Lapsen tunneviestintä

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Viimeisin päivitys: 28 elokuuta, 2021

Verbaaliselle viestinnälle on tyypillistä selkeä ja tarkka viesti, joka välitetään suullisesti tai kirjoitetussa muodossa. Elekieli, johon liittyy eleitä, ilmeitä ja muuta kehollista viestintää, voi täydentää sanallista viestintää. Sen lisäksi, että kuulemme vastapuolen sanat, aistimme myös hänen tunteensa, jotka joko tukevat sanoja tai kyseenalaistavat ne. Tunneviestintä on olennainen osa ihmisten välistä vuorovaikutusta ja näin jotain, mitä lapsenkin on hyvä harjoitella.

Lapsen tunneviestintä ja sen hyödyt

Lapsella on paljon töitä tehtävänään, mitä tunteisiin tulee. Vanhempien ja opettajien ohjauksen alaisena lapsi oppii tunnistamaan, hallitsemaan sekä ilmaisemaan tunteitaan positiivisella ja rakentavalla tavalla. Tämä opettaa lasta tuntemaan itseään paremmin sekä kohtaamaan konfliktit ja turhauttavat tilanteet positiivisemmalla tavalla. Kun lapsi oppii kontrolloimaan tunteitaan oikein, se auttaa lasta kehittymään tasapainoiseksi, lannistumattomaksi sekä optimistiseksi. Tunneviestintä on hyvin hyödyllinen työkalu auttamaan lasta hallitsemaan tunteitaan.

Tärkeimmät tunneviestintäkanavat ovat:

• Dialogi. Lapsen tulee saada tietää, että heidän vanhempansa ovat saatavilla silloin, kun lapsi haluaa tulla kuulluksi. Tällä tavoin lapsi voi ilmaista tunteitaan sekä löytää ratkaisun, mikäli hän on negatiivisten tunteiden vallassa. Tässä kaikessa on kyse lapsen tunteiden ilmaisusta.
• Toiminta. Mikään ei ole tehokkaampi tapa osoittaa kiintymystä toiselle, kuin halauksen tai suukon avulla. Samalla tavoin assertiivinen katse tai kehonkieli voi ilmaista jonkun asian tai ihmisen torjuntaa tai hyväksymistä.

Muita lapsen tunneviestinnän keinoja

Kuten jo aiemmin mainitsimme, lapsen tunneviestintään kuuluu myös toisten ihmisten kuunteleminen ja ymmärtäminen. Sillä tavoin voimme tulkita toisten ihmisten tunteita, vastata niihin omalla toiminnallamme ja osoittaa empatiaa, elämän kannalta elintärkeää taitoa. Fyysinen kontakti on yksi tärkeä osa-alue. Se tarkoittaa toisen ihmisen henkilökohtaisen tilan rajojen ylittämistä, mikä on mahdollista vain läheisimpien ihmisten kanssa. Jos fyysistä kontaktia sovelletaan oikein, se on paljon tehokkaampi työkalu kuin mikään verbaalinen viesti tai ele. Silitys, halaus tai suukko osoittaa suurta läheisyyttä kahden ihmisen välillä.

Tähän kaikkeen on kuitenkin olemassa subjektiivinen perspektiivi. Tiettyjen ilmaisujen käyttäminen lisää viestin emotionaalista sisältöä. Tästä syystä sanomisiamme ei tulkita absoluuttisena ja peruuttamattomana totuutena; sanojen ohella huomioon otetaan myös viestissä välitetyt tunteet. Kun käytämme ilmaisuja, kuten “uskon”, “ajattelen” tai “tunnen”, viestin saaja on empaattisempi meitä kohtaan, ja keskustelu on positiivissävytteisempi. Se on hyvin hyödyllistä ystävien, veljesten tai siskosten välisissä suhteissa, joissa esiintyy monia erilaisia mielipiteitä.

Kuinka lapsen tunneviestintää voi harjoittaa?

On olemassa monia käytännön tapoja työstää tätä osa-aluetta, jotta lapsi tietää kuinka ilmaista omia kokemuksiaan, tunteitaan ja toiveitaan. Näitä ovat muun muassa:

• Erilaiset aktiviteetit. On olemassa monenlaisia harjoituksia ja aktiviteetteja vahvistamaan tunneälyä sekä tunneviestintää. Internetistä voi löytää hyvin hyödyllistä ja arvokasta informaatiota aiheeseen liittyen.
• Kirjat. Aihepiiriin liittyviä kirjoja on kirjoitettu monien asiantuntijoiden toimesta, kuten esimerkiksi Daniel Golemanin. Nämä kirjat ovat suunnattu niin lapsille kuin heidän vanhemmilleenkin. Golemanin lähestymistavat ja menetelmät tähtäävät parempaan tunteiden ilmaisemiseen. Myös internetistä on löydettävissä monia aiheeseen liittyviä hyödyllisiä kirjoja. Internetissä on myös paljon erilaista ja laadukasta sisältöä audiovisuaalisessa muodossa.
• Vanhempien esimerkki. Kaikista merkittävin keino vaikuttaa lapsemme käyttäytymiseen on antamamme esimerkki. Jos annat lapsesi nähdä, että haluat ilmaista tunteita ja ajatuksiasi, tulee hän todennäköisesti tekemään samoin. Tarjoamalla lapselle esimerkkiä voimme kannustaa subjektiiviseen perspektiiviin sekä verbaaliseen kommunikointiin kuten elekieleenkin. Jos vanhempien ilmaisemat tunteet ovat positiivisia, tulee heidän vaikutus lapseen olemaan suuri. Emotionaalisten verbien käyttäminen, kuten toivoa, rakastaa, vihata, pelätä ja murehtia, tulee olemaan suureksi avuksi.