Miten lapsen raivo näkyy ja miten sitä voidaan hillitä?

Raivo ja suuttumuksen tunteet ovat lapsilla tavallisia. Lapsen raivo voi näkyä esimerkiksi kiukutteluna, potkimisena ja jopa fyysisinä oireina. Jos raivoa ei hallita, se voi muuttua tuhoavaksi. Siksi on tärkeää opettaa lasta käsittelemään tätäkin tunnetta terveellä tavalla.

Kiukkua ja raivoa nähdään usein 2-4 vuoden ikäisillä lapsilla. Turhautuneisuuden tunnetta ilmenee lapsella helposti, kun hän joutuu mielestään epäreiluun tai epämiellyttävään tilanteeseen. Vanhemmat kokevat usein olonsa neuvottomaksi pyrkiessään hallitsemaan tällaisia tilanteita. Miten sitten aikuinen pystyy hallitsemaan lapsen raivoa positiivisella tavalla?

Mitä lapsen raivo on ja miten se näkyy?

Viha ja raivo ovat vaikeita tunteita lapselle käsiteltäväksi. Ne koostuvat epämiellyttävästä tunteesta tai epämukavuudesta jotakin sellaista tilannetta kohtaan, joka häiritsee lasta suuresti.

Lapsi voi ilmaista suuttumustaan paitsi sanallisesti, myös esimerkiksi potkimalla, lyömällä, puremalla ja heittelemällä tai rikkomalla esineitä. Raivo voi saada aikaan fyysisiä oireita, kuten voimakasta lihasjännitystä, hikoilua, ihon punoitusta ja päänsärkyä.

Vihan tunne voi saada lapsessa aikaan huonoa käytöstä. Jos lapsi reagoi aina aggressiivisesti turhautuneisuuteen, tuloksena voi olla väkivaltainen aikuinen. Tämä voi aiheuttaa monia negatiivisia seurauksia niin sosiaalisessa elämässä, tunnetasolla kuin fyysisestikin

Mikä aiheuttaa lapselle vihaa tai raivoa?

Lapsen raivo on yleensä syytä seuraavanlaisista sisäisistä tai ulkoisista ongelmista:

• Stressi
• Fyysinen tai emotionaalinen ongelmatilanne, joka pelottaa lasta
• Turhautuneisuus tai kyvyttömyyden tunne, joka johtuu siitä, ettei lapsi pysty johonkin asiaan
• Kaksisuuntainen mielialahäiriö
• Masennus
• Huomion hakeminen
• Vaikeudet viestimisessä
• Yliherkkyys ärsykkeille
• Uupumus, epävarmuus tai kateus

Vihan näyttäminen on nuorelle lapselle tapa ilmaista itseään. Vaikka tämä ei olekaan paras tapa viestiä, lapsi käyttää raivoaan osoittaakseen vanhemmilleen, että jokin asia on hänelle tärkeä.

12 tekniikkaa lapsen raivon hallintaan

Vaikka kiukkukohtaukset ovatkin pienissä määrin normaali lapsuuteen liittyvä ilmiö, toistuva raivoaminen ei ole hyväksyttävää käytöstä, ja vanhempien tulee pyrkiä kontrolloimaan tätä tunnetta. Tämän saavuttamiseksi suosittelemme seuraavia strategioita lapsen kasvatuksessa:

1. Hallitse oma käytöksesi. Jos vastaat lapsen vihaan huutamalla, pahennat vain tilannetta. Lisäksi opetat hänelle, että huutaminen on hyväksyttävää käytöstä.
2. Auta lasta kehittämään itsehillintäänsä. Näin valmistelet häntä vaikeiden tilanteiden kohtaamiseen.
3. Anna lapselle aikaa rauhoittumiseen. Anna hiukan tilaa sen sijaan, että ryhdyt riitelemään.
4. Toimi jämäkästi, kärsivällisesti ja rakastavasti. Tämä saa lapsen hyväksymään roolinsa perheessä.
5. Vältä lapsen ojentamista silloin, kun tunnet olosi turhautuneeksi tai suuttuneeksi, sillä tällöin riskinä on lapsen huono kohteleminen.
6. Opeta esimerkilläsi. “Tee kuten sanon, älä kuten teen” -sanonta ei toimi käytännössä.
7. Tee lapselle selväksi, että tunteita saa näyttää, ja suuttuminenkin on hyväksyttävää, mutta liialliset reaktiot ja muiden vahingoittaminen ei.
8. Opeta lasta tunnistaman omat tunteensa ja käyttämään kieltä niiden ilmaisemiseksi.
9. Kerro syyt siihen, miksi kiellät lapselta jotain, kuten herkkujen liiallisen syömisen tai jatkuvan television katselun.
10. Kannusta lasta viihdyttäviin aktiviteetteihin, jotka voivat auttaa häntä kanavoimaan tunteitaan.
11. Ylistä ja onnittele lasta, kun hän tekee jotakin hyvin.
12. Opeta lasta tunnistamaan omat virheensä ja myöntämään, kun hän on väärässä. Myös anteeksi pyytämisen oppiminen on tärkeää.

Lapsen raivon hallinnan hyödyt

On tärkeää, että vanhemmat opettavat lapsiaan ilmaisemaan, kanavoimaan ja käsittelemään tunteitaan parhaalla mahdollisella tavalla. Yksi hyödyistä on se, että näin edistetään parempaa viestintää lapsen ja vanhemman välillä. Lapsi oppii, että on muitakin tapoja ilmaista itseään kuin itkeminen. Hän oppii myös empatiakykyä harjoitellessaan tunteidensa hallintaa ja muiden kanssa positiivisessa vuorovaikutuksessa olemista.