Onko totta, että jokaisella vanhemmalla on suosikkilapsi?

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Kirjoittanut Macarena Esperanza Marina

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Vaikka jokainen haluaisikin ajatella rakastavansa lapsiaan tasapuolisesti, tiede osoittaa asian olevan toisin. Useat tutkimukset ovat selvittäneet teoriaa siitä, että vanhemmalla olisi suosikkilapsi, ja saaneet selville, että väite on jossain määrin totta.

Asiantuntijoiden mukaan on normaalia, että eri lapset herättävät vanhemmissaan erilaisia tunteita. Siten siis vanhempien suhteet omiin lapsiinsa voivat vaihdella mieltymysten ja luonteiden mukaisesti.

Tähän kiistanalaiseen johtopäätökseen saavuttiin sen jälkeen, kun aiheesta oli tehty lukuisia tieteellisiä tutkimuksia. Lue artikkelimme ja ota selvää, miksi tutkijat uskovat suosikkilasten olemassaoloon. Alta löydät tiivistelmän tästä laajamittaisesta tutkimuksesta, jonka kautta tähän johtopäätökseen saavuttiin.

Jos tiedettä on uskominen, myös sinulla on suosikkilapsi

Kalifornian yliopiston professorin Katherine Congerin vetämä tutkimus osoitti, että 65% vanhemmista sekä 70% äideistä pitää yhtä lapsistaan tietynlaisessa suosikkiasemassa, ja tämä lapsi on yleensä perheen esikoinen.

Congerin tiimi analysoi noin 400 perhettä kolmen vuoden ajanjaksolla. Heidän tutkimuksensa osoittivat, että mieltymys kuhunkin lapseen on yleensä kytköksissä syntymäjärjestykseen.

Toisin kuin kaikki vanhemmat, jotka väittävät rakastavansa kaikkia lapsiaan tasapuolisesti, on ihmisiä, jotka pitävät suosikkijärjestelmää luonnollisena ja väistämättömänä selviytymismekanismina.

Jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä, että biologinen ja narsistinen itsensä jäljentäminen tuleviin sukupolviin ajaa vanhemmat suosimaan vanhinta tai terveintä lastaan, sillä tuolla lapsella on todennäköisesti paremmat mahdollisuudet onnistua lisääntymisessä.

Samoilla linjoilla oleva neuropsykiatri Cesar Sierra vakuuttaa, että kullakin jälkeläisellä on vanhempiensa silmissä tietty suosionsa mukainen asema, joka on riippuvainen raskausajasta, syntymästä ja kasvatuksen tuloksesta.

Kuinka se, että vanhemmalla on suosikkilapsi, vaikuttaa perhedynamiikkaan?

“Suosikkijärjestelmä vaikuttaa kaikkiin perheenjäsenten välisiin suhteisiin”, sanoo psykoanalyytikko Ellen Libby. Hän huomauttaa sen myös aiheuttavan kilpailua sisarusten välillä. Sisarukset voivat kamppailla vanhempiensa huomiosta ja paikastaan perheen sisällä.

Eräs Cornellin yliopiston järjestämä tutkimus analysoi äitien ja heidän aikuisten lastensa välisiä suhteita. He tutkivat äidin suosion ja masennuksen välistä yhteyttä. Kaksi kolmasosaa äideistä antoivat ymmärtää heillä olevan suosikkilapsi. Tämän tutkimuksen mukaan tuo lapsi kokee syyllisyyden tunteita sekä velvollisuutta huolehtia vanhemmistaan tulevaisuudessa.

Yksittäisen lapsen suosiminen vaikuttaa monien perheiden dynamiikkaan. Psykologi Maria Elena Lopez kertoo, että näitä tilanteita esiintyy useita eri elämänvaiheissa. Esimerkkejä tällaisesta ovat perheet, joissa on ensin yksittäinen kuningas, ja joihin myöhemmin saapuu pieni suosikkiprinsessa.

Äitien ajatukset suosikkilapsista

Huolimatta siitä, mitä tiede meille todistaa, äidit kokevat asian olevan toisin. Jokainen meistä uskoo, että rakastamme kaikkia lapsiamme tasapuolisesti. Sillä k uinka kukaan muka voisi rakastaa yhtä lasta enemmän kuin toista?

Sisarukset ovat usein toistensa täysiä vastakohtia; yksi saattaa olla fiksumpi ja toinen rakastavampi. Nämä kaksi ovat hyveitä, joita kaikki äidit rakastavat. Kyllä, tämä tekee lapsista erilaisia, mutta he ovat silti lähtöisin samasta äidistä, ja ansaitsevat saman määrän rakkautta.

Hyvät vanhemmat ovat sellaisia, jotka pyrkivät olemaan puolueettomia ja antamaan kaikilla lapsilleen tasapuolisesti rakkautta ja huomiota.

Joskus kyse ei ole siitä, että vanhemmilla olisi varsinaisia suosikkilapsia. Toisinaan yksi lapsi voi yksinkertaisesti tarjota äidille jotakin, jota hänen sisaruksensa eivät pysty antamaan. 

Otetaanpa esimerkki äidistä, joka pitää ompelemisesta. Hänellä on kaksi tytärtä, joista toinen rakastaa ompelua ja toinen vihaa sitä. Jos äiti ryhtyy ompelutöihin, on vain loogista, että hän kutsuu seuraansa sen lapsen, joka nauttii tuon hetken jakamisesta äitinsä kanssa. Perheen toisella tyttärellä taas saattaa olla piirtämisen lahjoja. Äiti arvostaa lapsen tekemää piirrosta ja kiinnittää sen jääkaapin oveen näytille.

Kullakin lapsella on jotain erilaista annettavanaan. On vanhempien velvollisuus saada heidät tuntemaan, että jokainen heistä on yhtä arvokas. Vanhempien on osoitettava, että he ovat puolueettomia kaikkia lapsiaan kohtaan.