Kannattaako pariskunnan pysyä yhdessä pelkästään lasten takia?
Ihmissuhteet ja etenkin parisuhteet ovat monimutkaisia, eikä niiden lopputulos ole aina toivottu. Monet vanhemmat päättävät jäädä huonoon parisuhteeseen lasten takia, vaikka ilman lapsia he jatkaisivat elämää erillään – ja todennäköisesti huomattavasti onnellisempina. Monet unohtavat sen seikan, että vanhempien välinen jännite vaikuttaa myös kodin ilmapiiriin ja lasten oloon negatiivisesti.
Ero ei koskaan ole asia, johon tulisi suhtautua kevyesti. Lukuisten pettymysten ja epäonnistuneiden yritysten jälkeen monet pariskunnat kuitenkin päätyvät siihen lopputulokseen, ettei parisuhteen jatkaminen enää kannata. Olipa tilanne mikä tahansa, ero ei koskaan ole miellyttävä asia kummallekaan osapuolelle.
Toisinaan eron esteenä pidetään perheen lapsia. Yleensä vanhemmat pelkäävät sitä, miten ero vaikuttaa lasten elämään ja hyvinvointiin, mutta toisinaan he jopa käyttävät – joskin yleensä alitajuisesti – lapsia tekosyynä, jotta heidän ei tarvitse kohdata sitä henkilökohtaista epäonnistumista, jota ero monelle tarkoittaa. Monet vanhemmat miettivät vain eron lapsille aiheuttamia haittoja, mutta unohtavat ottaa huomioon sen, että vanhempien huonolla keskinäisellä suhteella voi olla lapsille vielä suurempia negatiivisia seurauksia.
Kannattaako pariskunnan pysyä yhdessä pelkästään lasten takia?
Vanhemmat ja koti ovat lapsen ensimmäinen ja tärkein viitekehys. Vanhempien ansiosta lapsi oppii käyttäytymään hyvin ja tulkitsemaan maailmaa. Lapsuus on kuin leikkipuisto, jossa ihminen leikkii elämänsä ensimmäiset vuodet. Kaikki se, minkä lapsi omaksuu näiden vuosien aikana, auttaa määrittämään hänen käsitystään perheestä , rakkaudesta, rinnakkaiselosta, kiintymyksestä ja konfliktien ratkaisusta.
Sillä, että lapsi elää kodissa, joka on täynnä konflikteja tai välinpitämättömyyttä, on erittäin haitallista vaikutuksia tämän mielen kehitykselle.
Konfliktien täyttämä koti
Monet pariskunnat pysyvät yhdessä, vaikka eivät ole onnellisia parisuhteessaan. Tällaisessa tilanteessa rinnakkaiselon täyttävät usein konfliktit, riidat, huutaminen ja loukkaukset. Vaikka vanhemmat pyrkisivät pitämään riitansa poissa lasten silmistä, lapset yleensä vaistoavat, ettei kaikki ole kunnossa.
Lapsi voi tuntea olonsa turvattomaksi, mikä puolestaan johtaa jatkuvaan stressiin. Tilanne saattaa synnyttää lapsessa vihaa ja pelkoa, mutta hän ei välttämättä voi kääntyä vanhempiensa puoleen neuvon ja lohdutuksen toivossa – yksinkertaisesti siitä syystä, että vanhemmat eivät tässä tilanteessa ajattele järkevästi. Vanhemmat näyttelevät itse pääosaa tilanteessa, joka aiheuttaa lapselle haittaa.
Monet lapset pyrkivät parantamaan tilannetta olemalla kertomatta vanhemmille omista ongelmistaan. He tekevät näin välttääkseen uudet konfliktit. Vaihtoehtoisesti lapsi voi hakea vanhempiensa huomiota käyttäytymällä huonosti tai häiritsevästi.
Valitettavasti riitojen täyttämässä kodissa kasvava lapsi voi alkaa olettaa, että huutaminen ja loukkaava kielenkäyttö ovat sallittuja tai toimivia tapoja kommunikoida. Lapsi saattaa kuvitella, että konflikteja ei ole mahdollista ratkaista muilla tavoin. Pahimmassa tapauksessa lapsesta alkaa vaikuttaa, että elämä on pelkkää kärsimystä ja ihmissuhteet jatkuvaa taistelua. Tämä voi aiheuttaa sen, että lapsen on myöhemmin elämässään vaikea muodostaa terveitä ja rakastavia ihmissuhteita.
Koti ilman rakkautta
Koti täynnä näkyviä ongelmia on tietysti haitallinen kaikille perheenjäsenille, mutta niin on myös välinpitämätön ilmapiiri. Tällä viittaamme vanhempiin, jotka jättävät toisensa täysin huomiotta ja elävät erillistä elämää. Voisi kuvitella, että tällainen tilanne ei ole lapselle erityisen haitallinen, mutta totuus on päinvastainen.
Vanhemmat saattavat ajatella, että kunhan he eivät riitele, lapset eivät kärsi. Tosiasiassa he kuitenkin altistavat lapsen hankalalle tilanteelle, josta puuttuu vanhempien välinen rakkaus ja hellyys.
Vaikka lapset asuvatkin molempien vanhempiensa kanssa, he eivät elä todellista perhe-elämää. Perhe ei vietä aikaa yhdessä, ja lapset voivat joutua katselemaan vanhempiensa vetäytyvän nukkumaan eri huoneisiin ja pitävän mykkäkoulua keskenään. Lapset näkevät vanhempiensa kasvoilla surun ja pahimmassa tapauksessa vihan tunteita näiden käyttäytyessä toisiaan kohtaan kuin vieraat ihmiset.
Tällaisessa tilanteessa lapsi tuntee helposti surua ja syyllisyyttä. Hän saattaa yrittää luoda perheelle yhteisiä hetkiä ja turhautuu, kun ne eivät onnistu tai aiheuttavat vain lisää jännittyneisyyttä. Lapsi voi kokea kantavansa jatkuvasti taakkaa harteillaan pyrkiessään tekemään vanhempansa onnelliseksi.
Valitettavasti lapsi oppii helposti, että on hyväksyttävää kohdella omaa kumppania huonosti tai välinpitämättömästi. Hän saattaa alkaa ajatella, että huono tilanne on vain kestettävä, eikä omaa onnellisuutta kannata tavoitella. Tämän lisäksi lapsi ei saa kokea, miten hienoa rakkaiden ihmisten kanssa eläminen voi parhaimmillaan olla, mikä saattaa vaikeuttaa hänen ihmissuhteitaan tulevaisuudessa.
Kuinka tietää, koska on parempi erota?
Kun parisuhteen pelastamiseksi on tehty kaikki mahdollinen, mutta mikään ei toimi, on parempi vaihtoehto erota ja jatkaa elämää vanhempina, mutta ei kumppaneina. Tämän kaiken toivoisi sujuvan kunnioittavissa merkeissä, mutta valitettavasti erot ovat toisinaan sotkuisia. On kuitenkin tärkeää pitää mielessä yhteiset lapset ja heidän tarpeensa ja tunteensa.
Vanhemmat eivät voi opettaa ja jakaa lapsille rakkautta, rohkeutta ja onnellisuutta, jos heillä itsellään ei ole näitä asioita. Vanhempien ero on vaikea ja turhauttava tilanne kaikille asianosaisille, mutta surunkin keskellä vanhempien on hyvä pyrkiä auttamaan lapsia ymmärtämään, että toisinaan vaikeita päätöksiä on pakko tehdä ja että niistä voi seurata paljon hyvää. Loppujen lopuksi vanhempien on pakko miettiä omaa hyvinvointiaan, joka näkyy myös lasten hyvinvointina.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Féres-Carneiro, T., Seixas, A., & Zlviani, C. (2006). Conyugalidad de los padres y proyectos de vida de los hijos frente al matrimonio. Cultura y educación, 18(1), 95-108.
- Sabater, V. (2019, mayo). Nunca te adaptes a lo que no te hace feliz. Recuperado de https://lamenteesmaravillosa.com/nunca-te-adaptes-lo-no-te-feliz/