Uskonnollisten vakaumusten siirtäminen lapsille

13.7.2019
Hengellisyys on jotakin yksityistä ja henkilökohtaista. Kuinka pitkälle on suotavaa mennä, kun on kyse uskonnollisten vakaumusten siirtämisestä lapsille?

Tänä päivänä puhutaan yhä enemmän siitä, kannattaako uskonnollisten vakaumusten siirtäminen omille lapsille vai ei. Aikoinaan tällaista ongelmaa ei olisi voinut kuvitellakaan olevan olemassa, sillä uskontoon liittyvät ajatukset siirtyivät suoraan ja voimakkaina sukupolvelta toiselle – niin vanhempien kuin yhteiskunnankin toimesta.

Tämä ajatus pätee vielä tänäkin päivänä monissa kulttuureissa, mutta etenkin länsimaissa käydään keskustelua siitä, onko vanhempien tehtävä vaikuttaa lapsen henkisyyteen. Jotkut näkevät uskonnollisen vakaumuksen siirtämisen lapsille vanhempien moraalisena velvollisuutena, kun taas toiset pitävät sitä lapsen valinnanvapauden riistämisenä.

Miksi uskonnollisten vakaumusten siirtäminen lapsille ei kannata?

Jos haluamme toimia vastuullisina vanhempina, uskonnollisten vakaumusten siirtäminen lapsille voi riidellä kasvatusfilosofiamme kanssa. Uskoa ja uskontoa ei tulisi tyrkyttää toiselle ihmiselle, oli tilanne mikä tahansa. Sen sijaan meidän tulisi kunnioittaa kaikkien ihmisten, myös lasten, uskoa tai sen puuttumista.

Osassa uskonnoista noudatetaan sellaisia oppeja, joissa tiettyjä elämän aspekteja pidetään tabuina. Tämä voi vahingoittaa lapsen kehitystä. Esimerkiksi identiteettiin ja seksuaalisuuteen liittyviä aiheita tulisi käsitellä syvästi kunnioittaen ja yksilöllistä vapautta arvostaen. Niitä ei myöskään milloinkaan tulisi tuomita tai paheksua.

Tietyt uskonnolliset vakaumukset saavat ihmisessä aikaan riittämättömyyden, syyllisyyden ja syntisyyden tunteita, jotka voivat vahingoittaa lapsen itsetuntoa. Eräät tutkimukset osoittavat, että uskonnollisten vakaumusten tuputtaminen lapselle voi aiheuttaa ongelmia ja jännitteitä vanhempien ja lapsen väliselle suhteelle.

Uskonnollisten vakaumusten siirtäminen lapselle on kiistanalainen aihe

Mitä hyötyjä uskonnollisten vakaumusten siirtämisessä lapsille on?

Toisaalta henkisyydellä ja uskolla on myös paljon positiivisia vaikutuksia. Monet hengelliset ihmiset ovat erittäin onnellisia, tasapainoisia ja hyvin yhteiskuntaan sopeutuvia, olipa heidän uskontonsa mikä tahansa.

Monen uskonnon perustavanlaatuiset arvot edistävät positiivista asennetta, kuten muiden kunnioittamista, myötätuntoa ja ystävällisyyttä. Kaikki nämä ovat hyvin tärkeitä asioita, jotka tulisi opettaa lapsille jo heidän ollessaan pieniä.

Uskonnot voivat myös auttaa lasta määrittämään, mikä on hyvää ja mikä tekee onnelliseksi. Ne auttavat meitä pohtimaan ja antamaan anteeksi. Anteeksianto myös vapauttaa meidät tunteista, jotka satuttavat, jos pidämme niitä sisällämme. Uskonnot tarjoavat erilaisen näkökulman elämään ja olemassaoloon. 

On myös tutkimuksia, joiden mukaan henkisyydellä on positiivisia vaikutuksia henkilökohtaisella tasolla:

  • Uskova on henkilökohtaisesti vahva ja hänellä on vahva itsetunto.
  • Henkinen ihminen on fyysisesti ja psyykkisesti muita terveempi, käyttää epätodennäköisemmin huumausaineita ja on sopeutuvaisempi monessa tilanteessa, koska hän kohtaa elämän toivon avulla.
  • Henkinen ihminen palautuu paremmin sairaudesta ja sairauden tai kuoleman kohtaaminen on hänelle helpompaa.

Mikä siis on oikea tapa toimia?

  • Älä kasvata lastasi kuplassa. Olit sitten uskova tai et, älä yritä tuputtaa lapsellesi henkilökohtaisia näkemyksiäsi tai opeta lasta uskomaan, että sinun tapasi on ainoa oikea tapa ajatella. Selitä lapselle, että muilla ihmisillä on toisenlaisia uskomuksia.
  • Jos sinulla ei ole mitään erityistä uskonnollista kantaa, voit odottaa siihen saakka, kunnes lapsesi kysyy asiasta, jolloin voitte keskustella aiheesta hänen kanssaan.
Omia uskonnollisia vakaumuksia ei tule tuputtaa lapselle

  • Jos uskonnolla on suuri rooli elämässäsi, voit ottaa lapsesi mukaan tutustumaan siihen. Muista, että ajan kuluessa ja lapsen kypsyessä, hän löytää omat uskomuksensa, jotka perustuvat hänen omaan henkisyyteensä ja henkilökohtaisiin kokemuksiinsa.
  • Selvennä lapsellesi, että uskonto ja usko ovat jokaisen henkilökohtainen asia. Salli lapsen tutkia uskonnollisia asioita itsekseen ja tehdä aiheeseen liittyvät valinnat itse.
  • Tutkailkaa yhdessä lapsen ajatuksia uskonnoista ja uskosta. Keskustellessanne uskonnosta, kysy lapselta, mitä mieltä hän siitä on, ja mitä ajatuksia aihe hänessä herättää. Kannusta lasta kriittiseen ajatteluun.
  • Osoita lapselle olevasi halukas vastaamaan hänen kysymyksiinsä. Älä yritä tyrkyttää omia uskomuksiasi ilman, että lapsella on tilaa ajatella kriittisesti. Jos et tiedä vastausta johonkin kysymykseen, etsikää sitä yhdessä.