Kun lapsi pelkää yksin olemista
Lasten pelot ovat lähes kaikille vanhemmille tuttu ilmiö. Ne ovat osa lapsen oppimisprosessia, aivan kuten niistä eroon pääseminenkin. On siis täysin normaalia, että pieni lapsi pelkää esimerkiksi pimeää, painajaisia tai lääkärikäyntejä. Samoin moni lapsi pelkää yksin olemista.
Milloin lapsi alkaa pelätä yksin olemista?
Primääriset tunteet, kuten pelko, ovat ihmisen sisäsyntyisiä tunteita, joita lapsi omaksuu suorien kokemusten kautta, Vaikka pelko saattaa vaikuttaa monimutkaiselta emootiolta, se on välttämätön tunne selviytymisen kannalta, sillä se mahdollistaa pelastautumisen vaarallisilta tilanteilta, joita elämä tiellemme heittää. Pelon ja kauhun tunteiden voimakkuus vaihtelee ihmisen iästä ja persoonallisuudesta riippuen. Jotkut lapset ovat luonnostaan toisia pelokkaampia.
On tavallista, että lapsi alkaa pelätä yksin olemista 2-4 vuoden iässä, ja usein samanaikaisesti alkaa esiintyä myös muita pelkoja. Tällaisen pienille lapsille ominaisen pelon kuitenkin tiedetään häviävän pikkuhiljaa ajan kuluessa ja lapsen kehittyessä.
Kuinka vanhempien kannattaa toimia, jos lapsi pelkää yksin olemista?
Jos lapsi pelkää yksin olemista huomattavan paljon, on ongelmaan tartuttava. Vanhemmat voivat auttaa lasta nauttimaan omasta ajasta opettamalla häntä viettämään vähitellen lyhyitä aikoja itsekseen. Yksin vietetyt hetket eivät saa olla liian pitkiä, jotta ne eivät pahenna yksin olemisen pelkoa entisestään.
Vanhemmat voivat auttaa lasta pääsemään eroon yksin olemisen pelosta esimerkiksi seuraavien vinkkien avulla:
- Anna lapsen leikkiä yksin omassa huoneessaan ilman, että olet koko ajan hänen seuranaan.
- Anna lapsen suorittaa tietyt tehtävät täysin itsenäisesti. Kyse voi olla hyvin yksinkertaisista asioista, jotka ovat lapsen iälle sopivia. Tärkeintä on, että lapsi tietää saavansa vanhempiensa täyden tuen.
- Valmista lasta uusiin kokemuksiin, joita hän tulee kohtaamaan. Apuna voit käyttää esimerkiksi tarinoita.
- Kysy lapselta häntä vaivaavista huolista ja anna hänen puhua kokemistaan peloista.
- Opeta lasta hyväksymään tunteensa sekä käsittelemään ja hallitsemaan niitä oikealla tavalla.
- Älä pakota lasta kohtaamaan pelkojaan. Se aiheuttaa pahimmillaan tuskaa ja ahdistuneisuutta.
- Älä vähättele lapsen kokemia tunteita. On tärkeää muistaa, ettet voi estää lasta tuntemasta tietyllä tavalla. Jokaisella ihmisellä on oikeus tunteiden, myös pelon, ilmaisuun.
Miten pelokas lapsi reagoi?
Pelkäävä vauva saattaa säikähdellä ja itkeä. Myöhemmässä vaiheessa lapsi alkaa itkemisen lisäksi vältellä pelkonsa kohdetta hinnalla millä hyvänsä ja etsii vanhempiaan suojelemaan itseään. Toisinaan lapsen käytös muuttuu dramaattisesti, ja hän saattaa esimerkiksi käyttäytyä aggressiivisesti. Jotkut lapset kastelevat sänkynsä tai taantuvat itseään nuoremman lapsen tasolle.
Yleensä lapsen peloista ei tarvitse erityisesti huolestua, mutta jos seuraavat kriteerit täyttyvät, kannattaa asiasta keskustella ammattilaisen kanssa:
- Pelko on voimakasta ja jatkuvaa
- Pelko häiritsee huomattavasti lapsen arkea ja elämää
- Pelko alkaa haitata lapsen kehitystä
- Vanhemmat tai lapsi itse eivät osaa käsitellä tilannetta