Sisarusten välinen kilpailu ja kiintymys

5.8.2019

Sisarusten välinen kilpailu on monen vanhemman huolenaihe. Sisarusten keskinäinen suhde on monella tapaa merkittävä, olivatpa välit sitten hyvät tai huonot. Lämmin ja positiivinen sisarussuhde paitsi tarjoaa tärkeän kontekstin oppimiselle ja kehitykselle, on myös yksi erityisimmistä ihmissuhteista, joka henkilöllä voi elämänsä aikana olla.

Sisarusten välinen kilpailu ja kiintymys lapsuus- ja nuoruusvuosina

Sisarusten välinen kilpailu vauvan saapuessa kotiin

Perhedynamiikka muuttuu väkisinkin, kun perheeseen syntyy uusi lapsi, ja tällaisella muutoksella on usein suuri vaikutus vanhempiin sisaruksiin. Joissain tapauksissa vanhempien sisarusten käytös vanhempia kohtaan muuttuu pikkusiskon tai -veljen saapuessa perheeseen. Tavallisesti vanhemmat lapset kaipaavat vanhemmilta entistä enemmän kiintymyksen osoituksia, ja he voivat kokea joutuvansa kilpailemaan huomiosta uuden sisaruksen kanssa.

Imetysaika on raskas vaihe, joka vaikuttaa vanhempien, ja etenkin äidin, elämään ja nukkumisrutiineihin erityisesti vauvan ensimmäisten elinkuukausien aikana. Moni äiti on tässä vaiheessa erittäin väsynyt, mikä vaikuttaa väkisinkin hänen ja perheen vanhempien lasten väliseen suhteeseen.

Sisarusten välinen kilpailu ja kiintymys

Tässä vaiheessa etenkään äidillä ei yleensä ole entiseen tapaan aikaa, energiaa tai kärsivällisyyttä vanhemmille sisaruksille. Tämä saattaa johtaa vanhempien lasten lisääntyneisiin vaatimuksiin, joilla he pyrkivät saamaan takaisin menettämänsä reviirin ja huomion.

Uuden lapsen syntymän myötä vanhempien näkemys vanhemmista lapsista saattaa myös muuttua. Heidän vaatimuksensa lapsia kohtaan saattavat kasvaa, ja sitä myötä myös rangaistukset lisääntyvät. Tämä johtaa helposti kateuteen vanhempien siskojen ja veljien taholta, mikä voi näkyä negatiivisena reagointina vanhempia kohtaan tai erilaisina tapoina protestoida. Lapset saattavat esimerkiksi kieltäytyä syömästä tai lähtemästä kouluun tai heillä on ongelmia nukkumisessa.

Tällaisessa tilanteessa vanhempien sisarusten käytös uutta perheenjäsentä kohtaan saattaa olla ristiriitaista. He voivat yhdessä hetkessä hyväksyä vauvan ja halailla ja suukotella tätä, mutta pian torjua tämän ja jopa käyttäytyä aggressiivisesti. Lapsipsykologi Talia Velascon mukaan tällainen ristiriitainen käytös johtuu kahdesta vastakkaisesta tunteesta. Toisaalta vanhempi lapsi tuntee kateutta, mutta samalla hänellä on syvä kiintymyssuhde pieneen sisarukseensa.

Sisarusten välinen kilpailu nuoruusvuosien aikana

Murrosiän alkaessa sisarukset saattavat ajautua konflikteihin keskenään. Näin voi tapahtua, vaikka lapset olisivat tulleet erinomaisesti keskenään toimeen lapsina. Yksi syy tällaiseen toisista erkanemiseen on lisääntynyt autonomia, minkä lisäksi dynamiikkaan voi vaikuttaa kasvavien sisarusten erilaiset kiinnostuksen kohteet.

Monissa perheissä murrosikään ehtinyt lapsi ei halua leikkiä tai muuten olla tekemisissä nuoremman sisaruksen kanssa. Tämä johtaa usein siihen, että nuorempi lapsi pyrkii saamaan isosisaruksensa huomion sellaisin keinoin, jotka alkavat lopulta ärsyttää vanhempaa lasta.

“Sisaret ovat turvaverkko kaoottisessa maailmassa yksinkertaisesti olemalla toistensa tukena.”

– Carol Saline

Sisarusten välinen kiintymys

On tavallista, että perheen lapsien välillä esiintyy kilpailua ja kateutta lapsuusvuosien aikana, mutta nämä tunteet muuttuvat usein erityiseksi ja tiiviiksi suhteeksi lasten kasvaessa. Tämä suhde on täysin erilainen kuin lapsen ja hänen vanhempiensa välinen suhde.

Lapsuusvuosina ja murrosiässä päätään nostava kilpailu häviää pikkuhiljaa, jos lapset ovat rakentaneet vankkoja kiintymyksen täyteisiä ihmissuhteita lapsuuden aikana.

Siskot ja veljet viettävät elämänsä aikana valtavasti aikaa yhdessä. Sisarusten välinen suhde on monen elämässä pisimpiä läheisiä ihmissuhteita, ja siihen mahtuu usein monia ylä- ja alamäkiä.

Kehityspsykologian professori Mary Ainsworth kuvasi sisarusten välisistä suhteista tekemiään havaintoja seuraavanlaisesti:

  • Vanhemmat sisarukset tarjoavat nuoremmille lapsille vastaavanlaista hoivaa kuin äiti.
  • Sisarukset auttavat ja lohduttavat toisiaan vanhempien poissaollessa.
  • Erossaolon aiheuttama ahdistus lievenee sisaruksen läsnäollessa.
  • Henkilön menettäessä kiintymyshahmon, suruprosessi on helpompi sisaruksen läsnäollessa.
  • Koulun aloitus on helpompaa, jos se tehdään yhdessä sisaruksen kanssa.

Voivatko vanhemmat vaikuttaa sisarusten väliseen kilpailuun ja kiintymykseen?

Nina Howe ja Holly Recchia ovat tutkineet sisarusten välisiä suhteita ja niiden vaikutusta lasten kehitykseen. He osoittavat, että on tärkeää, että vanhemmat käyttävät lasten ikään sopivia kasvatusstrategioita. Heidän tutkimuksensa mukaan vanhempien konfliktien ratkaisussa käyttämät tekniikat opettavat sisaruksia tulemaan toimeen keskenään.

Howe ja Recchia tekevät eron negatiivisten ja rakentavien strategioiden välillä. Positiivinen lähestymistapa sisältää neuvottelemista konfliktien ratkaisemiseksi, kun taas negatiivinen lähestymistapa tarkoittaa esimerkiksi voiman ja aggression käyttämistä.

Sisarusten välinen kilpailu ja kiintymys

Monessa tapauksessa vanhemmat vaikuttavat tahtomattaan omalta osaltaan perheen lasten väliseen kilpailuun. Esimerkki tällaisesta tilanteesta on jatkuva lasten vertailu erilaisissa asioissa. Tämä lähettää huonon viestin niin lapsille kuin teini-ikäisillekin, jotka kokevat, että heidän tulee noudattaa tiettyjä standardeja ansaitakseen vanhempiensa kiintymyksen – omana itsenään olemisen sijaan. Kaikki tämä vahingoittaa lapsen tai nuoren minäkuvaa, ja hän saattaa kehittää katkeria tunteita sisartaan tai veljeään kohtaan, joka saavuttaa vanhempien asettamat standardit.

Kaikki tietävät, että sisarusten väliset suhteet ovat monimutkaisia ja jokainen suhde on ainutlaatuinen. Joidenkin perheiden lapset kehittävät erittäin tiiviin ja positiivisen siteen, kun taas toisten sisarusten välinen suhde on alusta loppuun vaikea ja rikkonainen. On vanhempien tehtävä opettaa ja rohkaista lapsia tukemaan ja rakastamaan toisiaan. Näin tekemällä he tukevat yhtä aidoimmista ja upeimmista suhteista, joka ihmisellä voi olla.