Uusperheiden lapset
Nykyisin noin puolet suomalaisista aviopareista eroaa, mikä tarkoittaa, että maassamme on myös runsaasti uusperheitä. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2017 lopussa uusperheitä oli Suomessa 51 300, mikä tarkoittaa, että lapsiperheistä vajaat 10 % elää uusperheenä. Uusperheen muodostaminen ei ole aina täysin mutkatonta, ja uusperheiden lapset kohtaavat hyvin erilaisia haasteita kuin perinteisessä ydinperheessä elävät lapset.
Uusperheiden lapset
Monet eronneista vanhemmista aloittavat uuden parisuhteen jossain vaiheessa eronsa jälkeen. Vaikka uusi rakkaus onkin aina iloinen asia, elämä uuden kumppanin ja jommankumman tai molempien lasten kanssa tuo omat haasteensa.
Uusperheitä on erilaisia. Joko pariskunnan molemmilla osapuolilla tai vain toisella osapuolella on lapsi tai lapsia edellisestä suhteesta. Tämän lisäksi pariskunnalla voi olla myös yhteisiä lapsia. Uusperhe voi syntyä paitsi eron vuoksi, myös leskeksi jäämisen seuraksena.
Uusperheen arkeen totuttautuminen on usein haastavaa jokaiselle uusperheen jäsenelle, olipa kyse sitten aikuisesta tai lapsesta. Uusperheen muotoutuminen on usein vaikea prosessi, joka vie aikaa. Parhaassa tapauksessa uuden perheen muodostaminen kuitenkin on loppupeleissä paras ratkaisu sekä lapsille että vanhemmille.
Mahdolliset uusperheiden lasten kohtaamat ongelmat
- Yleisesti voidaan sanoa, että mitä pienempiä lapset ovat, sitä helpompaa heille on sopeutua uuteen tilanteeseen. Pieni lapsi hyväksyy yleensä kohtalaisen nopeasti äitinsä tai isänsä uuden elämän. Vaikeinta uusperhearkeen sopeutuminen on yleensä 10-14-vuotiailla lapsilla, ja tämän ikäinen esiteini voi suhtautua tilanteeseen hyvinkin uhmakkaasti. Hän ei välttämättä ymmärrä – tai halua ymmärtää – vanhempansa uuden kumppanin tarkoitusta ja roolia. Noin 15 vuoden iässä nuori muuttuu itsenäisemmäksi, eivätkä vanhempien teot vaikuta häneen enää yhtä voimakkaasti.
- Jos vanhempien parisuhde päättyi ikävissä merkeissä, kokevat lapset todennäköisesti olonsa huonoksi uuden perheen parissa. He saattavat kokea syyllisyyttä ja jopa valehdella vanhemmalleen välttääkseen tämän loukkaamista. Lapsi ei esimerkiksi ehkä halua kertoa äidilleen, miten hauskaa hänellä oli isänsä ja tämän uuden kumppanin kanssa, koska tämä saisi äidin tuntemaan olonsa huonoksi. Lapsen on huomattavasti helpompi hyväksyä uusi perheensä, jos hänen molemmat vanhempansa ovat sinut eron kanssa. Muuten lapsi on vaikeassa välikädessä, kun toinen vanhempi pitää toisen vanhemman uutta kumppania kilpailijanaan.
- Tilanteessa, jossa uusperheen vanhemmat saavat yhteisen lapsen, on tärkeää varmistaa, että perheen vanhemmat lapset eivät koe tulevansa syrjäytetyksi. Uudella lapsella on onni elää molempien biologisten vanhempiensa kanssa, mikä voi herättää muissa lapsissa kateutta. Parhaassa tapauksessa uuden sisaruksen syntymä kuitenkin tiivistää kaikkia perhesuhteita.
Vinkkejä yhteiselon helpottamiseksi
- Tila ja aika. On tärkeää, että lapsilla on omaa tilaa uudessa perheessä. Tämä tarkoittaa sekä fyysistä tilaa että tilaa olla paitsi yksin, myös oman vanhemman kanssa. Vanhempien olisi hyvä tehdä asioita vain omien biologisten lastensa kanssa, minkä lisäksi koko perheen on tärkeä viettää aikaa yhdessä. Tasapainon löytäminen on kaiken a ja o, jotta kukaan ei koe oloaan ulkopuoliseksi ja unohdetuksi. Vaikka kumppanin lapsia ei välttämättä tarvitsekaan rakastaa, on tärkeää, että myös hänen lastensa kanssa pyritään rakentamaan positiivinen ja luottamuksen täyteinen suhde.
- Kärsivällisyys. Jokainen lapsi on erilainen ja jokainen heistä sopeutuu uusperheeseen omaan tahtiinsa. Vanhempien on oltava kärsivällisiä ja annettava lapsen edetä omaa vauhtiaan. Asiantuntijoiden mukaan vaikeinta sopeutuminen on 10-14-vuotiailla lapsilla.
- Säännöt. Uusperheessä lapset tulevat näkemään heille uusia rutiineja, tapoja ja mieltymyksiä. Mikä oli heidän edelliselle perheelleen normaalia, voikin olla uusien perheenjäsenten mielestä outoa. Tämän vuoksi uusperheessä on tärkeää päättää tämän uuden perheen sisäiset säännöt, ja jokaisen perheenjäsenen on hyvä saada osallistua keskusteluun. Lapset todennäköisesti viettävät aikaa molempien vanhempiensa kanssa, ja vaikka täydellisessä tilanteessa rutiinit ja säännöt ovat samat molemmissa kodeissa, tämä ei ole välttämätöntä. Lapset kyllä oppivat ymmärtämään, että tavat vaihtelevat kotien välillä, ja että heiltä odotetaan tiettyjä asioita tietyissä ympäristöissä.
- Perheenjäsenten huomioiminen. On tärkeää, että jokainen uusperheen jäsen tuntee olonsa tärkeäksi ja arvostetuksi. Tämän vuoksi yhteiset aktiviteetit, jaetut vastuut ja yhteiset säännöt ovat niin tärkeitä – samoin kuin se, että jokainen saa viettää laatuaikaa hänelle tärkeiden henkilöiden kanssa.
- Rajojen asettaminen. Vanhemmat voivat tuntea huonoa omaatuntoa tilanteesta, sillä se on todennäköisesti lapsille enemmän tai vähemmän vaikea. Tämä voi johtaa siihen, että heitä pelottaa asettaa lapsille rajoja. Säännöt ja rajat ovat kuitenkin lapsille tärkeitä, ja niistä kiinni pitäminen kannattaa.
Vanhempien ero ja uuden perheen muodostaminen on ymmärrettävästi lapselle vaikea tilanne, mutta vanhemmat voivat helpottaa lapsen sopeutumista omilla toimillaan. Uusperhe ei tule koskaan täysin vastaamaan ydinperhettä, koska se ei ole sellainen. Kun turhista odotuksista päästetään irti, voidaan uudelle perheelle alkaa muodostaa sille toimivia rutiineja ja kaavoja.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Puig, L. (2019), Porque 1 + 1 no siempre son dos: Guía de soporte para las familias reconstituidas. Amazon.