Positiivisen ja negatiivisen vahvistamisen eroavaisuudet
Vahvistaminen on hyvä opetus- ja harjoitusmenetelmä, jonka tavoitteena on korjata lapsen käytöstä. Tämä tekniikka keskittyy toivotun käyttäytymismallin vahvistamiseen, eli se kannustaa lasta käyttäytymään useammin toivotulla tavalla. Vastavuoroisesti se auttaa ehkäisemään ei-toivottua ja sopimattonta käytöstä. Jotta tätä psykopedagogista voimavaraa pystyttäisiin hyödyntämään kunnolla, on tärkeää tietää, mitkä ovat positiivisen ja negatiivisen vahvistamisen eroavaisuudet.
Tämä käyttäytymisen muokkaamismenetelmä perustuu psykologi Burrhus Frederic Skinnerin välineellisen ehdollistumisen teoriaan. Skinnerin mukaan ihmisen käyttäytyminen määrittyy sen mukaan, millaisia seurauksia toiminnalla on. Jos toiminnasta seuraa palkinto, toimintaa toistetaan todennäköisemmin. Negatiivisia seurauksia aiheuttavia toimintoja ihminen ei todennäköisesti toista uudelleen.
Positiivisen ja negatiivisen vahvistamisen eroavaisuudet
Assosiatiivisessa oppimisprosessissa käyttäytymisen ja ärsykkeen välille muodostuu syy-seuraus-suhde. Tämä on hyvin hyödyllinen tieto silloin, kun lapsen käyttäytymistä halutaan muokata tai muuttaa sopivalla tavalla.
Yksi tapa hyödyntää tätä oppimisprosessia on käyttää positiivisen ja negatiivisen vahvistamisen menetelmää. Seuraavaksi kerromme eroavaisuuksista, joita näiden kahden käyttäytymistä muokkaavien menetelmien välillä on.
Positiivinen vahvistaminen
Positiivisessa vahvistamisessa lapsen hyvä käytös palkitaan välittömästi palkinnon avulla. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsen käyttäytyessä hyvin, on tärkeää palkita lapsi siitä heti. Tämän seurauksena on todennäköistä, että lapsi toistaa kyseistä käyttäytymistä myös tulevaisuudessa.
Palkintoja, joita positiivisessa vahvistamisessa voi käyttää, ovat esimerkiksi:
- Kehut ja kohteliaisuudet
- Halaukset
- Suukot
- Silitykset
- Huomion antaminen lapselle
- Tarrat
- Leimat
- Tietyt etuoikeudet
- Hyvän käytöksen tunnustaminen ja positiiviset kommentit
- Herkut
- Retket, matkat, erityiset aktiviteetit
- Pisteiden kerääminen jonkin fyysisen palkinnon, esimerkiksi lelun, saamiseksi
“Tapa, jolla positiivista vahvistamista käytetään, on tärkeämpi, kuin sen käyttämisen määrä.”
– B.F. Skinner
Negatiivinen vahvistaminen
Negatiivisessa vahvistamisessa poistetaan epämiellyttävä ärsyke, jotta lapsi toistaisi todennäköisemmin toivottua käyttäytymistä. Aivan kuten positiivisen vahvistamisen kohdalla, myös tässä vahvistamisen tulee tapahtua välittömästi, kun lapsi käyttäytyy toivotulla tavalla.
Joitakin negatiivisia ärsykkeitä, jotka poistetaan lapsen käyttäytymisen muuttamiseksi, ovat:
- Kirkkaat valot
- Kovat äänet
- Kritiikki
- Rangaistukset
- Torumiset
Positiivisen ja negatiivisen vahvistamisen hyödyt
Sekä positiivinen että negatiivinen vahvistaminen on hyvin tehokasta ja hyödyllistä lapsen kehitykselle, sillä nämä opetusmenetelmät keskittyvät stimulaatioon sekä hyvien tapojen edistämiseen. Tällöin huonon käytöksen rankaisemisen tarve vähenee tai poistuu.
Kun vahvistat lapsen toivottuja käyttäytymismuotoja, samalla ehkäiset ei-toivottujen käyttäytymismuotojen ilmenemistä. Tällä tavoin lapsi oppii, että hyvän käytöksen seurauksena syntyy henkilökohtaista tyytyväisyyttä.
Tämän lisäksi vahvistaminen tuottaa myös seuraavia hyötyjä lapselle:
- Kasvattaa motivaatiota tehdä asiat oikein.
- Parantaa lapsen itsetuntoa ja käsitystä itsestä
- Kannustaa positiiviseen kommunikaatioon
- Edistää terveiden ja tasapainoisten sosiaalisten suhteiden muodostamista
- Edistää vastaanottavaisuutta
- Auttaa lasta ymmärtämään, kuinka tärkeää on hyvä käytös
Oli kyse sitten positiivisesta tai negatiivisesta vahvistamisesta, on tärkeää selittää lapselle, miksi hänen käytöksensä palkittiin. Toisin sanoen lapsen tulee ymmärtää, mitkä käyttäytymismuodot tai toiminnat johtivat palkintoon. Tällä tavoin lapsi tulee ymmärtämään sekä omaksumaan syy-seuraus- suhteen missä tahansa tilanteessa.
“Se, mitä ihminen tuntee, on yhtä tärkeää, kuin se, mitä ihminen tekee.”
– B.F. Skinner
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Albert, M. (2007). Técnicas de modificación de conducta. Recuperado de: http://www.praderwilliar.com.ar/archivos/libro/DOCS/pdf/ANEX-V.pdf
- Schunk, D. H. (1997). Teorías del aprendizaje. México: Pearson Educación.