Teatteriesitysten hyödyntäminen lasten kasvatuksessa

22 tammikuu, 2020
Teatteriesitykset ovat loistava kasvatuksellinen voimavara, joka on myös hauska tapa kehittää lapsen tärkeitä taitoja.
 

Teatteriesitysten hyödyntäminen koulussa ja kasvatuksessa on kannattavaa, sillä näytelmien ja erilaisten esitysten sisällyttäminen opiskeluun auttaa kehittämään monenlaisia taitoja. Samalla teatteri on lapsille hauska tapa oppia uusia asioita ja päästä tutkimaan ilmaisutaidon ja luovuuden maailmaa.

Espanjalainen kirjailija Fernando Aleman muistuttaa Children’s Theater in Spain: A Challenge -kirjassaan, että lastenteatteria ja -näytelmiä pidetään usein eri asioina. Tästäkin huolimatta on tärkeää muistaa, että lastenteatteri on ainutlaatuinen ja universaali konsepti.

Riippuen aktiviteetista, teatteriesitykset kehittävät monia erityisiä taitoja, joita lapsi pääsee harjoittamaan näyttelemällä.

Teatteriesitykset ja näytelmät ovat luonnollinen osa monen lapsen elämää ennen koulua tai varhaiskasvatusta, useimmiten fantasialeikkien muodossa. Niiden avulla lapsi yrittää ymmärtää omaa identiteettiään tutkimalla fiktiivisiä tilanteita, joiden rakenteet muistuttavat  todellista maailmaa.

Teatteriesitysten hyödyntäminen kannattaisi aloittaa jo varhaiskasvatuksessa. Lapsille teatteri on leikkiä, ja tässä ikävaiheessa lapsen tulee leikkiä oppiakseen uusia asioita.

Teatteriesitysten hyödyntäminen koulussa

Teatteriesitysten ja näytelmien määrittely

Kun puhutaan teatteriesitysten hyödyntämisestä lasten kasvatuksessa, voidaan viitata kahteen asiaan: näytelmiin, joissa lapset itse näyttelevät tai näytelmiin, jotka on suunnattu lapsiyleisölle. Tässä artikkelissa perehdymme ensimmäiseen aspektiin, jossa teatteri tuodaan osaksi lasten elämää. Lapset saavat olla aloitteellisia valitsemansa näytelmän suhteen, opettajien samalla tarjoten tukea koko prosessin ajan.

 
Teatteriesitysten hyödyntäminen kannattaa aloittaa jo varhaiskasvatuksessa

Espanjalainen kirjailija ja käsikirjoittaja Armonía Rodríguez Lázaro toteaa, että lasten esittämän teatterin tulisi sisältää seuraavanlaisia piirteitä:

  • Näytelmiä tulisi esittää koulussa.
  • Kaikki lapset tulisi ottaa mukaan näyttelemään.
  • Lapsi on näyttelijä ja näytelmän päähenkilö.
  • Improvisaatio toimii näyttelemisen perustana.
  • Opettajan tulisi ohjata oppilaita samalla kannustamalla lapsia luovuuteen.
  • Teatteriesitysten tulisi olla leikin kaltaista aktiviteettia, jotta lapsi voi ilmaista itseään vapaasti.
  • Näytelmien tekstit eivät saisi olla liian teatraalisia.
  • Musiikki, tanssi ja visuaalinen taide ovat tärkeitä näytelmien lisäelementtejä.

Taitojen kehittäminen

Lapset rakastavat sitä, että saavat liikkua ja olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, ja teatteritoiminta kannustaa juuri tähän. Lasten ei tarvitse silloin vain istua hiljaa paikoillaan. Näyttelemällä lapset saavat liikkua ja puhua toisilleen. 

Näytteleminen auttaa kehittämään lapsen perustavanlaatuisia taitoja ja kykyjä, kuten luovuutta, tutkimista, kommunikointia, empatiakykyä, itsetuntoa, yhteistyötaitoja, johtajuutta sekä neuvottelutaitoa.

 

Tärkeintä näyttelemisessä on, että se on aina hauskaa. Se tekee oppimisesta miellyttävää, jolloin asiat muistetaan paremmin ja pidempään.

Teatteriesitysten kautta oppiminen

Teatteriesitysten hyödyntäminen on mahdollista monissa koulun oppiaineissa. Näytteleminen edistää erityisesti varhaisen lukemisen ja kirjoittamisen kykyjä.

Lisäksi se edistää suullista ilmaisua, kuuntelemista sekä laajentaa lapsen sanavarastoa. Teatteriesitykset kannustavat lapsia myös ymmärtämään ja ilmaisemaan eri näkökantoja.

Näytteleminen edistää muun muassa itseilmaisua ja empatiakykyä

Teatterin avulla lapsi oppii ilmaisemaan tunteitaan juuri tähän tarkoitukseen luodussa ympäristössä. Lapsi alkaa pohtimaan omia sekä luokkatovereiden kulttuurisia arvoja, mikä edelleen vahvistaa ymmärrystä.

Näytteleminen on aktiviteettia, joka saa lapsen ajattelemaan itse ja toimimaan luovalla tavalla. Se voi myös auttaa kehittämään ongelmanratkaisutaitoja, joita voi hyödyntää kaikilla oppimisen alueilla. Lasta myös kannustetaan olemaan vastuullinen ja tekemään itse omia päätöksiä.

Opettajat voivat ottaa avoimemman lähestymistavan kouluissa, ja keskittyä itse oppimisprosessiin ja niiden tavoitteisiin.

 

Teatteriesitysten avulla lapsi voi olla aktiivinen oppimisprosessissa, mikä kantaa myös tulevissa opinnoissa. Jäsentynyt näytteleminen on loistava työkalu lapsen kehitystä ajatellen.

  • Daste C.; Jenger, Y. y Voluzan, J. (1978). El niño, el teatro y la escuela. Madrid: Villalar.
  • Eines, J. y Mantovani, A. (1997). Didáctica de la Dramatización. Barcelona: Gedisa.
  • Navarro Solano, M. (2007). Drama, creatividad y aprendizaje vivencial: algunas aportaciones del drama a la educación emocional. Cuestiones pedagógicas, 18, 163-174. https://idus.us.es/xmlui/bitstream/handle/11441/12845/file_1.pdf?sequence=1
  • Núñez Cubero, L. y Romero, C. (2004). La educación emocional a través del lenguaje dramático. Addenda a la II Ponencia: Los lenguajes de las Artes. Escenas y Escenarios en Educación, XXII-Site-Sitges Conference.
  • Núñez Cubero, L.; Bisquerra Alzina, R.; González Monteagudo, J. y Gutiérrez Moar, M.C. (2006). Emociones y educación: una perspectiva pedagógica. En J.M. Asensio; J. Carrasco García; L. Núñez Cubero y J. Larrosa (Coords.) La vida emocional. Las emociones y la formación de la identidad humana (171-196). Barcelona: Ariel.
  • Tejerina, I. (1994). Dramatización y teatro infantil. Dimensiones psicopedagógicas y expresivas. Madrid: Siglo XXI.