Lapseni, kasvoit silmänräpäyksessä

· 13.11.2018

Lapseni, minusta tuntuu, että kasvoit silmänräpäyksessä. Katson sinua tänään silmissäni sama rakkaus kuin silloin, kun näin sinut ensi kertaa. Mutta olen ihmeissäni siitä, kuinka nopeasti aika on kulunut. Näkemisesi nyt, tässä hetkessä, saa minut hymyilemään, mutta myös muistelemaan mennyttä.

Kysyn itseltäni, miten kaikki tapahtui niin nopeasti, etten sitä edes ehtinyt huomaamaan. Mieleeni tulvivat muistot ovat elämäni kauneimpia hetkiä. Jokainen muisto sumentaa näkökenttääni hieman. Liittyivätpä muistot onnellisiin tai hankaliin hetkiin, jokainen niistä tuo kyyneleet silmiini.

Katson sinua uudestaan. On kuin se tulevaisuus, jonka puolesta taistelin, olisi nyt täällä. Mutta edessämme on vielä niin paljon muutakin koettavaa. On sanomattakin selvää, että olet kasvanut. Olet muuttunut jokaisella mahdollisella tavalla. Me kasvamme ja opimme. Tyytyväisyys ja ylpeys valaisevat sydämeni kuin tuhat tähdenlentoa.

”Elämä on itsemme luomista ja puiden lailla kasvamista. Me synnymme siemenistä. Meillä on muutama geeni, mutta on meidän oma tehtävämme luoda itsemme.”

– José Luis Sampedro

Kaikki, minkä jätit taaksesi kasvaessasi

”Nauti siitä. Aika lentää, ja lapset kasvavat niin nopeasti.” Näin minulle kerrottiin, lähes päivittäin, tuskallisella vaatimuksella. Siltikään en uskonut heitä. En suostunut uskomaan, en ottanut heitä tosissani. Mutta heidän sanansa olivat totta, ja sinä kasvoit silmänräpäyksessä.

Mutta minä olen onnekas ja tyytyväinen, että sain kokea lapsuutesi täysillä. Ajan kuluessa pidin kiinni suloisuudestasi ja viattomuudestasi. Elin silmiesi taialla ja mielikuvituksellasi.

Lapseni, sinä kasvoit silmänräpäyksessä

Ja kuinka nautimmekaan ajastamme yhdessä! Nostin sinut syliin aina kun voin, pidellen sinua koko päivän, joka päivä. Olit aina vierelläni. Katsoin lumoutuneena syömistäsi. Peitin sinut halauksiin ja suukkoihin. Nukuit rauhallisena kuin enkeli, minun vahtiessani.

Tuntui, että minuutit olivat ikuisia, aivan kuin aika olisi pysähtynyt sinulle ja minulle. Jokainen päivämme tuntui jatkuvan ikuisesti.

Koin, ettei aika kulunut siivillä, kun olit vierelläni noina idyllisinä päivinä. Sen sijaan aika tuntui pysähtyneen, ikään kuin tarkkaillakseen ehdottoman rakkautemme puhtautta ja täydellisyyttä.

Vakuutin itselleni, ettei aika valuisi hiekkana sormieni välistä. Uskoin, että nuo ihanat hetket olisivat ikuisia, kuolemattomia, loppumattomia. En tullut ajatelleeksi, että todellisuudessa ei ole parempaa mittaria ajan kulumiselle kuin sinä, lapseni.

Siemen ei ikinä kysy, millainen puu siitä kasvaa – se vain kasvaa.

– Alejandro Jodorowsky

Kasvoit silmänräpäyksessä

Kyllä, olin väärässä. Eräänä aamuna heräsin jälleen yhden katkonaisesti nukutun yön jälkeen, ja kaikki ympärilläni oli muuttunut. Et enää pyytänyt halausta, vaan vapauksia.

Olit kasvanut irti pullosta ja siirtynyt käyttämään muun perheen kanssa samoja lautasia ja laseja. Juoksit ympäriinsä täynnä energiaa. Olit lopettanut jokeltelun ja pystyit jo sanomaan ensimmäiset sanasi.

Avasin silmäni uudestaan. Näin sinun lähtevän kouluun ensimmäisen kerran. Sovit todella hyvin uusien ystäviesi seuraan. Saatoit valita omat vaatteesi ja pukeutua ilman apua. Lapseni oli kasvamassa.

Lapseni, sinä kasvoit silmänräpäyksessä

Samassa silmänräpäyksessä, jossa kasvoit pituutta, myös sydämesi kasvoi. Päivät vierivät ohi yhä nopeammin, ja pian oli selvää, mitä sinusta oli tullut. Katselen sinua yhä ja näen, että olet komea, vahva, rohkea ja jalo.

Tulet aina olemaan lapseni, jota hoivasin sylissäni kaikella rakkaudellani. Nyt olet varma itsestäsi, itsenäinen. Ennen kaikkea olet onnellinen. Olet nyt täysin kasvanut, aikuinen.

Jos minun pitäisi kertoa sinulle yksi asia juuri nyt, kehottaisin sinua nauttimaan jokaisesta hetkestä. Ole läsnä kaikissa tilanteissa. Koska aika rientää, usko minua.

Katselen sinua seistessäsi vaimosi rinnalla, valmiina toivottamaan tervetulleeksi oman lapsenne. Toivon sydämeni pohjasta, että elät jokaisen hetken tätä ainutlaatuista kokemusta niin intensiivisesti kuin vain mahdollista.

Pidä lastasi sylissäsi. Sinunkin lapsesi tulevat kasvamaan. He ovat isoja yllättävän nopeasti. Nuku sylikkäin heidän kanssaan, sillä pian he jo nukkuvat yksin.

Suukota lapsiasi aina kuin voit. Ja lopulta, ei ole suurempaa rakkauden tekoa kuin päästää irti. Se on ironista, mutta totta.

Ennemmin tai myöhemmin lapsesi ovat kasvaneet, ja heillä on oma elämänsä, ja sinun täytyy antaa heidän lentää pois. Kuuntele sydäntäsi ja näitä viisaita sanoja, jotka kerron sydämestäni.