Terveen siteen luominen lapseen - Äitiyden ihme
 

Terveen siteen luominen lapseen

Terveen siteen luominen lapseen
María Alejandra Castro Arbeláez

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Terveen siteen luominen lapseen on yksi vanhempien tärkeimmistä tehtävistä. Lapsi, jolla on terve side vanhempiinsa, pysyy todennäköisemmin henkisesti terveenä, tuntee olonsa turvalliseksi ja kasvaa onnelliseksi aikuiseksi. Onnellinen lapsuus ja kasvatus antavat lapselle monenlaisia työkaluja omien tunteiden käsittelemiseen niin lapsuudessa kuin aikuisuudessakin.

Miten lapseen sitten luodaan tiivis ja terve side? Se on itse asiassa paljon helpompaa kuin moni vanhempi kuvitteleekaan; kyse on nimittäin loppujen lopuksi yksinkertaisesti laatuajan jakamisesta lapsen kanssa. Tämä erityinen side alkaa muodostua jo raskauden aikana vauvan vielä kasvaessa äitinsä vatsassa, ja sitä tulisi vaalia lapsen syntymän jälkeen joka päivä.

Terveen siteen luominen lapseen

Siteen muodostaminen lapsen kanssa jo ennen tämän syntymää

Jotkut asiantuntijat puhuvat tuhannen päivän ajanjaksosta. Tämä tarkoittaa hetkeä, jolloin vauva hedelmöittyy ja jatkuu lapsen kahteen ensimmäiseen elinvuoteen asti.

Tämä on erityinen vaihe, sillä tänä aikana lapsen aivot kehittyvät huimasti. Oikeanlainen ravinto on luonnollisesti tärkeä, mutta ei pidä myöskään unohtaa neurologian ja psykologisen kehittymisen tärkeyttä tänä herkkänä aikana.

Äidin ja lapsen välinen voimakas ja terveellinen side on keino vahvistaa lapsen potentiaalia.  Se auttaa myös ehkäisemään ja käsittelemään tulevia emotionaalisia arpia. Tämän vuoksi väitämme myös, että voimakas side vaikuttaa positiivisella tavalla lapsen itsetuntoon sekä turvallisuuden ja itsenäisyyden tunteeseen. Lapsesi tulevaisuus on sinun käsissäsi.

Ajan viettäminen lapsesi kanssa on paras sijoitus, jonka voit tehdä hänen tulevaisuudelleen.

Terveellinen side, joka muodostuu äidin ja lapsen välille, tunnetaan myös nimellä “turvallinen kiintymyssuhde” tai “perusluottamus”. Tämä tarkoittaa, että lapsi voi olla varma siitä, että joku pitää huolta hänen hyvinvoinnistaan sekä tarjoaa niitä perusasioita, jotka hänen selviytymisensä vaatii. Lapsi voi luottaa siihen, että vanhempi tai muu huoltaja on aina saatavilla, kun lapsi tarvitsee tätä. Turvallisesti kiinnittynyt lapsi on aikuisena tasapainoinen, avoin, luottavainen ja kykenee luomaan positiivisia ihmissuhteita ympärilleen.

Terveen siteen luominen lapseen

Sinä rakastat lastasi siitä hetkestä alkaen, kun saat selville, että hän on olemassa. Varmasti haaveilet jo siitä hetkestä, kun saat hänet vihdoin syliisi ja voit halata ja suukotella häntä. Ennen lapsen syntymää vietät pitkiä aikoja miettien, miltä hän tulee näyttämään ja mikä olisi hänelle sopiva nimi.

Tämän vuoksi on oikein, että tuot rakkautesi ja toiveesi esille siitä hetkestä alkaen, kun saat selville olevasi raskaana. Puhu lapsellesi, kerro hänelle tarinoita, laula hänelle tuutulauluja tai soita hänelle kaunista musiikkia ja hyväile häntä vatsasi läpi. Kun lapsi syntyy, tulet huomaamaan, että kaikki huolenpito ja rakkaus on sen arvoista. Side alkaa muodostua jo aikaisemmin kuin luulet.

Kun lapsi on syntynyt, jatka rakkautesi näyttämistä hänelle. Ota lapsesi mukaan jokapäiväiseen arkeesi, jatka puhumista hänen kanssaan ja auta häntä kasvamaan upeaksi aikuiseksi. Osoita rakkautesi tekojesi ja kaikilla eleilläsi hänelle.

Terveen siteen luominen lapseen

Sillä ei ole väliä, jos työsi tai muut tehtäväsi estävät sinua viettämästä koko päivää aikaa lapsesi kanssa. Tärkeintä on viettää hänen kanssaan laatuaikaa, määrällä ei välttämättä ole väliä.

Tarjoa lapsellesi ikään sopivia haasteita. Hellät kosketukset, erilaiset leikit ja pelit tai vain yksinkertaiset yhdessäolon hetket perheenä tulevat kaikki olemaan kauniita muistoja lapsesi mielessä hänen kehittyessään ja kasvaessaan.

Terveen siteen muodostamisen avaintekijät

Yleisesti ottaen siteet, jotka luomme lastemme kanssa, ovat pitäviä siteitä. Niistä kiinni pitäminen vaatii kuitenkin päivittäistä ponnistusta. Nämä siteet eivät ole muuttumattomia, mutta ne on helppo ylläpitää noudattamalla alla olevia käytännön neuvoja.

  • Kiinnitä valppaasti huomiota lapsesi tarpeisiin. Vanhempina meidän tulisi aina tietää, miltä lapsestamme tuntuu ja mitä hän kaipaa juuri sillä hetkellä. Kun olemme valppaita, voimme reagoida lapsen vaatimuksiin sopivalla tavalla. Tämän onnistumiseksi sinun tulisi pitää lastasi silmällä ja säilyttää empaattisuutesi. Kuuntele häntä aktiivisesti, ja ole aidosti läsnä lapsesi jokapäiväisessä elämässä.
  • Älä ole ylisuojeleva. Ei ole mitään syytä ylireagoida, mitä tulee tiettyihin tilanteisiin. Mikäli lapsesi on tilanteessa, joka aiheuttaa pelkoa, ahdistusta tai epämukavuutta, vanhempien vastuulla on ylläpitää rauhallisuuden ja varmuuden tunnetta. Mitä tulee esimerkiksi tunnekuohua herättäviin hyvästelyihin, tulisi niiden olla mieluummin lyhytkestoisia ja lämpimiä, päättyä aina halaukseen tai suudelmaan.
  • Säilytä maltti stressaavissa tilanteissa. Paras tapa reagoida stressiin on suhtautua siihen lämmöllä ja ymmärryksellä. Älä suhtaudu lapsesi kiukkukohtauksiin kuin lapsesi yrittäisi henkilökohtaisesti hyökätä sinua vastaan – etsi sen sijaan keinoja, miten voit opettaa lapsesi käyttämään omaa emootionaalista älykkyyttään ja selviytymään haastavista tilanteista sanojen ja keskustelun avulla.

Kun sinulla on vahva suhde lapsesi kanssa, voimme taata, että lapsesi tulee pitämään sinua yhtenä elämänsä peruspilareista ja sellaisena, jolta saa aina tukea.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Bowlby, J. (1986). Vínculos afectivos: formación, desarrollo y pérdida. Madrid: Morata.
  • Bowlby, J. (1995). Teoría del apego. Lebovici, Weil-HalpernF.
  • Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
  • Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
  • Moneta, M. (2003). El Apego. Aspectos clínicos y psicobiológicos de la díada madre-hijo. Santiago: Cuatro Vientos.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.