Touretten oireyhtymä
Touretten oireyhtymä on nykimishäiriöihin kuuluva neuropsykiatrinen oireyhtymä. Sen tunnusomainen piirre ovat tic- eli nykimisoireet, jotka alkavat useimmiten lapsuudessa tai nuoruudessa ja harvoissa tapauksissa vasta aikuisiässä. Tic-oireilla viitataan toistuviiin tahdottomiin lihasten nykäyksiin ja äännähdyksiin.
Touretten oireyhtymä voi vaikuttaa ihmisen elämänlaatuun monin tavoin. Valitettavasti tic-häiriöihin liittyy edelleen vääränlaisia uskomuksia, ja monilla on vääristynyt kuva siitä, mistä Touretten oireyhtymässä todellisuudessa on kyse. Usein käsitykset pohjautuvat elokuviin, joissa häiriön esitetään aiheuttavan jatkuvaa tahatonta kiroilua, sopimattomuuksien huutelua tai säädyttömiä liikkeitä. Tämän tyyppiset ilmenemismuodot ovat kuitenkin kohtalaisin harvinaisia Tourette-potilailla.
Millainen häiriö Touretten oireyhtymä on?
Touretten oireyhtymä eli yhtäaikainen äänellinen ja motorinen monimuotoinen nykimishäiriö on neurologinen tai neurokemiallinen oireyhtymä. Se puhkeaa keskimäärin 5-9 vuoden iässä ja lähes aina ennen täysi-ikäisyyttä. Ensimmäiset oireet ovat usein kasvojen tic-oireet kuten silmien toistuva räpyttely tai nenän nyrpistäminen.
Touretten oireyhtymässä voi ilmetä sekä toistuvia tahdottomia lihasten nykäyksiä että äännähdyksiä. Motorisia nykäyksiä voi ilmetä myös raajojen ja vartalon lihaksissa, mutta yleisimpiä ne ovat pään ja kasvoen alueella. Nykäykset voivat vaihdella suurestikin sekä luonteeltaan että voimakkuudeltaan. Samoin äännähdykset voivat olla luonteeltaan erilaisia aina yskähdyksistä ja naksahduksista sanojen toisteluun. Kuten jo yllä mainittiin, harvoissa tapauksissa tahdottomat sanat ovat luonteeltaan kirosanoja tai rivouksia.
Motoriset nykäykset ja äännähdykset voivat ilmetä sekä samanaikaisesti että eri aikoina. Pakkoliikkeiden määrässä, tyypissä ja vakavuudessa voi myös olla jaksollisia vaihteluita niin, että oireet katoavat välillä jopa viikoiksi tai kuukausiksi. Osalla potilaista ilmenee ainoastaan toisen alueen oireita. Touretten oireyhtymään liittyy usein erilaisia pakkoajatuksia ja pakkotoimintoja ja joissain tapauksissa myös hyperaktiivisuutta ja impulsiivisuutta. Tourette liittyy usein myös autismin kirjon oireyhtymiin.
Ennen tic-oireita henkilö tuntee impulsseja eli epämukavia tuntemuksia kehossaan. Pakkoliikkeiden sanotaan syntyvän yhtä pakottavina kuin esimerkiksi aivastamisen tarve. Touretten oireyhtymästä kärsivä voi usein pidättää pakkoliikkeitä sekuntien, minuuttien tai jopa tuntien ajan, mikä kuitenkin voi johtaa entistä vakavampiin purkauksiin. On tavallista, että tic-oireet lisääntyvät stressin kasvaessa ja vähenevät rentoutumisen tai keskittymisen myötä.
Tämä on hyvä tietää Touretten oireyhtymästä
Arvioiden mukaan Touretten oireyhtymän esiintyvyys on 0,5-1 %. Oireet alkavat tyypillisimmin lapsuudessa tai murrosiässä ja ovat pahimmillaan 10-12 vuoden iässä. Hyvin usein oireet vähenevät aikuisikään tultaessa niin, että niistä ei ole merkittävää haittaa henkilölle. Asiantuntijoiden mukaan Touretten oireyhtymä on geneettisten ja ympäristöön liittyvien tekijöiden yhteissumma. Taustalla uskoltaan olevan keskushermoston motorisia toimintoja säätelevien hermoverkostojen häiriö.
Touretten syndrooma vaikuttaa miehiin kolme kertaa enemmän kuin naisiin. Potilaalla voi olla myös esimerkiksi tarkkaavuus- ja käytösongelmia, pakko-oireinen häiriö, ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta.
Touretten oireyhtymä ei vaikuta henkilön älykkyyteen tai fyysiseen terveyteen muuten kuin, että jotkut tic-oireet saattavat aiheuttaa epämukavuutta. Ihmiset eivät välttämättä ymmärrä Touretten oireyhtymää, ja väärinymmärrykset ja joukosta sulkeminen voivat aiheuttaa etenkin lapsilla ahdistuneisuutta, surumielisyyttä ja masentuneisuutta. Tästä syystä onkin tärkeää ymmärtää tätä häiriötä paremmin ja saada siitä lisää tietoa.
Tulee myös muistaa, että tic-oireiden ilmeneminen lapsuudessa ei välttämättä ole merkki Touretten oireyhtymästä. Tämän tyyppiset oireet ovat lapsilla melko yleisiä ja usein ohimenevä ilmiö.
Touretten oireyhtymän hoito
Touretten syndrooman oireita voidaan usein lievittää erilaisin lääkkein, minkä lisäksi niihin voidaan puuttua käyttäytymisterapeuttisilla menetelmillä ja rentoutusharjoituksilla. Vaikea-asteisissa oireyhtymissä on käytetty botuliinitoksiini-injektioita ja stereotaktisia neurokirurgisia leikkaushoitoja. Tärkeintä on, että sekä oireista kärsivä itse että hänen läheisensä ymmärtävät kyseessä olevan liikkeitä säätelevien hermoverkkojen toiminnan häiriö, eikä Touretten oireyhtymä ole psykiatrinen tai psyykkisiin ongelmiin perustuva häiriö.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Gonzálvez, M. T. (2016). Tratamiento cognitivo-conductual de un niño con Síndrome de Tourette. Revista de Psicología Clínica con Niños y Adolescentes, 3(1), 25-30.
- Jankovic, J. (2002). Síndrome de Gilles de la Tourette. Lancet (Oncol), 3, 111-117.
