Tunteiden hallinta teatterin avulla
Teatteriharrastuksella on monia terapeuttisia etuja. Se auttaa työstämään ja ilmaisemaan tunteita ja päästämään irti negatiivisista ajatuksista. Myöhemmin tässä artikkelissa kerromme, miten tunteiden hallinta teatterin avulla onnistuu käytännössä.
Ihmiselämän synkimpien aspektien ilmaiseminen on monelle hyvin lohdullista. Näytteleminen tarjoaa monia tapoja tutkiskella ihmismielen syvimpiä saloja, ja erilaisten hahmojen tulkitseminen voi auttaa ihmistä muuttumaan myös henkilökohtaisella tasolla. Yksi itsensä luovasti ilmaisemisen positiivisia puolia on nimenomaan se, että se tarjoaa kanavan sylkeä ulos kaikki sisälle padotut negatiiviset ja synkät asiat. Näyttelemällä tyrannimaisia, itsekkäitä ja turmiollisia hahmoja ihminen voi onnistua päästämään irti omasta negatiivisesta energiastaan.
Teatteriharrastus tukee lapsen kehitystä
Teatteri voi tukea lapsen kehitystä monin tavoin, myös opettamalla tunteiden hallintaa. Lapsi tai nuori pääsee tutustumaan omaan kehoonsa, muihin ihmisiin, kauneuteen, ideologioihin, arvoihin ja ongelmiin. Myös jokapäiväiset tunteet ovat teatterissa läsnä, mutta niitä ilmaistaan tavallisesta poikkeavalla tavalla.
Teatteri voi opettaa lapselle paljon hänen omista tunteistaan, reaktioistaan ja kehostaan. Tämä harrastus opettaa myös kuuntelemaan, toimimaan ryhmässä ja luomaan terveitä ihmissuhteita, minkä lisäksi se parantaa itsetuntoa. Teatteri luo tilan, jossa ihmiset pääsevät vapaasti luomaan erilaisia skenaarioita ja tulkitsemaan rooleja.
Tunteiden hallinta teatterin avulla
Alla esittelemme kolme harjoitusta, joiden avulla lapset voivat opetella tunteiden hallintaa teatteriharrastuksen kautta.
1. Tunteiden ilmaisu
Ensimmäistä harjoitusta varten tarvitaan suuri noppa, jonka sivuille liimataan kuudet kasvot, joista jokainen edustaa eri tunnetta – esimerkiksi iloa, surua, pelkoa ja niin edelleen.
Lasten tulee istua piiriin, minkä jälkeen jokainen heittää vuorollaan noppaa ja esittää nopan kuvaamaa tunnetta. Tämän jälkeen lapsi kertoo, missä tilanteessa on itse kokenut kyseisen tunteen.
Näytteleminen tarjoaa monia tapoja tutkiskella ihmismielen syvimpiä saloja, ja erilaisten hahmojen tulkitseminen voi auttaa ihmistä muuttumaan myös henkilökohtaisella tasolla.
2. Roolileikki
Harjoitus numero kaksi on kolmesta esittelemästämme harjoitteesta selvästi hauskin. Leikkiin tarvitaan useita osallistujia, jotka käyvät keskustelua esittäen erilaisia rooleja ja ilmaisten erilaisia tunteita.
Ennen aloittamista jokaiselle osallistujalle jaetaan paperi, jossa kuvataan se tunne, jota hänen tulee ilmaista. Lopuksi osallistujat arvaavat, mikä kunkin tunne oli.
3. Tunteen arvaus
Viimeinen esittelemämme harjoitus on helppo tapa oppia hallitsemaan tunteita teatterin kautta. Aivan kuten ensimmäisessäkin harjoituksessa, lasten tulee istua piirissä vieretysten. Jokainen osallistuja kuvaa vuorollaan jotain tunnetta, joka muiden tulee tunnistaa.
Teatteriharrastus on erinomainen tapa – niin lapsille kuin aikuisillekin – opetella käsittelemään tunteita. Jokainen voi hyötyä lavalla opituista taidoista. Näytteleminen mahdollistaa tunteiden kontrolloimisen positiivisella tavalla ja opettaa tärkeitä taitoja niin henkilökohtaista kuin sosiaalistakin kehittymistä varten. Parhaimmillaan teatteriharrastus parantaa itsetuntoa ja opettaa empatiaa, vastuun ottamista ja ryhmätyötä. Teatterissa voi oppia paljon niin muista kuin itsestäänkin.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Daste C.; Jenger, Y. y Voluzan, J. (1978). El niño, el teatro y la escuela. Madrid: Villalar.
- Eines, J. y Mantovani, A. (1997). Didáctica de la Dramatización. Barcelona: Gedisa.
- Navarro Solano, M. (2007). Drama, creatividad y aprendizaje vivencial: algunas aportaciones del drama a la educación emocional. Cuestiones pedagógicas, 18, 163-174. https://idus.us.es/xmlui/bitstream/handle/11441/12845/file_1.pdf?sequence=1
- Núñez Cubero, L. y Romero, C. (2004). La educación emocional a través del lenguaje dramático. Addenda a la II Ponencia: Los lenguajes de las Artes. Escenas y Escenarios en Educación, XXII-Site-Sitges Conference.
- Núñez Cubero, L.; Bisquerra Alzina, R.; González Monteagudo, J. y Gutiérrez Moar, M.C. (2006). Emociones y educación: una perspectiva pedagógica. En J.M. Asensio; J. Carrasco García; L. Núñez Cubero y J. Larrosa (Coords.) La vida emocional. Las emociones y la formación de la identidad humana (171-196). Barcelona: Ariel.
- Tejerina, I. (1994). Dramatización y teatro infantil. Dimensiones psicopedagógicas y expresivas. Madrid: Siglo XXI.