Mitä tehdä, kun lapsi ei halua vastuuta?
 

Mitä tehdä, kun lapsi ei halua vastuuta?

Jos lapsi ei halua vastuuta, se voi johtua liian sallivasta kasvatuksesta. Lue alta, kuinka saat tilanteen muutettua.
Mitä tehdä, kun lapsi ei halua vastuuta?
Elena Sanz Martín

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Elena Sanz Martín.

Kirjoittanut Elena Sanz Martín

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Monet vanhemmat valittavat, että heidän lapsensa ovat laiskoja, että he eivät auta kotitöissä eivätkä hoida aina edes kouluvelvoitteitaan. Tällaiset asenteet ovat huolestuttavia, sillä lapsuus on vaihe, jossa valmistaudutaan aikuiselämään. Jos lapsi ei halua vastuuta nyt, hän ei osaa kantaa sitä sittenkään, kun sen aika väkisinkin tulee.

Miten tämän tilanteen saa käännettyä? Kerromme siitä seuraavissa kappaleissa.

Vanhemmuuteen liittyy vastuuta

On tarpeen korostaa, että vastuullisuus on perustavanlaatuinen arvo yhteiskunnassa elämiselle ja se on juurrutettava ihmiseen jo pienestä pitäen.

On totta, että jotkut lapset ovat luontaisesti järjestelmällisempiä kuin toiset. Salliva vanhemmuus on kuitenkin usein se perusta, jolle lasten vastuuttomuus kehittyy.

Jos olet aina hoitanut velvollisuudet lapsesi puolesta, et voi odottaa, että hän alkaa yhdessä yössä tehdä asioita itse vastustelematta, vai mitä? Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä tehdä muutosta, ja nyt neuvommekin, kuinka se onnistuu.

Kuinka toimia, jos lapsi ei halua vastuuta?

Toimenpiteet riippuvat lapsen iästä ja kypsyydestä. Esimerkiksi pieniä lapsia on valvottava enemmän ja heille on annettava hauskoja ja leikkisiä tehtäviä. Vanhemmille lapsille taas on annettava henkilökohtaista vastuuta.

Seuraavaksi jaamme ehdotuksia, joista voi olla paljon apua. Pane muistiin!

1. Kerro lapsille selvästi, mitä odotat heiltä

Äiti opettaa lapselleen vastuuta.

Tavoitteiden saavuttamiseksi lasten on tiedettävä, mitä heiltä odotetaan. Lauseet kuten “et koskaan tee mitään” tai “sinun on välillä autettava” ovat monitulkintaisia ohjeita.

Laadi sen sijaan selkeä lista asioista, joista kukin huolehtii. Se voi pitää sisällään itsestä huolehtimista, kotitehtäviä, kodin siivoamista tai ruoanlaittoa. Muista, että tehtävät riippuvat lapsen iästä ja kypsyydestä.

2. Ota lapset mukaan päätöksentekoon

Kaikki ihmiset ovat paljon halukkaampia tekemään yhteistyötä, jos heitä kohdellaan kunnioittavasti ja heidät otetaan mukaan joukkoon.

Sen sijaan, että antaisit lapsille käskyjä ja vastuuta yksipuolisesti, voitte kokoontua yhteen perheenä ja sopia, kuka hoitaa minkäkin tehtävän. Näin jokainen perheenjäsen voi valita itselleen mieluisimman tai itseltään parhaiten luonnistuvan tehtävän.

Osallistumalla päätöksentekoon kotona lapset vastustavat vähemmän velvollisuuksiaan.

3. Käytä positiivista vahvistusta, mutta älä lahjo heitä

Asianmukaisen käytöksen vahvistaminen on aina hyödyllistä, ja tämä pätee myös aikuisiin. Mutta ole varovainen, sillä tämä eroaa suuresti lahjomisesta.

Jos lapsesi ovat pieniä, voit antaa heille jokaisesta hoidetusta tehtävästä motivoivan tarran. Jos lapsesi ovat vanhempia, jo pelkkä kiitoksen kuuleminen saa heidät tuntemaan itsensä ylpeiksi ja päteviksi.

Vahvistamista voi tehdä eri tavoin, mutta vältä maksamasta heille askareiden suorittamisesta tai lupaamasta heille aineellisia lahjoja vastineeksi velvollisuuksiensa täyttämisestä. Tämä vähentää sisäsyntyistä motivaatiota työhön ja tekee lapsista palkkioista riippuvaisia.

4. Auta lapsia omaksumaan tiettyjä tapoja

Rutiinin luominen kotona mahdollistaa sen, että vaadittavat tehtävät tulevat hoidetuiksi ilman, että sinun tarvitsee mennä lasten perään muistuttamaan heitä heidän tehtävistään.

Jos lapset sisäistävät sen, että tiistaisin heidän tulee viedä roskat ja pestä astiat iltaisin, tai että välipalan jälkeen on tehtävä läksyt, he omaksuvat nämä askareet osaksi rutiiniaan.

Tämä on paljon tehokkaampaa, kuin odottaa yhteistyön tapahtuvan itsestään ja ilman määrättyä järjestystä.

5. Anna lasten tuntea tekojensa seuraukset

Vastuullisuus ei ole arvo, jota vanhemmat haluavat vain itsepäisesti tyrkyttää; se on oleellinen osa elämää. Siksi paras tapa omaksua se on aidossa ympäristössä.

Vältä tekemästä lastesi puolesta asioita, joita heidän pitäisi tehdä itse. Jos he eivät siivoa tai järjestä huonettaan, he joutuvat elämään sotkuisessa ja epämiellyttävässä ympäristössä. Jos he eivät tee läksyjään, he saavat huonoja arvosanoja ja joutuvat vastaamaan siitä koulussa.

Jos siivoat itse toimettomien lasten huoneet tai teet läksyt heidän puolestaan, he eivät joudu kärsimään epämukavista ja opettavaisista seurauksista, eikä mikään muutu.

6. Opeta lapsille, että oikeuksien mukana tulee velvollisuuksia (ja että etuoikeudet ansaitaan)

Lapset auttavat vanhempia kotitöissä.

Muistuta lapsiasi siitä, että oikeuksien mukana tulee aina myös velvollisuuksia. Toisin sanoen jo pelkästään kotona asuminen ja perheeseen kuuluminen tarkoittaa, että kaikkien jäsenten on tehtävä yhteistyötä sen toimivuuden varmistamiseksi.

Aivan kuten aikuisilla on työnsä, lapsilla on opiskelu- ja koulutusvelvoitteensa. Ja heidän on kannettava vastuunsa.

Lasten on toisaalta myös ansaittava asioita itse. Esimerkiksi uuden pelikonsolin saadakseen heidän täytyy säästää rahaa, ja jos he haluavat olla ulkona ystäviensä kanssa pidempään, heidän on ensin osoitettava vastuullisuutta ja kypsyyttä.

Jos lapsi ei halua vastuuta, toimi nopeasti!

Jos olet salliva vanhempi, et ehkä ole kiinnittänyt tarpeeksi huomiota siihen, että lapsesi eivät halua kantaa vastuuta. Tämä on kuitenkin suuri varoitusmerkki siitä, ettet valmista heitä hyvin elämään.

Autonomian edistäminen sekä päättäväisten ja itsenäisten ihmisten kasvattaminen on yksi kotikasvatuksen pilareista. Ryhdy siis muutokseen jo tänään.

Lapsesi todennäköisesti vastustelevat ensin, etenkin jos heidän ei ole tarvinnut kantaa vastuuta mistään moneen vuoteen. Mutta muista, että pitkällä aikavälillä tämä on paras mahdollinen lahja, koska säästät heidät monilta kärsimyksiltä tulevaisuudessa.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Ryan, R., & Deci, E. L. (2000). La Teoría de la Autodeterminación y la Facilitación de la Motivación Intrínseca, el Desarrollo Social, y el Bienestar. American Psychologist55(1), 68-78.
  • Llerena González, P. M. (2016). El estilo de la crianza permisiva y la realización de las tareas escolares de los niños y niñas de 4 a 5 años de edad de la Unidad Educativa Bilingüe CEBI del cantón Ambato provincia de Tungurahua (Bachelor’s thesis, Universidad Tècnica de Ambato. Facultad de Ciencias Humanas y de la Educaciòn. Carrera de Parvularia).

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.