Onko vanhempi ainoa, joka ymmärtää vauvan puhetta?

16 marraskuu, 2019
 

Oletko huomannut, että usein vanhempi tuntuu olevan ainoa, joka ymmärtää vauvan puhetta? Äidin ja vauvan tai isän ja vauvan välinen suhde on niin intiimi, että tunteet ohjaavat vanhempaa ja auttavat häntä ymmärtämään lapsen ääntelyä. Näin vanhempi onkin varsinainen tulkki tässä kiinnostavassa vauvan elämänvaiheessa, jonka aikana tämä opii puhumaan.

Onko vanhempi ainoa, joka ymmärtää vauvan puhetta?

Jokainen vanhempi on varmasti kokenut tilanteen, jossa muut miettivät naureskellen, mitä vauva yrittää ääntelyllään kertoa, mutta vanhempi itse pystyy sujuvasti ymmärtämään lapsen tarpeet.

Ilman suurempaa analysointia vanhempi on lapsensa luontainen tulkki, joka tulkitsee tehokkaasti niitä äänteitä, eleitä, huutoja ja jokelluksia, joita pieni vauva tuottaa. Vanhemmat ymmärtävät, mitä lapsi kertoo, sillä he tuntevat hänet, lukevat hänen eleitään ja ymmärtävät hänen tunteitaan, katseitaan ja pyrkimyksiään.

”Sen, minkä lapsi tänään pystyy tekemään muiden auttamana, tekee hän huomenna omillaan.”

– Lev Semyonovich Vygotsky

Lapsi ja vanhemmat ovat yhdessä luoneet pienen, omista merkeistä ja kielestä koostuvan universumin, jossa mikään ei jää huomaamatta. Vanhemmat toimivat oppaina, jotta kyseiset äänet muovautuvat ajan kuluessa hitaasti sanoiksi ja täysiksi lauseiksi, jotka rakentavat oikeaoppista ja tehokasta kieltä. Se yhdistää pienen ihmisen häntä ympäröivään maailmaan.

Vauva alkaa puhua vanhemman murteen ansiosta

Onko vanhempi ainoa, joka ymmärtää vauvan puhetta?
 

Psykoterapeutti ja viestinnän ja vanhemmuuden dynamiikan asiantuntija Jenn Berman kirjoitti hiljattain kiinnostavan Super Baby -kirjan. Tässä teoksessa hän selittää väittämän siitä, miten vanhempi osaa niin helposti viestiä vauvansa kanssa.

  • Asiantuntijat erottelevat niin kutsutun vauvakielen ja vanhemman murteen.
  • Kun puhumme pienelle lapselle, joka ei osaa vielä puhua, useimmat meistä käyttävät vauvakieltä, joka sisältää paljon tavujen toistoa, kuten ”la-la-la” tai ”kuk-kuu”.
  • Piditpä tällaista viestintää lapsellisena ja luotaantyöntävänä tai et, se ei ole äidin tai isän viestinnässä paras valinta. Vanhemmat viettävät vauvan kanssa tarpeeksi aikaa tietääkseen, mikä on paras tapa viestiä.
  • Äidin tai isän murre koostuu tavallisesta viestinnästä, mutta siinä on innostunut sävy ja hitaampi tahti.
  • Vanhemmat kiinnittävät erityistä huomiota sanojen taivutukseen ja käyttävät tehokkaampaa viestintää, jota ei ole rajoitettu tavujen toistamiseen.
  • Tällöin käytetään ääntä, joka on mukautettu vauvan kuuloon, ja myös äännetään sanat liioitellulla tavalla, jotta vauva erottaa äänet toisistaan.

Emotionaalisen siteen luominen

Onko vanhempi ainoa, joka ymmärtää vauvan puhetta?
 

On äitejä, jotka puhuvat äidinvaistosta ja hormonaalisista muutoksista, jotka lähes taianomaisesti muuttavat naisen äidiksi. Emotionaalisen siteen luominen ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti pelkän synnytyksen perusteella. Kyseessä on syvempi yhteys, joka voi kehittyä myös ilman raskautta.

”Äidin syli on tehty hellyydestä, ja siinä lapsen on hyvä nukkua.”

– Victor Hugo

Ymmärrän sinua, sillä olet osa sydäntäni

Joskus, pelkästään katsomalla lastasi silmiin, tiedät että hän on peloissaan, nälkäinen tai muuten kokee epämukavuutta, etkä epäröi täyttää hänen tarvettaan ja ratkaista tilannetta.

Äidin- ja isänvaisto syntyy päivittäisestä kontaktista, läheisyydestä, unettomista öistä, vauvan luonteen todistamisesta sekä hänen mieltymystensä, reaktioidensa ja tarpeidensa havaitsemisesta.

Kaikki tämä näkyy ennemmin tai myöhemmin vauvan jokeltamisessa, kurkkuääntelyissä tai muissa äänissä, jotka syntyvät siitä, että hän innostuu saadessaan lempilelunsa, haluaa sinun koskettavan sitä tai kenties haluaa eri lelun – ja niin edelleen.

Vauvan viestintä syntyy sekä matkimisesta että siitä tunnetason vuorovaikutuksesta, jota tarjoat ja ymmärrät.

Onko vanhempi ainoa, joka ymmärtää vauvan puhetta?
 

Äänet täynnä tunnetta

Jokainen jokellus, nyyhkäisy, tunnetta sisältävä huuto tai ensimmäiset ”äiti” ja ”isä” tulevat niistä tunteista, joita on kehittävässä ympäristössä.

  • Mitä enemmän stimulointia ja vahvistusta, sitä positiivisempia tunteita ja sitä tehokkaampaa viestintää vauvalla tulee ilmenemään. Ei kuitenkaan kannata olla pakkomielteinen lapsen puheen hitaudesta: jokaisella lapsella on oma vauhtinsa, ja jokainen noudattaa omaa kypsymisen prosessin rytmiä.
  • Kaikkein tärkeintä on rakkaus – varmuuden ja rauhallisuuden tarjoaminen, joka perustuu jatkuvaan ja hiljaiseen, mutta stimuloivaan viestintään.

Äiti ymmärtää aina – ja tulee ymmärtämään – pikkuistaan. Isä on aina  mukana tulkkina, sillä molemmat vanhemmat ovat parhaita kanavia, jotta lapsi voisi helpommin viestiä yhä taidokkaammin ja onnistuneemmin.

 
  • Bowlby, J. (1986). Vínculos afectivos: formación, desarrollo y pérdida. Madrid: Morata.
  • Bowlby, J. (1995). Teoría del apego. Lebovici, Weil-HalpernF.
  • Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
  • Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
  • Moneta, M. (2003). El Apego. Aspectos clínicos y psicobiológicos de la díada madre-hijo. Santiago: Cuatro Vientos.