Mikä on rikkaan lapsen syndrooma? - Äitiyden Ihme
 

Mikä on rikkaan lapsen syndrooma?

Mikä on rikkaan lapsen syndrooma?
Leticia María Fernández Gutiérrez

Kirjoittanut ja tarkastanut kasvatuspsykologi Leticia María Fernández Gutiérrez.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Rahallinen yltäkylläisyys ei tarkoita tunne-elämän rikkautta. Rikkaan lapsen syndrooma on todellinen ongelma, josta kerromme tänään kaiken tarpeellisen.

Elämme yhteiskunnassa, jossa kulutus on äärimmäisen runsasta. Ei ole mikään salaisuus, että meille tyrkytetään päivittäin lukemattomia asioita, joiden ostamisen oletetaan tekevän meidät onnelliseksi. Onko tämä kuitenkaan todellista onnea? Lapsille rahalla ja ostamisella ei sinänsä ole merkitystä, sillä heille esineet ja asiat edustavat hauskuutta, eivätkä ole arvokkaita sellaisenaan.

Yhteiskuntamme on kuitenkin etenemässä pisteeseen, jossa lapsia kasvatetaan ostettavissa olevilla tekijöillä. Tästä on saanut alkunsa myös rikkaan lapsen syndrooman käsite.

Olipa kerran mies, joka oli niin köyhä, että hänellä oli vain rahaa.

Rikkaan lapsen syndrooma

Rikkaan lapsen syndrooma liitetään lapsiin, jotka ovat kasvaneet ympäristössä, jossa on liikaa suojelua ja jossa rahalla hankittavilla asioilla korvataan huomion, ajan tai kiintymyksen osoittamisen puutetta.

Tämä ei kuitenkaan ole ainoastaan varakkaiden, vaan myös keskiluokkaisten perheiden ongelma, sillä näissäkin perheissä voidaan käyttää materiaalisia resursseja lasten kasvatuksessa.

Ne lapset, jotka tästä syndroomasta kärsivät, käyttäytyvät usein tavalla, jonka yhdistämme yleisesti hemmotellun lapsen käytökseen. He uskovat, että heillä on oikeus kaikkeen, eivätkä he pyydä, vaan vaativat.

He ovat usein laiskoja, ja heillä on hyvin alhainen sietokyky turhautumiselle. He eivät osaa suhtautua hyvin tilanteeseen, jossa he eivät saa pyytämäänsä. He ovat usein myös väkivaltaisia ja raivostuvat, jos eivät saa haluamiaan asioita.

Mikä on rikkaan lapsen syndrooma?

Rikkaan lapsen syndrooman seuraukset

Nämä lapset joutuvat kärsimään useista ongelmista persoonallisuutensa kehittyessä. Kun he kasvavat, heillä on yleensä seuraavia haasteita:

  • Alhainen itsetunto. Nämä lapset eivät ole pystyneet kehittämään potentiaaliaan hyvin, sillä heille on aina annettu kaikki ilman, että heidän on täytynyt tehdä itse mitään asioiden eteen tai nähdä vaivaa.
  • Huono tunteiden hallinta. Lapsi ei tiedä, mitä tehdä tunteilleen, ja ne saavat aikaan epämiellyttävän olon. Kukaan ei ole opettanut näille lapsille, mitä tehdä silloin, kun ollaan surullisia, vihaisia tai onnellisia, eli heillä ei ole tunteiden hallinnan työkaluja.
  • Hyvin alhainen sietokyky turhautumiselle. Lapsi ei ymmärrä, että on hetkiä, jolloin ihminen ei saa sitä, mitä haluaa, ja että asiat eivät aina mene niin kuin toivotaan.
  • Aggressiivisuus. Lapsella on paljon aggressiivisuutta, mikä johtuu edellä mainituista asioista. Hänellä on yleensä käytösongelmia koulussa, perheessä ja sosiaalisissa ympäristöissä.
  • Alkoholin ja huumeiden käyttö. Suuri määrä nuoria, jotka ovat kasvaneet näissä olosuhteissa, kokee ongelmia alkoholin suhteen.
  • Huono koulumenestys. Lapsella on yleensä vaikeuksia koulussa, sillä hän ei pysty näkemään elämässään mitään tavoitteita.

Elämän tärkeimmät asiat eivät ole esineitä, eikä niitä voida ostaa rahalla.

Mikä on vanhempien vastuu?

Monessa tapauksessa voidaan sanoa, että vanhemmat ovat syy siihen, että lapsella on tämä syndrooma. Yrittäessään saada lapsen tottumaan siihen kulutusyhteiskuntaan, jossa nykyisin elämme, moni vanhempi uskoo, että tärkeintä on se, että lapsella on kaikkea – ja jos tavaroita on kaksin kappalein, vielä parempi.

Siten lapselle annetaan lukuisia leluja, viimeisimmmät puhelimet ja loputon määrä vaatteita, joita ei oikeasti tarvita.

Usein vanhemmat haluavat yksinkertaisesti kompensoida puutteen ajanvietossaan lapsen kanssa. Heillä ei ole aikaa lapselle, ja he ostavat asioita saadakseen tästä syntyvän kuilun täytetyksi.

Kyseessä on kuitenkin vakava virhe, jolla voi olla hyvin haitalliset seuraukset lapselle.

Lisäksi moni aikaa rahalla korvaava vanhempi on hyvin salliva lastensa kanssa, mikä johtaa rajojen puutteeseen ja vähäiseen mukautumiseen sääntöihin.

Mikä on rikkaan lapsen syndrooma?

Mitä rikkaan lapsen syndrooman välttämiseksi voidaan tehdä?

  • Sen ajan, jonka vietät lastesi kanssa, tulee olla laatuaikaa. Työ on tietysti välttämätöntä, mutta sen ajan, jonka vietät lastesi kanssa, tulisi olla päivän parasta aikaa molemmille osapuolille. Yritä siis käyttää tämä aika hyvin, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi leikkejä ja kotitöitä.
  • Aseta standardit lapsellesi. Lapsi tarvitsee rajoja ja sääntöjä, jotta hän voisi erottaa sen, mikä on hänelle hyväksi siitä, mikä ei ole. Tässä ei ole kuitenkaan tarvetta käskemiselle – on tuhansia tapoja kasvattaa lasta hyvin, mutta ilman tarvetta olla määräilevä.
  • Palkitse lasta hänen vaivannäöstään. Opeta lapsillesi, että he pystyvät pääsemään moniin tavoitteisiinsa, jos he vain näkevät vaivaa. Tämän toteuttaaksesi auta heitä löytämään omat ominaisuutensa ja tekemään ne voimavaraksi. Palkitse lapsia silloin, kun he pääsevät tavoitteisiinsa, mutta varmista, että palkinto on ikää ajatellen sopiva ja ettei se ole liian runsas.

Jos haluat tietoa eräästä tapauksesta, jossa lapsi vapautettiin syytteistä “rikkaan lapsen syndrooman” vuoksi, klikkaa tästä.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Capron, E. W. (2004). Types of pampering and the narcissistic personality trait. Journal of Individual Psychology60(1). Available at: https://psycnet.apa.org/record/2004-12532-006.
  • Juul, J. (2012). Su hijo, una persona competente: hacia los nuevos valores básicos de la familia. Herder Editorial. Available at: https://bit.ly/3eIfBA2.
  • Kets de Vries, M. F. R. (2016). Feeling Sorry for the Super-Rich? In Riding the Leadership Rollercoaster (pp. 25–29). Springer International Publishing. Available at: https://doi.org/10.1007/978-3-319-45162-6_5.
  • O’Neill, J. H. (1997). The golden ghetto: The psychology of affluence. Affluenza Project.
  • Sayer, L. C., Bianchi, S. M., & Robinson, J. P. (2004). Are Parents Investing Less in Children? Trends in Mothers’ and Fathers’ Time with Children. American Journal of Sociology, 110(1), 1–43. Available at: https://doi.org/10.1086/386270.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.