Kuinka tunnistaa lapsen kielelliset häiriöt?

13 syyskuu, 2020
Kielellisten häiriöiden tunnistaminen varhaisessa vaiheessa on avainasemassa niiden hoitamiseksi ja mahdollisten myöhempien ongelmien välttämiseksi.

Lapsen kielelliset häiriöt eli kielelliset erityisvaikeudet voivat ilmetä puheen tuottamisessa tai ymmärtämisessä tai molemmissa. Lapsen voi olla vaikea kommunikoida toisten kanssa ja tehdä itsensä ymmärretyksi, mikä on suoraan yhteydessä ekspressiivisiin eli ilmaisullisiin kielellisiin häiriöihin. Sen sijaan lapsi, jolla on vaikeuksia ymmärtää muiden puhetta, voi kärsiä reseptiivisestä kielellisestä häiriöstä.

Tilastojen mukaan jopa joka kahdeskymmenes lapsi kärsii jonkin tyyppisestä kielellisestä häiriöstä. Tämän tyyppinen häiriö on luotettavasti diagnosoitavissa leikki-iässä noin neljän vuoden iästä alkaen. Kielellistä ongelmaa pidetään vaikeana, jos seuraavat kriteerit täyttyvät 3 vuotta täyttäneellä lapsella:

  • Lapsi ei pysty ilmaisemaan itseään sanallisesti
  • Lapsella on huomattava kielellinen ymmärtämisvaikeus
  • Kommunikointivaikeudet vaikeuttavat arjen vuorovaikutustilanteisiin osallistumista ja uuden oppimista
  • Lapsi tarvitsee puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiokeinoja lähes kaikissa tilanteissa

Kuinka tunnistaa lapsen kielelliset häiriöt?

Lapsen kielelliset häiriöt voivat ilmetä ongelmina ymmärtää muiden puhetta

Lapsen kielelliset häiriöt voivat olla lieviä tai vakavia ja ilmetä yhtenä tai useampana oireena. Reseptiivisestä kielellisestä häiriöstä kärsivällä lapsella voi olla vaikeuksia viestien ymmärtämisessä, ja hänellä voi ilmetä seuraavanlaisia oireita:

  • Vaikeuksia ymmärtää, mitä muut puhuvat
  • Ongelmia ohjeiden noudattamisessa
  • Vaikeuksia järjestää ajatuksia ja käyttäytymistä

Ekspressiivisistä kielellisistä häiriöistä kärsivällä lapsella on vaikeuksia ilmaista ajatuksiaan tai pyytää tarvitsemaansa. Tämän tyyppinen häiriö voidaan tunnistaa esimerkiksi seuraavanlaisista merkeistä:

  • Vaikeuksia muodostaa lauseita, jolloin lapsi saattaa käyttää vain lyhyitä, yksinkertaisia lauseita
  • Väärä sanajärjestys lauseissa
  • Lapsella on vaikeuksia löytää oikeita sanoja itsensä ilmaisemiseen
  • Lapsella saattaa ilmetä verbaalisia tic-oireita
  • Lapsen sanavarasto on suppeampi kuin ikätovereilla
  • Lapsi toistaa tiettyjä lauseita
  • Lapsi käyttää sanoista vääriä muotoja tai taivutuksia

Lasten puheeseen ja kielelliseen kehitykseen liittyvät häiriöt

Kuinka tunnistaa lapsen kielelliset häiriöt?

Lapsilla tavataan monenlaisia kielellisiä ja puheen kehitykseen liittyviä häiriöitä, joista seuraavat ovat muutamia esimerkkejä.

  • Änkytys: Änkytys voidaan diagnosoida ja hoitaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Kyseessä on puheen sujuvuuden häiriö, johon liittyy tyypillisesti toistoja, venytyksiä ja lukkiutumisia.
  • Viivästynyt puheen tai kielen kehitysTämän tyyppisestä häiriöstä on kyse, kun lapsen kielelliset taidot kehittyvät ikätovereita huomattavasti hitaammin. Kehitys ei ole välttämättä poikkeavaa, vaan tyypillistä kehitystä hitaampaa.
  • Ääntämishäiriöt: Kyseessä on kehityksen erityisvaikeus, jossa lapsi ei käytä äänteitä älykkyysikäänsä vastaavalla tavalla, vaikka hänen kielelliset kykynsä ovat muuten normaalit.
  • Puheviat: Puhevialla tarkoitetaan ongelmia tietyn tai tiettyjen äänteiden muodostamisessa. Yleisimpiä puhevikoja ovat ärrä- ja ässävika.
  • Afonia eli äänenkato: Kyseessä on ääntöelinten tila, jossa puhuja pystyy muun muassa huulillaan ja kielellään muodostamaan erilaisia äänteitä, mutta kurkunpäässä tapahtuva äänen muodostus ei onnistu normaalisti.
  • Varhaislapsuuden kuurous: Joillakin lapsilla on synnynnäinen ulko-, keski- tai sisäkorvaan tai kuulohermoon kohdistunut kehityshäiriö, joka voi vaikeuttaa kuulemista ja siten puheen ymmärtämistä.
  • Santana, M. S., Arrieta, Y. Á., Dubalón, D. V., & Jiménez, B. Y. S. (2015). El desarrollo del lenguaje. Detección precoz de los retrasos/trastornos en la adquisición del lenguaje. Revista Cubana de Tecnología de la Salud, 6(3), 43-57. https://www.medigraphic.com/cgi-bin/new/resumen.cgi?IDARTICULO=61515
  • Narbona Juan, Chevrie-Muller. (2000). El lenguaje del niño. Desarrollo normal, evaluación y trastornos Editorial Masson, Barcelona.
  • Schonhaut BL, Maggiolo LM. (2012). Alteraciones del lenguaje en la población preescolar. Otorrinolaringologia. Suplemento de Salud (i) Ciencia ISSN 1667- 8982. Vol.7, N°04-Julio 2012.
  • Pérez-López J, Brito de la Nuez AG. (2004). Manual de Atención Temprana. Madrid: Ed. Pirámide.