Sisarusten vertaileminen ei kannata

02 huhtikuu, 2020

Sisarusten vertaileminen on jotain, mitä vanhemmat tekevät valitettavan usein etenkin lasten ollessa pieniä. Vanhempien taipumus verrata lapsiaan keskenään on luonnollista, mutta tällaista käytöstä tulisi välttää, sillä siitä on monia haittoja.

Yleisesti ottaen tällainen vertailu on tahatonta ja jotain, mitä vanhemmat tekevät hiljaa itsekseen, mutta toisinaan asiat tulevat syystä tai toisesta ilmi vanhempien käytöksessä tai keskusteluissa. Lapsi saattaa myös kuulla täysin vahingossa asioita, joita ei ollut tarkoitettu hänen korvilleen. Toisinaan sisarusten vertailu on kuitenkin tahallista, ja vanhempi saattaa sanoa sen tyyppisiä asioita kuten “veljesi on älykkäämpi ja ahkerampi kuin sinä” tai “yritä olla enemmän sisaresi kaltainen”. Ongelmia syntyy, kun vertailu asettaa yhden lapsen toisen yläpuolelle.

Mistä sisarusten vertaileminen johtuu?

Kaikki vanhemmat haluavat lapsilleen parasta, mikä on osittain syynä moniin sisarusten vertailuihin. Jotkut vanhemmat yksinkertaisesti uskovat vertailemisen olevan oikea tapa toimia. Toisin sanoen he ajattelevat, että yhden lapsen ihannointi saa tämän toimimaan esimerkkinä sisarukselleen. Vanhemmat perustavat tämän tyyppisen vertailun tavallisesti tiettyyn ominaisuuteen tai kykyyn, josta on heidän mielestään hyötyä niin sanotusti huonommin pärjäävälle sisarukselle.

Sisarusten vertaileminen ei kannata

Vanhempien tulisi ottaa huomioon kunkin lapsen erityispiirteet ja kyvyt, jotka ovat kaikki arvokkaita ja erilaisia. Sen sijaan monet vanhemmat pitävät omissa silmissään paremmin pärjäävää lasta ihanteellisena mallina ja yrittävät saada toisen lapsen käyttäytymään vastaavasti.

Toisinaan vertailu johtuu siitä, että äiti tai isä samastuu vahvemmin toiseen lapsista. Hän näkee yhdessä lapsessa enemmän itseään ja pitää sen seurauksena tätä jollain tapaa parempana. Hän saattaa sanoa esimerkiksi, että ”veljesi on yhtä hyvä matematiikassa kuin minä”, mikä aiheuttaa huomattavaa vahinkoa alempiarvoisena pidetylle lapselle, joka näkee vanhempansa korkeimpana auktoriteettina. Juuri tällaisista tilanteista kateus ja mustasukkaisuus usein alkaa.

Millaisia seurauksia sisarusten vertailemisella voi olla?

Sisarusten vertailun negatiiviset vaikutukset kohdistuvat yleensä aliarvioituun lapseen.

  1. Vertailu vahingoittaa lapsen itsetuntoa. Vertailemalla lasta hänen sisarukseensa – tai kehen muuhun tahansa – vanhemmat viestittävät, ettei lapsi ole arvokas omana itsenään ja että häneltä puuttuu tiettyjä positiivisia ominaisuuksia. Tämä johtaa epävarmuuden ja hyödyttömyyden tunteisiin ja pahimmillaan siihen, ettei lapsi koe olevansa rakastettu.
  2. Kateus ja mustasukkaisuus vahingoittavat sisarusten välistä suhdetta. Se, että lapsi uskoo vanhempiensa rakastavan hänen sisarustaan enemmän kuin häntä, koska sisarus on parempi tietyissä asioissa, tekee hallaa sisarussuhteelle.
  3. Vertailu muuttaa lapsen käytöstä. Kun lapsi tuntee itsensä sisarustaan alempiarvoisemmaksi epäedullisen vertailun vuoksi, hän voi alkaa hyljeksiä vanhempiaan ja muuttua vihamieliseksi tai välinpitämättömäksi. Monissa tapauksissa lapsi etsii tapoja erottua eliminoidakseen itsensä ja sisaruksensa välisen eron, mikä ei kuitenkaan johda kasvuun ja kehitykseen, vaan tavoitteena on pikemminkin sisaruksen voittaminen tietyssä asiassa.
Sisarusten vertailu ei kannata

Kuinka kannustaa positiivista käytöstä ilman vertailua?

On tärkeä muistaa, että jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas omana itsenään. Vertailu ei koskaan johda positiiviseen oppimiseen tai kasvuun. Sen sijaan vanhemmat voivat muilla keinoin auttaa lapsiaan kehittämään positiivisia ominaisuuksia ja käyttäytymistä.

  • Opettele tuntemaan lapsi mahdollisimman hyvin. Tunnista hänen arvokkaat ominaisuutensa ja kerro hänelle, miksi nämä piirteet ovat tärkeitä. Lapsen on tiedettävä, että hänen vanhempansa arvostavat hänen positiivisia ominaisuuksiaan, eivätkä keskity negatiivisiin piirteisiin.
  • Kun huomaat positiivista käytöstä, jota toivot lapsen jatkavan tai kehittävän, kehu lasta siitä ja hyödynnä näin positiivista vahvistamista. Lapsen täytyy arvostaa kyseistä käytöstä, koska se on hänelle hyväksi, eikä siksi, että hänen sisaruksensa toimii niin.
  • Lapsen täytyy saada tuntea vanhempiensa hyväksyvän hänet sellaisena kuin hän on. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö parantamisen ja kehittymisen varaa voisi olla. Lisäksi lapselle täytyy tehdä selväksi, että se, että hänellä ei ole tiettyä ominaisuutta tai piirrettä, ei tee hänestä huonompaa tai vähemmän rakastettavaa ihmistä.