Ylikriittiset vanhemmat ja lapsen kehitys
Vanhemmuus on valtava vastuu, joka vaatii täyttä sitoutumista. Kaikkien muiden tehtävien lisäksi vanhempien vastuulla on kasvattaa lapsesta emotionaalisesti terve aikuinen. Valitettavasti kaikki vanhemmat eivät kuitenkaan ota tätä lähestymistapaa lapsiaan kasvattaessaan. Esimerkiksi ylikriittiset vanhemmat voivat aiheuttaa huomattavia negatiivisia seurauksia henkilön tunnetason terveyteen ja elämänlaatuun.
Monet meistä elävät nykyään jatkuvat kiireen ja stressin keskellä. Monessa perheessä vanhemmat vaikuttavat suorittavan asioita automaattiohjauksella, eivätkä kykene kiinnittämään täydellistä huomiota elämänsä kaikkiin osa-alueisiin.
Kiireestä huolimatta on elintärkeää, että äidit ja isät priorisoivat roolinsa vanhempina. Heidän on oltava tietoisia siitä, kuinka he kasvattavat lapsiaan, eikä vanhemmuuteen liittyvä toiminta voi olla automatisoitua. Jos lapset eivät saa vanhemmiltaan tarvitsemaansa hellyyttä, kunnioitusta ja arvostusta, heidän voi olla vaikea muodostaa terveitä ja onnellisia ihmissuhteita myöhemmin elämässään.
Yliriittiset vanhemmat voivat saada lapsen tuntemaan riittämättömyyttä ja kykenemättömyyttä
Kriittisellä perheympäristöllä on negatiivinen vaikutus lapsiin, sillä jatkuva kritiikki on vahingollista heidän henkilökohtaiselle kehitykselleen. Ylikriittisten vanhempien lapsilla on usein huono itsetunto, eivätkä he luota itseensä ja omiin kykyihinsä.
Nämä lapset oppivat jo nuoressa iässä tuntemaan itsensä riittämättömiksi ja kyvyttömiksi. Heidän voi olla vaikea jättää perhettään, sillä ajatus itsenäisyydestä ahdistaa heitä, ja heistä tuntuu, etteivät he pärjää ilman vanhempiaan.
Ylikriittisillä vanhemmilla on myös taipumus lasten liialliseen suojeluun, ja monissa tapauksissa he eivät osaa hallita omia tunteitaan. He voivat saada lapsensa tuntemaan syyllisyyttä vanhempiensa vastustamisesta tai itsensä puolustamisesta.
Lasten ylisuojeleminen
Jotkut vanhemmat ovat myös ylisuojelevaisia hyvin epäterveellisillä tavoilla. He haluavat suoj ella lapsiaan kaikilta mahdollisilta vaaroilta , olivatpa ne realistisia tai eivät .
Nämä vanhemmat näkevät maailman olevan täynnä uhkia ja yrittävät tämän vuoksi ennakoida kaikki mahdolliset ongelmat. He välttävät vastuiden antamista lapsille, koska ”nämä tulevat kärsimään aivan tarpeeksi ollessaan vanhempia”.
Vanhempien hyvistä aikeista huolimatta, tämän tyyppinen käyttäytyminen lähettää lapsille epäsuoran viestin siitä, että nämä ovat kykenemättömiä huolehtimaan itsestään. Lapset ovat vakuuttuneita siitä, että he eivät pysty kohtaamaan elämän mukanaan tuomia haasteita yksin, ja voivat nähdä itsensä arvottomina.
Vaikka tämä ei ole lopputulos, johon vanhemmat tähtäävät, heidän käytöksensä heikentää lapsia ja näiden kykyjä. Siinä vaiheessa, kun lapsi joutuu ensimmäisen kerran kohtaamaan haasteen, hänellä ei ole tarvittavia työkaluja ja itsetuntoa sen päihittämiseksi. Lapsi voi kokea valtavaa ahdistusta ja olla riippuvainen vanhemmistaan vielä aikuisiälläkin.
Kyvyttömyys tunteiden hallintaan
Toisaalta on myös vanhempia, jotka eivät osaa kunnolla hallita omia tunteitaan. He ovat usein ihmisiä, jotka eivät ole yhteydessä omiin tunteisiinsa, eivätkä osaa tunnistaa näitä emootioita. Heillä on myös vaikeuksia tunteiden ilmaisemisessa ja säätelemisessä.
Tällaisessa ympäristössä positiivisten viestien välittäminen on hyvin vaikeaa. Lapsen ollessa tunteellinen, ylikriittiset vanhemmat joko jättävät lapsen tunteet huomiotta tai vähättelevät niitä. He vähättelevät lapsen tunteiden arvoa ja merkitystä ja voivat jopa reagoida ärsyyntymällä tai nuhtelemalla lasta.
Kaiken tämän tuloksena lapsi alkaa kuvitella, etteivät hänen tunteensa ole huomion tai kunnioituksen arvoisia. Hän alkaa ymmärtää, ettei hän tule saamaan osakseen sympatiaa ilmaistessaan kipuaan tai huonoa oloaan – tällaisiin tilanteisiin reagoidaan päinvastoin torjuvasti.
Tällaisissa olosuhteissa kasvavilla lapsilla on taipumus alkaa tukahduttaa tunteitaan. Kun tällainen henkilö sitten tuntee asioita, tunteet ovat usein todella voimakkaita ja hallitsemattomia, koska henkilö ei ole oppinut hallitsemaan tunteitaan.
Lisääntynyt riippuvuus vanhemmista
Lasten kasvattaminen hyvin kriittisessä ympäristössä johtaa usein siihen, että lapset ovat tavallista riippuvaisempia perheestään ja vanhemmistaan. Sama kohtalo on sekä lapsilla, jotka kasvavat kuullen kaiken tekemänsä olevan väärin, että lapsilla, jotka nähdään kykenemättöminä, ja jotka eivät tästä syystä saa tehdä ja kokea asioita.
Näiden lasten on usein hyvin vaikea luoda terveitä ihmissuhteita myöhemmin elämässään. Heillä on usein joko taipumusta emotionaaliseen riippuvuuteen tai he välttelevät läheisyyttä. He voivat kokea olevansa niin sidottuja ydinperheeseensä, että heidän yksilöllisyytensä on rajoittunutta. Ajatus siitä, että elämä on kohdattava ilman perheen tukea, on heille pelottava, ja heidän perheensä ruokkii tätä ajatusta jatkuvasti.
Ylikriittiset vanhemmat käyttävät usein lapsiaan tekosyynä omien ongelmiensa välttelemiseksi. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että jokainen vanhempi näkee vaivaa kasvattaakseen autonomisia ja emotionaalisesti terveitä ja tasapainoisia lapsia.
Vanhempien tulisi osata lukea ja ymmärtää lasten tunteita. Lapsen emootioiden arvostaminen on ensimmäinen askel tämän terveen itsetunnon kehittämisessä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Sánchez, E. (2017c, mayo). La inhibición afectiva tiene consecuencias. Recuperado de https://lamenteesmaravillosa.com/la-inhibicion-afectiva-consecuencias/
- Castelló, J. (2000). Análisis del concepto dependencia emocional. In I Congreso Virtual de Psiquiatría (Vol. 5, No. 8).