Lapsen uhmaikä ja ei-vaihe

 

Kuin yhdessä yössä lapsen käytös muuttuu radikaalisti, ja tämä alkaa sanoa kaikkeen ”ei”. Hän ei halua pukea sukkiaan, kammata hiuksiaan tai mennä nukkumaan. Hän kieltäytyy jopa asioista, joista on aikaisemmin pitänyt. Kuulostaako tutulta? Jokaisen vanhemman elämässä tulee eteen lapsen uhmaikä ja sen mukana ei-vaihe, johon liittyy lapsen oman tahdon ja sen ilmaisemisen kehittyminen.

Vanhemmat ovat ehkä päättäneet olla kiinnittämättä huomiota tähän äkilliseen muutokseen lapsen käytöksessä. Vaihtoehtoisesti he saattavat kokea, että lapsi on tahallaan tottelematon ja haluaa haastaa vanhempansa. Asettamalla itsensä lapsen asemaan, vanhemmat kuitenkin näkevät tilanteen laajemmasta näkökulmasta.

Lapsen uhmaikä ja ei-vaihe

Kaksi vuotta täytettyään lapsi käy läpi monia tärkeitä kognitiivisia muutoksia. Hän alkaa tiedostaa olevansa oma yksilönsä ja huomaa itsensä ja muiden ihmisten eron. Tästä eteenpäin hän pystyy erottamaan oman olemassaolonsa, toiveensa ja mielipiteensä muiden vastaavista.

Lapsen uhmaikä ja ei-vaihe

Luonnollisesti lapsi haluaa testata tätä kiehtovaa löytöään käytännössä ympäristössään. Hän haluaa ilmaista yksilöllisyyttään ja oppia käyttämään sitä – ja tähän yksi parhaista tavoista on uhmakkuus.

Tämän vuoksi lapsi alkaa vastata kaikkeen systemaattisesti ”ei”. Hän käyttää kyseistä sanaa ollessaan vihainen ja halutessaan ilmaista olevansa asiasta eri mieltä, mutta myös ollessaan väsynyt – ja jopa pelkästä tottumuksesta. Tässä vaiheessa hän todennäköisesti vastaava kieltävästi, vaikka hänelle esitettäisiin houkutteleva tai häntä hyödyttävä tarjous.

Vanhempien perspektiivi

Monet vanhemmat eivät tiedä, miten reagoida lapsen käytöksen yhtäkkiseen muutokseen. He tulkitsevat lapsen kielteisten vastausten tarkoittavan haastamista tai manipulointia ja ajattelevat lapsen muuttuneen tottelemattomaksi ja suulaaksi. He uskovat, että lapsen käytös vaatii korjaamista, minkä vuoksi on tavallista, että he menettävät kärsivällisyytensä ja kiistelevät lapsen kanssa.

Vaikka lapsi onkin löytämässä oman tahtonsa, hänen kykynsä järkeillä ja perustella asioita ei ole vielä kehittynyt. Lapsi ei halua häiritä tai haastaa vanhempiaan, vaan hän yksinkertaisesti opettelee navigoimaan maailmassa. Hän ei vielä ymmärrä tekojensa haittapuolia tai sitä, millaisia negatiivisia vaikutuksia niillä on hänen vanhempiinsa. Tiettyyn ikään asti lasten ajattelu on hyvin itsekeskeistä, eivätkä he pysty ottamaan huomioon muiden ihmisten tunteita ja näkökantoja.

Asiaa kunnolla pohtiessaan vanhemmat saattavat huomata vaikuttaneensa myös itse lapsen käytökseen. Kuinka monta kertaa päivässä vanhemmat sanovat lapselleen ”ei”? On helppo ymmärtää, miksi lapsi alkaa käyttää tätä sanaa, kun miettii, kuinka usein hän kuulee sen.

Lapsen uhmaikä ja ei-vaihe

Lisäksi on hyvä muistaa, että aivan kuten vanhemmilla on erilaisia syitä sanoa lapselle ”ei”, myös lapsella on omat syynsä kieltäytyä asioista. On selvää, että vanhemmat eivät voi antaa periksi lapsen jokaiselle oikulle, mutta he voivat suhtautua lapseen kunnioittavasti ja ymmärtäväisesti. Lapset eivät ole esineitä tai vanhempiensa omistamia asioita. He ovat pieniä ihmisiä omine tunteineen ja ajatuksineen, joita meidän tulee kunnioittaa.

 

Kuinka kohdata lapsen ei-vaihe?

  • Sinun on ymmärrettävä kognitiivinen prosessi, jota lapsi käy läpi. Pyri näkemään asiat lapsen näkökulmasta ja yritä ymmärtää, ettei lapsi tahallaan haasta sinua – hän vain opettelee elämään.
  • Yritä välttää sanomasta jatkuvasti ”ei”. Näin osoitat lapselle, että olemassa on rakentavampiakin tapoja ilmaista mielipiteitä.
  • Ole kärsivällinen ja yritä olla menettämättä malttiasi lapsen sanoessa “ei”. Vaikka saattaa viedä puoli tuntia, että lapselle saadaan sukat jalkaan, huutamista on aina paras välttää.
  • Anna lapsen valita itse tiettyjä asioita, jotta hän saa vähitellen harjoitella oman tahtonsa näyttämistä ja käyttämistä. Älä kuitenkaan anna periksi tärkeiksi kokemissasi asioissa. Rajat ja johdonmukaisuus ovat välttämättömiä asioita lapsen kasvatuksessa ja kehityksen tukemisessa.

Uhmaikä ja siihen kuuluva ei-vaihe tulevat väkisinkin vastaan jokaisen lapsen ja vanhempien elämässä. Vanhempien on hyvä pitää mielessä, että kaikki lapsen kasvattamiseen panostettu vaiva, kunnioitus ja rakkaus maksavat lopulta itsensä takaisin. Tapa, jolla vanhemmat opastavat lastaan käsittelemään mielipiteitään ja tunteitaan, on arvokas perintö.