Odottavan äidin fysiologiset muutokset

Kirjoittanut ja tarkastanut sairaanhoitaja Miriam Barriga Sánchez.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Odottavan äidin fysiologiset muutokset johtuvat sekä hänen oman kehonsa että sikiön uusista tarpeista. Nämä muutokset vaikuttavat naisen kehon kaikkiin osiin, mutta jokainen odottava äiti kokee ne hieman eri tavoin. Seuraavaksi tarkastelemme yleisimpiä raskauden aikaisia anatomisia ja fysiologisia muutoksia.

Odottavan äidin fysiologiset muutokset

Kohtu

Kaikista lisääntymiselimistön elimistä suurimmat muutokset raskauden aikana käy läpi kohtu. Se painaa normaalisti noin 100 grammaa ja raskauden lopussa 1-2 kiloa ja on vetoisuudeltaan noin viisi litraa. Kohtu on lihaksekas elin, joka sijaitsee normaalisti lantiossa. Raskauden aikana sen koko kuitenkin kasvaa niin, että se laajenee vatsan puolelle. Kohdun seinämä ohenee koko raskauden ajan, ollen loppuraskaudesta hyvin ohut.

Kohdun kasvun seuraaminen on yksi yleisimmin käytetyistä metodeista raskauden etenemisen seurannassa. Kohdun kasvua seurataan vatsan päältä mitattavalla SF-mitalla. Kohdun kasvu johtuu estrogeeni- ja progesteronihormoneista sekä sikiön kasvun aiheuttamasta venymästä. Raskauden edetessä kohtuun virtaa entistä enemmän verta, jotta istukka ja sikiö saavat tarpeeksi verta.

Muu lisääntymiselimistö

Raskauden loppuvaiheessa kohdunkaulan kudos pehmenee, mikä saa kanavan löystymään ja avautumaan. Tällöin kohdunkaulan seinämistä irtoaa limaa, jota kutsutaan limatulpaksi. Vaikka tätä kohdunkaulasta poistuvaa eritettä kutsutaankin limatulpaksi, kyseessä ei ole korkkimainen tulppa, joka estää lasta syntymästä. Se kuitenkin toimii suojana emättimeen kulkeutuvia mikrobeja vastaan.

Kohdunkaula myös turpoaa ja sen verisuonittuminen lisääntyy. Samoin verisuonittuminen lisääntyy emättimen ja vulvan alueella, aiheuttaen lievää turvotusta ja sinerrystä.

Kehon valmistautuessa synnytykseen emätin muuttuu joustavammaksi ja paksun vaalean eritteen erittyminen lisääntyy. Tämän eritteen hapan pH suojaa monilta infektioilta, mutta myös altistaa sieni-infektioille raskauden aikana.

Noin seitsemänteen raskausviikkoon saakka yksi munasarjoista sisältää niin sanotun corpus luteumin, joka on ovulaatiossa puhjenneen munarakkulan soluista kehittyvä soluryhmä, joka erittää keltarauhashormoneja ja estrogeeneja. Corpus luteum vastaa näiden raskauden etenemisen mahdollistavien hormonien tuotannon siihen asti, että istukka ottaa kyseisen tehtävän.

Kaikkien muiden muutosten lisäksi rintojen koko kasvaa, nännien ja nännipihojen pigmentti lisääntyy ja nännien pienet nystyrät, Montgomeryn rauhaset, tulevat paremmin näkyviin. Nämä rauhaset erittävät voidemaista ainetta, joka hoitaa nännipihan ihoa.

Iho

Raskauden aikaiset ihomuutokset johtuvat pitkälti elimistön hormonaalisista muutoksista. Odottavalla äidillä saattaa olla esimerkiksi seuraavanlaisia ihoon liittyviä ongelmia:

• Hyperpigmentaatio vatsan, nännien, nännipihojen ja vulvan alueella
• Maksaläiskät
• Angioomat eli hyvänlaatuiset verisuonista tai imusuonista koostuvat kasvaimet
• Raskausarvet vatsassa, reisissä, takapuolessa ja rinnoissa
• Hiki- ja talirauhasten lisääntynyt aktiivisuus

Aineenvaihdunta

Aineenvaihdunnallisella tasolla odottava äiti voi käydä läpi seuraavanlaisia muutoksia:

• Painonnousu. Tämä johtuu pääasiassa sikiöstä, lapsivedestä, kudoksiin kertyvästä nesteestä, istukasta, lisääntyneestä verimäärästä ja rasvan kertymisestä.
• Hiilihydraattiaineenvaihdunta. Raskaus lisää insuliinin tuotantoa ja kudosten vastustuskykyä sen vaikutuksille. Glukoosin käyttö lisääntyy, kun taas sen tuotanto maksassa vähenee.
• Rasva-aineenvaihdunta. Toisen raskauskolmanneksen aikana kolesterolin ja triglyseridien synteesi ja imeytyminen lisääntyvät, samoin kuin rasvan kertyminen kudoksiin.
• Proteiiniaineenvaihdunta. Sikiön kudosten kasvu lisää proteiinin tarvetta.
• Nesteen kertyminen. Kehossa pysyy jopa seitsemän litraa vettä, joka jaetaan äidille, sikiölle ja sikiön liitännäisille.

Hengityselimistö

Lisääntynyt estrogeenin tuotanto aiheuttaa raskauden aikana nenäkäytävien limakalvojen hyperaemiaa eli kudosten verisuonten verimäärän lisääntymistä. Tämä voi johtaa nenän tukkoisuuteen ja nenäverenvuotoihin.

Myös rintakehä kokee muutoksia raskauden aikana, kun pallea nousee ja rintakehä levenee. Nämä muutokset johtuvat kohdun kasvusta ja hormonien aiheuttamasta kylkiluiden nivelsiteiden rentoutumisesta.

Raskausaika rasittaa keuhkoja, ja näin myös keuhkojen toiminnassa voidaan havaita muutoksia. Jopa yli kaksi kolmasosaa odottavista äideistä kärsii raskausaikana hengenahdistuksesta, joka johtuu usein fysiologisista muutoksista, mutta toisinaan myös erilaisista keuhkosairauksista.

Ruoansulatusjärjestelmä

On tavallista, että raskaana olevat naiset kärsivät pahoinvoinnista ja oksentelusta. Tämä johtuu pääasiassa raskauden aikana vaikuttavien keltarauhas- ja istukkahormonin läsnäolosta ja aktiivisuudesta.

Myös odottavan äidin suussa tapahtuu muutoksia hormonaalisten muutosten johdosta. Syljen pH-arvo laskee, mikä voi muuttaa suun bakteeriflooraa. Jos hyvästä suuhygieniasta ei huolehdita, tuloksena voi olla hampaiden reikiintyminen. Tämän lisäksi estrogeeni lisää verisuonittumista, mikä voi johtaa ikenien verenvuotoon ja tulehtumiseen.

Kasvaneen kokonsa vuoksi kohtu työntää vatsan elimet pois normaalilta paikaltaan, mikä johtaa vatsan sisäisen paineen kasvuun. Keltarauhashormoni rentouttaa ruoansulatuskanavaa niin, että ruoansulatus hidastuu. Tämä voi aiheuttaa seuraavia ongelmia:

• Närästys
• Ummetus
• Hidastunut ruoansulatus
• Tyrä

Keltarauhashormonin aktiivisuus vaikuttaa myös sappirakkoon, joka tyhjenee tavallista hitaammin, mikä johtaa normaalia paksumpaan sappinesteeseen. Tämä lisää sappikivitaudin todennäköisyyttä.

Virtsanerityselimistö

Raskauden aikana munuaisten koko kasvaa ja munuaisaltaat ja virtsanjohtimet laajenevat. Nämä ensimmäisellä raskauskolmannella alkavat muutokset ovat voimakkaampia oikeassa munuaisessa kohdun liikkeen vuoksi. Kohdun kasvaminen ja liikkuminen aiheuttaa painetta virtsarakkoon, mikä näkyy tihentyneenä virtsaustarpeena.

Endokriininen järjestelmä

Raskauden aikana naisen elimistön hormonien eritys muuttuu. Alla olevat hormonit ovat tärkeässä roolissa raskauden kannalta.

• Istukkahormoni: Tätä hormonia tuottaa aluksi sikiö ja myöhemmin istukan trofoblastisolut. Sen päätehtävä on estää keltarauhasta surkastumasta ja näin ylläpitää keltarauhashormonin tuotantoa raskauden aikana. Raskaustestien toiminta perustuu juuri tämän hormonin mittaamiseen.
• Istukan somatomammotropiini: Myös tämä on istukan erittämä hormoni. Se säätelee aineenvaihduntaa ja valmistelee rintarauhasta imetykseen. Se on tärkein hormoni insuliiniresistenssin kehittymisessä.
• Estrogeeni ja keltarauhashormoni: Estrogeenit säätelevät naisilla muun muassa kohdun ja limakalvojen toimintaa. Keltarauhashormoni sen sijaan muokkaa estrogeenin avulla kohdun limakalvoa sikiön kasvulle sopivaksi kuukautiskierron lopulla ja raskauden aikana.
• Gonadotropiineja vapauttava hormoni: GnRH eli gonadotropiineja vapauttava hormoni on hypotalamuksen erittämä homoni, joka vaikuttaa istukan kasvuun. Sen määrä lisääntyy raskauden edetessä.
• Maitohormoni: Maitohormoni eli prolaktiini on aivolisäkkeen etulohkosta vapautuva hormoni, joka vastaa maidontuotannon käynnistämisestä synnytyksen jälkeen ja ylläpitää maidontuotantoa imetyksen aikana.
• Tyreotropiini: Tämä hormoni tuotetaan aivolisäkkeessä, ja se säätelee kilpirauhasen toimintaa. Sen määrä vähenee hieman ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana istukkahormonin erityksen lisääntyessä.

Verenkiertojärjestelmä

Raskauden aikana elimistössä kiertävä verimäärä lisääntyy ja veri niin sanotusti laimenee, mikä näkyy hemoglobiinipitoisuuden laskuna 20.-30. raskausviikolla. Usein myös odottavan äidin verenpaine on tavallista hieman matalampi ja pulssi normaalia korkeampi.

Veren määrän lisääntymisen hyötyjä ovat seuraavat:

• Suojelee synnytyksen aikaiselta verenhukalta
• Tyydyttää uudet aineenvaihdunnalliset tarpeet
• Suojaa laskimoiden vajaatoiminnan vahingollisilta vaikutuksilta raskauden aikana

Tämän lisäksi leukosyyttien määrä elimistössä kasvaa ja verihiutaleiden määrä saattaa lisääntyä hieman. Myös hyytymistekijöiden määrä kasvaa ja fibrinolyyttinen aktiivisuus lisääntyy.

Luut

Odottavan äidin elimistö imee normaalia enemmän kalsiumia ja folaattia, joten niiden tarve kasvaa hieman raskauden aikana. Kalsiumin puute liitetään lapsen ennenaikaiseen syntymään, tehottomaan luun mineralisaatioon ja raskausmyrkytykseen.

Tuki- ja liikuntaelimistö

Selkäranka korostaa notkoaan sopeutuakseen painonnousuun. Hermojuuret voivat jäädä puristuksiin tai pullistua, mikä johtaa alaselän kipuun tai hermosärkyyn.

Immuunijärjestelmä

Raskauden aikana tietyt immuunijärjestelmän toiminnot tukahdutetaan, jotta vierasesine, eli alkio, voi elää naisen kehossa.

Seksuaalisuus

Edellä mainitut ja monet muut muutokset voivat vaikuttaa naisen seksuaalisuuteen ja seksuaaliseen halukkuuteen raskauden aikana. Etenkin alkuraskaudesta moni odottava äiti kärsii pahoinvoinnista ja muista epämukavista tunteista ja on väsynyt hormonaalisten muutosten johdosta.

Viimeisellä raskauskolmanneksella raskauden aiheuttama väsymys, raskausaikana kertyneet kilot ja lähestyvä synnytys voivat vaikuttaa naisen seksuaalisiin haluihin. Hän voi myös kärsiä vatsan ja lantion alueen krampeista ja muista kivuista.