Mistä lapsen laiska silmä johtuu ja miten sitä voidaan hoitaa?
Amblyopia, eli tutummin laiska silmä, on tila, jossa lapsi käyttää katselemiseen vain toista silmäänsä, jolloin huonomman silmän näkökyky heikkenee ja voi pahimmillaan hävitä täysin. Ongelman varhainen havaitseminen ja hoito on tärkeää, sillä kouluikäisen tai aikuisen näköä ei yleensä enää pystytä merkittävästi parantamaan.
Lasten heikentyneen näöntarkkuuden yleisin syy on nimenomaan laiska silmä, jota kutsutaan myös toiminnalliseksi heikkonäköisyydeksi. Ongelma johtuu silmän riittämättömästä harjaantumisesta varhaislapsuudessa, ja sitä esiintyy noin 2-4 prosentilla lapsista.
Mikä on laiska silmä ja mistä se johtuu?
Laiskalla silmällä eli amblyopialla tarkoitetaan tilaa, jossa lapsen toisen silmän näöntarkkuus on alentunut. Heikosti näkevän silmän näkökyky ei ole kehittynyt normaalisti, ja jos ongelmaa ei hoideta, lapsen näkökyky jää pysyvästi alentuneeksi.
Amblyopiassa aivot eivät pysty yhdistämään silmien tuottamia näkymiä yhdeksi kolmiulotteiseksi kuvaksi, jolloin lapsi menettää binokulaarisen näön eli silmien yhteisnäön. Binokulaarinen näkö tarkoittaa siis sitä, että kahdesta silmästä välittyvät kuvat sulautuvat toisiinsa, jolloin henkilö näkee kolmiulotteisesti.
Tavallisimmat laiskan silmän aiheuttajat ovat seuraavat:
- Karsastus: Karsastus on yleisin syy amblyopian kehittymiselle. Se on tila, jossa silmät eivät pysty katsomaan samaan kohteeseen yhtä aikaa. Karsastuksessa ainoastaan kohdistavan silmän keräämä tieto välittyy aivojen näköalueelle, ja tämän silmän näkökyky kehittyy normaalisti. Karsastavan silmän näkötieto sen sijaan jää käyttämättä, eikä näkökyky kehity tavanomaisesti.
- Taittovoiman puoliero eli silmien eritaitteisuus: Lapsen silmissä voi olla hyvin erilaiset näöntarkkuudet, jolloin silmät tuottavat erilaiset kuvat näköaivokuorelle. Toisen silmän kuvan ollessa tarkka ja toisen epätarkka, aivojen näköalue vertaa kuvien laatua ja hyödyntää ainoastaan tarkan silmän välittämää tietoa, eikä epätarkasti näkevän silmän näkö kehity.
- Peitosta johtuva laiska silmä: Tila kehittyy silmän ollessa peitossa näön kehittymisen kannalta ratkaisevana aikana. Tämä voi johtua esimerkiksi riippuluomesta tai synnynnäisestä harmaakaihista.
Amblyopiaa voi aiheuttaa myös esimerkiksi luomen, silmän tai näköhermon rakennevika.
Laiskan silmän diagnosointi ja hoito
Laiskan silmän kehittymistä on vaikea estää, mutta kunhan hoito aloitetaan ajoissa, sitä voidaan usein hoitaa kokonaan tai osittain. Hoito suositellaan aloitettavan ennen kouluikää, sillä vanhemmalle lapselle tai aikuiselle hoito tuottaa vain harvoin hyvää tulosta.
Lapsen näkökykyä tutkitaan neuvolakäyntien yhteydessä esimerkiksi karsastuksen ja laiskan silmän varalta. Myös vanhempien havainnoilla on tärkeä merkitys diagnoosin ja hoidon kannalta. Mikäli lapsen silmien liikkeissä tai yli kuusi kuukautta vanhan lapsen katseen kohdistamisessa huomataan jotain normaalista poikkeavaa, suositellaan asiasta keskusteltavan neuvolan hoitajan kanssa.
Hoitomenetelmän valinta riippuu ongelman vakavuudesta. Hoitona voi olla peittohoito, lääkehoito tai silmälasien määrääminen.
Peittohoidossa paremmin näkevä silmä peitetään säännöllisin väliajoin esimerkiksi laastarilapulla, jotta huonommin näkevä silmä joutuu tekemään töitä, mikä johtaa näkökyvyn kehittymiseen. Hoidon tavoitteena on saada laiskan silmän näöntarkkuus kehittymään samalle tasolle paremmin näkevän silmän kanssa. Prosessi kestää usein kuukausia, joskus jopa vuosia.
Jos peittohoito ei onnistu silmän peittävää lappua käyttäen, voidaan se toteuttaa myös lääkkeillä. Tällöin tarkemmin näkevään silmään tiputetaan silmän tarkennusta lamaavia tippoja yleensä kahtena päivänä viikossa, ja näön sumuisuus kestää koko päivän.
Laiskaa silmää voidaan usein hoitaa taittovirhettä korjaavilla silmälaseilla. Tarpeen mukaan silmää hoidetaan lisäksi peittohoidolla.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Alfie, J. (2000). Parálisis del motor ocular externo en Pediatría. Arch Argent Pediatr, 98(2), 120-124. https://pesquisa.bvsalud.org/portal/resource/pt/lil-273511.
- Boston Children’s Hospital (s.f.). Strabismus and Amblyopia. Accessed 11 May 2023. https://www.childrenshospital.org/conditions/strabismus-and-amblyopia.
- Boyd, K. (2022, 8 de septiembre). Pseudoestrabismo. American Academy of Ophthalmology. Consultado el 04 de mayo de 2023. https://www.aao.org/salud-ocular/enfermedades/pseudoestrabismo.
- Diez del Corral, J. M., Álvarez, C. (2013). Oftalmología para el pediatra de Atención Primaria. Form Act Pediatr Aten Prim, 6(1), 175-86. https://fapap.es/articulo/255/oftalmologia-para-el-pediatra-de-atencion-primaria.
- Khazaeni, L. (2022). Estrabismo. Manual MSD. Consultado el 02 de mayo de 2023. https://www.msdmanuals.com/es/professional/pediatr%C3%ADa/defectos-y-enfermedades-oculares-en-los-ni%C3%B1os/estrabismo.
- Méndez, M., y Delgado, J. J. (2011). Oftalmología: exploración del niño estrábico; detección precoz. Detección precoz de los trastornos de refracción y ambliopía. Rev Pediatr Aten Primaria, 13(20), 163-80. https://pap.es/articulo/11559/oftalmologia-exploracion-del-nino-estrabico-deteccion-precoz-deteccion-precoz-de-los-trastornos-de-refraccion-y-ambliopia.
- Merchante, A. (2013). Estrabismo y ambliopía. Pediatria Integral, 17(7), 489-506. https://www.pediatriaintegral.es/numeros-anteriores/publicacion-2013-09/estrabismo-y-ambliopia/.
- National Eye Institute (2022, 2 de febrero). Retinoblastoma. Consultado el 02 de mayo de 2023. https://www.nei.nih.gov/espanol/aprenda-sobre-la-salud-ocular/enfermedades-y-afecciones-de-los-ojos/retinoblastoma.