Pidä vauva lähelläsi ja kasvata lapsi, joka ei pelkää - Äitiyden Ihme
 

Pidä vauva lähelläsi ja kasvata lapsi, joka ei pelkää

Pidä vauva lähelläsi ja kasvata lapsi, joka ei pelkää
María Alejandra Castro Arbeláez

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Viimeisin päivitys: 30 lokakuuta, 2018

Äiti, anna lapsen kasvaa lähellä sinua, iho ihoa vasten, hengitys hengitystä vasten, sielu sielua vasten. Pidä lapsi lähelläsi ainakin hänen kolmen ensimmäisen elinvuotensa ajan. Näin hänestä kasvaa vahva ja rohkea lapsi, joka ei pelkää.

Tässä artikkelissa kerromme, miksi on tärkeää kasvattaa lapsi ympäristössä, joka kannustaa fyysiseen läheisyyteen. Fyysinen kontakti on paras virike; se edistää lapsen kehitystä, luo turvallisuudentunnetta ja edistää hyvinvointia. Se edistää myös hermoyhteyksien muodostumista suullisten virikkeiden, kosketuksen, hajuaistin ja muiden aistimusten kautta.

Kukaan ei voi saavuttaa huippua pelon saattelemana.

– Publio Siro

Tässä artikkelissa poraudumme pintaa syvemmälle lapsen aikuistumisprosessissa ja puhumme lasten perimmäisistä vaistoistaa sekä siitä, miksi on tärkeää kasvattaa lapsi, joka ei pelkää. Nykyisin kuulee usein käytettävän sanaa kiintymys, mutta ennen kuin jatkamme, on hyvä selkeyttää muutama termi. 

Henkilökohtaisen kasvun alalla kiintymys liittyy tarpeeseemme hankkia tiettyjä asioita tai päästää irti asioista tai käsitteistä, jotka rajoittavat vapauttamme tai identiteettiämme.

Lapsen kasvattamisen yhteydessä kiintymys liittyy klassiseen Bowlbyn kiintymyssyhdeteoriaan. Tämän teorian mukaan vanhempien on tärkeä rakentaa vahva ja turvallinen suhde lapseen, mikä edistää lapsen kasvua ja itsetunnnon rakentumista. Tämä puolestaan auttaa lasta itsenäistymään.

Tämän perusteella voimme sanoa, että lapselle annettu huomio ja ihokontakti luovat positiivisen kiintymyssuhteen äidin ja lapsen välille. Tämän avulla lapsesta kasvaa itsevarma henkilö, joka ei pelkää.

Pelko on vastasyntyneen aivojen luonnollisin vaisto

Pelko on vastasyntyneen aivojen luonnollisin vaisto

Ei ole olemassa turvallisempaa, täydellisempää ja mukavampaa paikkaa kuin äidin kohtu. Mitään pahaa ei tapahdu kohdussa, kaikki on rauhallista, lämmintä, tyydyttävää ja ennakoitavissa olevaa. Synnytys kuitenkin altistaa vastasyntyneen uudelle ja hyvin oudolle maailmalle.

Ensimmäinen asia, jonka vauva kokee on se, että hänet kiskotaan ulos äitinsä kohdusta. Tämän jälkeen vieras ihminen pitelee, puhdistaa, punnitsee ja mittailee häntä.

Myöhemmin – juuri, kun lapsi on alkanut tuntea äitinsä paremmin – hän huomaa toisinaan joutuvansa yksinäiseen ja pimeään pinnasänkyyn. Pelot alkavat leijua hänen yllään, hän kokee hylkäämiseksi tulemisen pelkoa ja tunnetta siitä, että hän ei enää pysty jatkamaan.

Olen juuri syntynyt, kaikki pelottaa minua

Vastasyntyneen aivot eivät ole vielä täysin kehittyneet. Vaistot ja perustarpeet hallitsevat aivojen toimintaa. ja aivot haluavat vain kokea turvallisuudentunnetta, rakkautta ja saada riittävästi ravintoa.

Muutaman ensimmäisen elinkuukauden aikana vastasyntynyttä pelottaa eniten äidistä erossa oleminen. Tässä iässä lapset eivät vielä kykene ymmärtämään, että heitä ei ole hylätty, vaikka heidät jätettäisiinkin hetkeksi yksin. He eivät ymmärrä, että se, että he eivät tunne äidin lämpöä jokaisena hetkenä, ei tarkoita, että jotain pahaa tapahtuisi.

Pelko on luonnollinen reaktio, jolla on ainutlaatuinen tarkoitus: auttaa lapsia sopeutumaan. Pelon turhaa lietsomista tulee välttää.

Kasvata lapsi, joka ei pelkää

Kasvata lapsi, joka ei pelkää

Lastenkasvatuksen asiantuntijoiden ja lapsipsykologien mukaan lähes 35% vauvoista  on epävarmoja kiintymyssuhteita. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että lapsi kasvaa ympäristössä, jossa vanhemmat eivät tarjoa hänelle riittävästi huomiota emotionaalisella tasolla. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vanhemmat eivät lohduta itkevää lasta, tai lapsi kokee, ettei hän voi luottaa siihen, että huoltaja on aina tarvittaessa hänen tukenaan.

Tällaisen kiintymyksen puuttumisella on vakavia seurauksia lapsen mielen kehitykselle.

Ei ole olemassa mitään pelottavampaa kuin pelko itse.

– Michel Eyquem de Montaigne

Epävarma kiintymyssuhde voi tehdä lapsista riippuvaisia. He ovat aina kiintyneet epävarmuuden ja ahdistuksen tunteisiin. He ovat kiintyneet siihen raivoon, jota he eivät vielä osaa hallita ja kanavoida oikein, ja pikkuhiljaa alkaa ilmaantua muuta haastavaa käytöstä, kuten tottelemattomuutta ja närkästymistä.

Miten rohkaista lasta olemaan pelkäämättä?

Vauvalla on loputtomasti tarpeita, jotka vanhempien täytyy ymmärtää ja ottaa huomioon.

  • Muista, että jokainen lapsi on ainutlaatuinen. Toiset lapset ovat vaativampia ja heillä on enemmän tarpeita kuin muilla.
  • Ota lapsi huomioon hänen itkiessään.
  • Pidä lapsi aina lähelläsi. Jos käyt töissä tai vietät paljon aikaa kodin ulkopuolella, kanna vauvaa kotona lähellä ihoasi esimerkiksi kantoliinan avulla.
  • Ymmärrä kaikkia lapsen tunteita, älä rankaise niistä tai vahvista niitä. On tärkeää olla kärsivällinen ja aina lähellä, osoittaa kiintymystä ja pitää kiinni omista säännöistä johdonmukaisesti.
  • Tunne lapsen pelot.
  • Pyri kannustamaan lasta sietämään turhautumista paremmin.

Rohkaise lasta rakentamaan itsetuntoaan. Näytä hänelle, että luotat häneen. Anna hänen pitää sinua ihmeellisenä ja tärkeänä ihmisenä hänen elämässään. Ole hänelle se, jolta hän saa aina turvaa, rohkaisua, hellyyttä ja läheisyyttä.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Bowlby, J. (1986). Vínculos afectivos: formación, desarrollo y pérdida. Madrid: Morata.
  • Bowlby, J. (1995). Teoría del apego. Lebovici, Weil-HalpernF.
  • Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
  • Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
  • Moneta, M. (2003). El Apego. Aspectos clínicos y psicobiológicos de la díada madre-hijo. Santiago: Cuatro Vientos.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.