Luulotautiset vanhemmat

Luulotautiset vanhemmat kokevat kontrolloimatonta pelkoa, joka estää heitä näkemästä asioita selkeästi.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Viimeisin päivitys: 26 heinäkuuta, 2021

Luulosairaus eli virallisesti hypokondria tai sairauden pelko on mielenterveyden häiriö, josta kärsivä luulee tai pelkää perusteetta sairastavansa jotakin vakavaa sairautta. Luulotautiset vanhemmat usein projisoivat omia pelkojaan lapsiinsa.

Jokainen vanhempi haluaa lapselleen vain parasta, ja on tavallista, että vanhemmat murehtivat enemmän lapsensa hyvinvointia kuin omaansa. Kun lapsen terveydessä on jotain vialla, vanhempi ei anna periksi ennen kuin ongelman syy on selvitetty. Valitettavasti vanhemman normaali huoli voi joissain tapauksissa kääntyä liialliseksi peloksi ja aiheuttaa vääriä havaintoja lapsen terveydentilasta. Väärien diagnoosien lisäksi tämä voi johtaa äärimmäisiin ahdistuneisuuden ja huolestuneisuuden tunteisiin.

Luulotautisten vanhempien tunnuspiirteet

Yleisin yhteinen nimittäjä lähes kaikille luulotautisille vanhemmille on äärimmäisen pessimistinen näkökulma, joka saa heidät kuvittelemaan ja odottamaan aina pahinta. Negatiiviset ajatukset ajavat luulotautiset vanhemmat epätoivoisiin tekoihin. Ensimmäinen ja huonoin asia, jonka vanhemmat voivat tehdä, on etsiä tietoa internetistä. Vaikka verkosta voikin löytää paljon hyödyllistä tietoa, luulotautiset vanhemmat näkevät tiedon joukossa vain pahimmat tai haluamansa asiat. Lapsen mahdollisen terveysongelman diagnosoiminen pitäisi jättää aina lääketieteen ammattilaiselle, joka on kouluttautunut ottamaan huomioon monia seikkoja diagnoosia tehdessään.

Monilla luulotautisilla vanhemmilla ilmenee vakavaakin ahdistuneisuutta, mikä pahimmassa tapauksessa vaikuttaa myös lapseen, jos häneen juurtuvat samat pelot, joista hänen vanhempansa kärsii. Jokaisen vanhemman on oltava tarkkana käyttämiensä sanojen ja ilmaisujen suhteen, ja erityisen tärkeää tämä on luulotautisen vanhemman kohdalla.

Luulotautiset vanhemmat ovat myös jatkuvassa hälytystilassa valmiina kohtaamaan kaikki mahdolliset tilanteet. Näin on esimerkiksi silloin, kun oma lapsi on altistunut sairastuneelle lapselle. Vaikka tällaisissa olosuhteissa kannattaakin tehdä varotoimenpiteitä, ylenmääräinen pelko ei ole hyväksi.

Muita tyypillisiä luulotautisten vanhempien käyttäytymistapoja ovat:

• Lapsen ruumiinlämmön jatkuva tarkistaminen, etenkin tilanteessa, jossa lapsella on huomattu pienikin sairauden oire.
• Lapsen voinnin toistuva ja jatkuva kyseleminen.
• Lapsen ylenpalttinen suojaaminen esimerkiksi kylmällä säällä tai lapsen toipuessa sairaudesta.
• Tarve soittaa lääkärille, kun lapsella on pienikin sairauteen viittaava oire. Vaikka lääkäri toteaisi lapsen olevan kunnossa, vanhempi saattaa kuvitella toisin.

Kuinka luulotautisuutta voi helpottaa?

Tärkein suositus luulotautiselle vanhemmalle on rauhallisena pysyminen. Se, että vanhempi ei pysty itse olemaan rauhallinen, saattaa aiheuttaa lapselle pelkoa ja huolta. Vanhempi on lapsen tärkein roolimalli, jota lapsi tarkkailee ja jonka toiminnasta hän oppii. Se, että vanhempi näyttää jatkuvasti huolensa, pelkonsa ja jopa paniikkinsa, opettaa lasta menettämään kontrollin samankaltaisissa tilanteissa.

On hyvä, että vanhempi on herkkä huomaamaan lapsen oireet, mutta niitä ei saisi paisutella mielessään. Lapsi on tietenkin tärkeää viedä lääkäriin, mikäli hänellä on selkeitä sairauden oireita. Klinikalle ei kuitenkaan kannata astella valmis diagnoosi mielessään, vaan lääkärin on syytä antaa tehdä työnsä. Jokaisen vanhemman on luotettava lääkärin ammattitaitoon ja noudatettava tämän antamia ohjeita.

Vanhempien on hyvä muistaa, että paras tapa hoitaa sairauksia on ehkäistä niitä. Tämä tarkoittaa lapsen rokotuksista huolehtimista, neuvolan ja koulun terveystarkastuksiin osallistumista, terveellisen ruokavalion suosimista ja fyysisen aktiivisuuden arkeen sisällyttämistä. Sairauksien ehkäiseminen ei tarkoita missään tilanteessa lapsen itselääkitsemistä, vaan lääkkeiden käyttöön tulee aina olla lääkärin lupa ja ohjeistus.

Mikäli vanhempi ei pysty itsenäisesti käsittelemään pelkojaan lapsen vakavaa loukkaantumista tai sairastumista koskien, kannattaa hänen hakea ammattiapua. Psykologit ja psykiatrit ovat koulutettuja käsittelemään tämän tyyppisiä ongelmia. Itselle avun etsiminen on samalla myös lapsesta huolehtimista ja osoittaa syvää rakkautta ja omistautuneisuutta lasta kohtaan.