Mitä ovat Apgar-pisteet ja mikä tekee niistä tärkeitä?
Apgar-pisteet ovat menetelmä, jonka avulla arvioidaan vastasyntyneen kunto heti syntymän jälkeen. Metodin kehitti yhdysvaltalainen lääkäri Virginia Apgar 1950-luvulla. Pisteytys on luotu helpottamaan ja yhtenäistämään synnytyksessä mukana olevan henkilökunnan toimintaa.
Mitä ovat Apgar-pisteet?
Apgar-menetelmän avulla vastasyntyneen kunto arvioidaan minuutti, 5 minuuttia ja 10-15 minuuttia syntymän jälkeen. Vastasyntyneen hoitaa ja tarkistaa kätilö ja tarvittaessa lastenlääkäri. Ammattilainen arvioi vauvan terveydentilan viiden yksinkertaisen testin avulla.
Pisteet annetaan lapsen hengityksestä, sydämen sykkeestä, ärtyvyydestä, lihasten jäntevyydestä ja ihon väristä. Jokaisesta ominaisuudesta annetaan 0, 1 tai 2 pistettä. Paras mahdollinen pistemäärä on näin 10, mikä tarkoittaa lapsen terveydentilan olevan erinomainen.
Suurin osa vastasyntyneistä saa 8-9 pistettä, sillä etenkin alatiesynnytyksellä syntyneet lapset menettävät usein yhden pisteen sinertävästä ihosta. Jos lapsen Apgar-pisteet jäävät alle yhdeksään, pisteytys uusitaan.
Arvioinnin jokaisen osan suorittaminen kestää noin viisi minuuttia, ja tämän ajan jälkeen vastasyntyneen yleinen terveystila on tiedossa. Alhainen pistemäärä kertoo ongelmista syntymähetkellä, ja pisteytys on hyödyksi myös lapsen voinnin seurannassa syntymän jälkeen.
Lapsen terveydentilan arvioiminen Apgar-menetelmällä
Apgar-pisteet annetaan viidestä ominaisuudesta, jotka ovat väri, sydämen syke, ärtyvyys, lihasjänteys ja hengitys.
Ensimmäinen testi arvioi lapsen ihon väriä. Normaali punakka ihon väri tarkoittaa kahta pistettä, sinertävät huulet tai raajat laskevat pisteet yhteen. Jos lapsen iho on täysin sininen tai kalpea, pisteitä annetaan nolla.
Toisessa testissä mitataan sydämen syke. Jos pulssi on yli 100 lyöntiä minuutissa, annetaan kaksi pistettä, ja jos se on alle 100, annetaan yksi piste. Jos pulssi puuttuu, pisteitä annetaan nolla.
Kolmannessa testissä arvioidaan lapsen ärtyvyyttä. Kätilö testaa lapsen refleksejä ja reagointia tiettyihin ärsykkeisiin. Itkemisestä annetaan kaksi pistettä ja valittamisesta yksi piste. Jos lapsi ei reagoi, pistemäärä on nolla.
Neljännellä testillä arvioidaan lapsen lihasjänteyttä. Jos lapsi liikkuu aktiivisesti, ja hänen raajansa koukistuvat, pistemäärä on kaksi. Pienestä liikkeestä annetaan yksi piste ja velttoudesta nolla pistettä.
Viimeinen testi liittyy hengitykseen. Lapsen hengityksen ollessa säännöllinen ja vahva, lisätään kaksi pistettä. Epäsäännöllinen ja haukkova hengitys on yhden pisteen arvoinen. Jos vauva ei hengitä, annetaan nolla pistettä.
Täydet 10 pistettä tarkoittaa lapsen terveyden olevan erinomainen ja 7-9 pistettä viittaa hyvään kuntoon. Huonokuntoisuuden raja on 6 pistettä, ja tämän rajan alle jää vain harva lapsi. Alle 3 jääviä pisteitä pidetään kriittisen alhaisina. Nolla pistettä tarkoittaa lähestulkoon aina lapsen menehtymistä.
Apgar-arviointi pienentää kuolleisuutta
Apgar-pisteytystä on käytetty yli 50 vuoden ajan, ja metodi on pienentänyt vastasyntyneiden kuolleisuutta huomattavasti. Vastasyntyneen kunnon välitön arviointi on paras tapa hoitaa ja ehkäistä tiettyjä ongelmia. Muutaman minuutin sisällä voidaan pelastaa henkiä, etenkin, kun kyseessä on keskosen syntymä tai jollain tavalla normaalista poikkeava synnytys.
On tärkeä muistaa, että arviointia ei ole suunniteltu mahdollisten myöhempien terveysongelmien estämiseksi, vaan kyse on nimenomaan vastasyntyneen sen hetkisen kunnon arvioimisesta.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Hübner G, M. E., & Juárez H, M. E. (2002). Test de Apgar. Después de medio siglo ¿sigue vigente? Revista Medica de Chile. https://doi.org/10.4067/S0034-98872002000800014