Synnytyksen toinen vaihe on ponnistusvaihe
Synnytys jaetaan avautumisvaiheeseen, ponnistusvaiheeseen ja jälkeisten poistumiseen. Ponnistusvaihe alkaa kohdunsuun avauduttua täyteen mittaansa. Sikiön painaessa peräsuolta ja välilihaa synnyttäjälle tulee tarve ponnistaa. Lapsi syntyy äidin ponnistaessa supistuksen aikana, samalla, kun avustaja tukee välilihaa repeämien estämiseksi.
Ponnistusvaihe kestää tavallisesti muutamasta minuutista pariin tuntiin, ensisynnyttäjillä jopa pidempään. Tarvittaessa synnytystä nopeutetaan imukupin avulla.
Suomessa suurin osa naisista synnyttää edelleen perinteisessä puoli-istuvassa asennossa, mutta myös vaihtoehtoisia asentoja ja apuvälineitä käytetään yhä enenevissä määrin. Synnyttäjä on yleensä itse paras henkilö valitsemaan parhaan ponnistamisasennon.
Erilaiset ponnistustavat
On kaksi tapaa ponnistaa vauvan syntyessä, ja spontaanit ponnnistukset tapahtuvat luonnollisesti ja äidin tahdosta, kun taas ohjatuissa ponnistuksissa sairaalahenkilökunta auttaa synnytyksessä. Nyt sitten kerromme näistä kahdesta tavasta tarkemmin.
Spontaani ponnistaminen
Spontaani tai fysiologinen ponnistaminen on sitä, että äiti tuntee tarvetta ponnistaa, mikä johtuu hänen luonnollisesta vaistostaan. Asiantuntijoiden mukaan on parempi, että ponnistaminen tapahtuu synnytyksessä luonnollisesti, eli että se on äidin itse ohjaamaa.
He sanovat, että tämä ei muunna synnytyksen prosessia tai sen kestoa. Lisäksi tutkimusten mukaan näin voidaan vähentää tarvetta välineiden käytölle synnytyksessä. Se on myös hyödyksi lantionpohjaa ajatellen sekä minimoi riskin välilihan vahingoittumisesta.
Ohjattu ponnistaminen
Ohjattu ponnistaminen tapahtuu siten, että sairaalahenkilökunta ohjaa synnytyksen prosessia. Toisin sanoen tämä käsittää sen, että he käskevät äitiä ponnistamaan supistusten perusteella.
Päätös ohjatuista ponnistuksista tehdään yleensä silloin, kun äiti ei koe kehossaan tarvetta ponnistaa. Tämä voi johtua siitä, että hänelle on annettu epiduraalipuudutusta.
Mitä haittaa ohjatusta ponnistamista voi olla?
- Se lisää riskiä siitä, että naisen lantionpohjan rakenne vahingoittuu.
- Se lisää stressiä ja äidin uupumusta.
- Riski on suurempi siitä, että väliliha repeytyy ja että joudutaan tekemään siihen viilto.
- Sikiöllä voi ilmetä epänormaalia sydämen rytmiä.
- Se voi aiheuttaa naiselle virtsan pidätyskyvyn heikentymistä.
- Riski on suurempi siitä, että joudutaan käyttämään pihtejä tai imukuppeja, ja samoin keisarileikkauksen riski on suurempi.
- Se tarkoittaa tietenkin myös sitä, että äiti ei voi synnyttää luonnollisesti, mikä on monelle haitta.
Kuinka synnytyksen aikana ponnistetaan?
Vaikka onkin luonnollista, että nainen tuntee tarvetta ponnistaa, on tärkeää, että ponnistukset mukautetaan supistusten tasoon. Kun nämä kaksi voimaa yhdistyvät, vauva pystyy laskeutumaan nopeasti. Ponnistusvaiston saa naisella aikaan se, että vauvan pää kohdistaa painetta lantionpohjaa kohti.
Jotta ponnistus voisi tapahtua hyvin, naisen tulee kohdistaa voimaa supistamalla vatsan seinämää ja ponnistaa samalla alaspäin. Aina kun mahdollista, on tärkeää yhdistää ponnistukset supistuksiin.
Hengityksellä on tässä erittäin suuri merkitys, sillä äiti voi olla paljon vahvempi, jos hän oppii hallitsemaan hengitystään.
Tässä ovat siis tärkeimmät ohjeet ponnistukseen synnytyksessä:
- Ponnistaminen tulee yhdistää supistukseen.
- Naisen tulee supistaa vatsaansa samalla kun hän työntää alaspäin.
- Hengitystä tulee hallita. Hengitys on tärkeä asia siksi, että sen hallinnan avulla nainen pystyy olemaan vahvempi.
Asiantuntijat suosittelevat, että raskaana olevat naiset osallistuvat synnytysvalmennukseen.
Mikä on paras tapa ponnistaa?
Jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä, että perinteinen tapa ponnistaa synnytyksen aikana tulisi arvioida uudelleen. He painottavat, että kaikkein tärkeintä on se, että äidin keho kertoo hänelle milloin ja miten tulee ponnistaa.
Nämä asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että ohjattu ponnistus voi olla hyvin hyödyllistä, mutta heidän mielestään siihen ei tulisi ryhtyä vain perinteisen rutiinin toteuttamiseksi.
Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan on parasta, että naisen annetaan ponnistaa spontaanisti. Järjestöstä myös varoitetaan, että äitien ei tulisi saada pidättää hengitystään ponnistuksen aikana pidempiä jaksoja.
Tämä prosessi riippuu myös äidistä ja siitä, huomaako hän synnytyksen merkit oikein.
Tiivistyksenä sanomme vielä, että suositelluin ponnistus synnytyksen aikana on spontaani, eli sellainen, joka ei ole pakotettu. On tärkeää odottaa supistuksia, jotta äiti voisi saada voimansa takaisin.
Kun käyt tarkastuksissa ennen synnytystä, voit kysyä lääkäriltä tarkemmin ponnistusvaiheesta ja kaikista muista synnytyksen jaksoista.