Kuinka kauan eri-ikäiset lapset pystyvät keskittymään
Lasten kyky pysyä keskittyneenä on huolenaihe monille vanhemmille. Kun he näkevät, että heidän lastensa huomio herpaantuu herkästi, he saattavat huolestua ja miettiä, onko lapsella jonkinlainen tarkkaavuuden puutos. Todellisuudessa kyseessä on monimutkainen kyky, joka kehittyy asteittain. Joskus vaadimme lapsiltamme enemmän kuin he pystyvät antamaan. Tästä syystä on hyödyllistä tietää, kuinka kauan eri-ikäiset lapset pystyvät keskittymään.
Tämä huolenaihe on perusteltu, jos otamme huomioon, että ADHD:stä puhutaan yhä enemmän. Lapsi, jonka huomio herpaantuu lukemisen aikana, joka vaihtaa toiminnasta tai pelistä toiseen usein tai joka nousee jatkuvasti tuolilta läksyjä tehdessään, ei kuitenkaan välttämättä kärsi kyseisestä häiriöstä. Tätä häiriötä usein ylidiagnosoidaan jopa ammattilaisten toimesta. Ennen lapsen leimaamisesta meidän tuleekin tarkastaa, vastaako hänen keskittymiskykynsä sitä, mitä hänen ikäryhmältään odotetaan.
Kuinka kauan lapset pystyvät keskittymään?
Tarkkaavaisuus ja keskittyminen ovat kaksi oleellista toimintoa lapsuudessa, sillä oppiminen riippuu niistä. Lasten hallinta huomioresursseistaan kasvaa vähitellen ja he kykenevät keskittymään pidempään. Tämä riippuu kuitenkin heidän kehityksestään ja aivojen kypsymisestä. Tätä prosessia ei voi jouduttaa väkisin.
Jos haluat tietää, kuinka kauan lapsesi pitäisi pystyä keskittymään, tässä on iänmukainen arvio:
Ensimmäinen elinvuosi
Ensimmäisen elinvuoden aikana vauvan huomio on hetkellistä ja vaihtelevaa. Vauva saattaa keskittyä hoitajiensa kasvoihin tai ääneen, mutta huomio herpaantuu nopeasti kaikista ympäristön ärsykkeistä. Vauvan keskittymiskyky kestääkin enintään 4–5 minuuttia.
1-2 vuoden iässä
Tässä vaiheessa lapset keskittyvät yleensä siihen, mistä he ovat kiinnostuneita tai mihin tahansa sellaiseen, mikä vain kiinnittää heidän huomionsa. He eivät edelleenkään pysty pysymään tarkoituksellisesti keskittyneinä, ja heidän keskittymisensä pysyy yllä enintään 6 tai 8 minuuttia.
2-3 vuoden iässä
Tässä vaiheessa kehittyy omaehtoinen huomiokyky ja lapsi pystyy jo hallitsemaan, mihin hän huomionsa keskittää. Keskittymiskyky myös kasvaa, mutta se on edelleen rajallinen ja pysyy yllä noin 10-15 minuuttia.
3-4 vuoden iässä
Huomion ylläpitäminen paranee. Tässä iässä lapsesi pystyy jo siirtämään huomionsa halutessaan ja pysymään keskittyneenä noin 15–20 minuuttia. Tämä pätee erityisesti silloin, jos ärsyke tai tehtävä on hänelle mieluinen. Lapsi kuitenkin väsyy helposti ja haluaa vaihtaa uuteen toimintaan, jos senhetkinen ei miellytä häntä.
4-5 vuoden iässä
Tässä iässä lapset saattavat pystyä keskittymään jopa 25 minuuttia (yleensä kuitenkin vähemmän). He alkavat myös käyttää jaettua huomiota, eli he kiinnittävät huomiota useisiin asioihin keskittyessään yhteen tehtävään. He pystyvät esimerkiksi kuuntelemaan sinua ja vastaamaan kysymyksiisi leikkiessään muovailuvahalla.
6-9 vuoden iässä
Kouluikään mennessä lasten keskittymiskyky paranee merkittävästi. Tämän ikäinen lapsi pystyy säilyttämään huomionsa tehtävässä 30-45 minuutin ajan. Lisäksi hän pystyy tietoisesti osallistumaan tehtävään tai toimintaan, vaikka ei siitä pitäisikään. Nämä ovat kaksi erittäin tärkeää edistysaskelta kouluopinnoissa.
On kuitenkin edelleen mahdollista, että lasten huomio herpaantuu tätä nopeammin, jos he ovat ikävystyneitä. Tällöin he saattavat haluta vaihtaa puuhasta toiseen tai tarvitsevat lyhyitä taukoja välissä.
10-vuotiaat ja sitä vanhemmat
Tästä iästä lähtien lapset ja nuoret pystyvät keskittymään jo pidempään, 50 minuutista yli tuntiin. Häiriötekijöistä huolimatta he kykenevät siirtämään huomionsa takaisin ja jatkamaan tehtäväänsä. Tämä riippuu kuitenkin kyseessä olevasta puuhasta, kuten aikuisillakin. Tässäkin vaiheessa tarvitaan vielä lepotaukoja aivoille.
Kuinka auttaa lapsia keskittymään
Lasten kyky keskittyä käsillä olevaan tehtävään kasvaa siis asteittain heidän vanhetessaan. Tämä liittyy prefrontaalisen aivokuoren kypsymiseen, aivoalueeseen, jonka kehitys päättyy vasta murrosiän jälkeen. Tästä syystä on tärkeää olla kärsivällinen ja tietoinen lapsen kehitysvaiheesta, jotta häneltä ei vaadita enempää kuin mitä hän pystyy antamaan.
On joka tapauksessa olemassa keinoja lasten huomio- ja keskittymiskyvyn parantamiseksi. Tässä muutamia esimerkkejä:
- Edistä motivaatiota: Houkuttelevat ja miellyttävät aktiviteetit herättävät uteliaisuutta ja lisäävät lasten keskittymiskykyä. Siksi tehtäviä kannattaa yrittää lähestyä omaperäisellä tavalla, joka motivoi lapsia osallistumaan.
- Ota huomioon vuorokausirytmit ja tarpeet: On tiettyjä vuorokaudenaikoja, jolloin lapsi pystyy keskittymään paremmin kuin toisina. Jos lapset ovat unisia, nälkäisiä, väsyneitä tai ärtyneitä, heidän keskittymiskykynsä ei ole paras mahdollinen, eikä tämä ole ihanteellinen aika yrittää saada heidät pysymään keskittyneinä.
- Kiinnitä huomiota ympäristöön: Jos haluat lapsesi keskittyvän, ympäristössä ei tulisi olla häiriötekijöitä ja turhia ärsykkeitä. Esimerkiksi taustalla pauhaava televisio tai muiden sisarusten leikkiminen samassa huoneessa voi olla suuri häiriötekijä. Sotkuisella, likaisella tai huonosti valaistulla tilalla voi olla sama vaikutus.
- Organisoi ajankäyttö: Tavoitteena on motivoida lasta tekemään tehtävänsä loppuun, mutta hän saattaa joutua pitämään taukoja. Tauot voidaan ajoittaa eri-ikäisten lasten keskittymiskyvyn mukaan yllä olevien tietojen perusteella. Parin minuutin levon jälkeen he voivat taas jatkaa tehtäväänsä.
Lopuksi, näyttöjen ja teknologian vaikutusta lapsiin ei voi sivuuttaa. Mobiililaitteet, sovellukset ja sosiaaliset verkostot vaikuttavat heidän keskittymiskykyynsä, joten niiden käyttöä on tärkeää rajoittaa. Sitä vastoin tietyt toiminnot, kuten hengitystekniikat, mandaloiden maalaaminen, palapelien kokoaminen tai piirustusten jäljitteleminen, stimuloivat keskittymiskykyä ja ovat näin ollen erinomaista ajanvietettä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Azócar, M.B; Campos, A.; Chacón, C.; Doggenweiler, S.; Pequeño, M. P. ; Rosas, D.; Vilela, A. y Weason, F. (2013). Proyecto de activación de la atención y concentración, mediante estrategias complementarias, como herramientas para el acceso al aprendizaje, para niños y niñas en su primera etapa de enseñanza básica. Universidad Andrés Bello. Facultad de Humanidades y Educación. Escuela de Psicopedagogía. Santiago de Chile.
- García Peñas, J. J., & Domínguez Carral, J. (2014). ¿Existe un sobrediagnóstico del trastorno de déficit de atención e hiperactividad (TDAH)?.
- Triskier, F. J. (2006). Algunas especulaciones respecto a las modificaciones neurobiológicas durante la adolescencia. VERTEX, Revista Argentina de Psiquiatría, 17(70), 424.