Mikä on vauvakieli ja mitä sen hyödyt ovat? - Äitiyden Ihme
 

Mikä on vauvakieli ja mitä sen hyödyt ovat?

Aikuisilla on tapana muuttaa puhetapaansa pienille lapsille puhuessaan. Tätä ilmiötä kutsutaan vauvakielen käyttämiseksi.
Mikä on vauvakieli ja mitä sen hyödyt ovat?
Ana Couñago

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Ana Couñago.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Olet todennäköisesti huomannut, kuinka aikuiset muuttavat puhetapaansa ja äänenkäyttöään puhuessaan vauvojen ja pienten lasten kanssa. Vauvakieli on juuri tällainen aikuisten tapa puhua pienille lapsille melodisella ja korkealla äänellä, intonaatiotaan ja ilmaisutapaansa muuttaen.

On tärkeää pitää mielessä, että kieli on taito, jonka lapset omaksuvat vähitellen usean vuoden aikana. Tämän vuoksi tapa, jolla aikuiset ja etenkin vanhemmat ilmaisevat itseään lapsen seurassa, on tärkeä tekijä puheen oppisessa.

“Oppiminen on kuin torni, se täytyy rakentaa pala palalta.”

– Lev Vygotsky

Vauvakieli ja sen piirteet

Termi vauvakieli viittaa siis tapaan, jolla aikuiset – ja jopa yli kuusivuotiaat lapset – mukauttavat kieltään kommunikoidessaan pienten lasten kanssa. Tälle ilmaisutavalle on ominaista puhutun kielen kolmen perusaspektin modulointi:

  • Kesto
  • Intensiteetti
  • Taajuus
Mikä on vauvakieli?

Puheterapeutti Marc Monfortin mukaan vauvankielen keskeiset piirteet ovat seuraavat:

  • Hidas tahti
  • Korkea ääni
  • Tarkka ja selkeä ääntäminen
  • Ilmeikäs intonaatio ja vokaalien venytys
  • Lyhyiden ja yksinkertaistan lauseiden käyttäminen
  • Rajoitetun sanamäärän käyttö ja yleensä yksinkertaisimpien kaavojen valinta ja pienennysmuotojen käyttö
  • Jatkuva kontekstiin viittaaminen
  • Eleiden käyttäminen puheen rinnalla

Aikuisten on mukauduttava lasten tapoihin, ei toisinpäin. Tee kommunikoinnista helppoa ja yksinkertaista ja varmista, että lapsi ymmärtää sinua.

Vauvakielen avulla kieli mukautetaan lasten erityispiirteisiin ja evolutiiviseen kehitykseen. Näin lapsi altistuu tarkoituksenmukaisille ja monipuolisille kielimalleille.

Kuten aiemmin mainittiin, lasten kanssa puhutaan yleensä hitaasti ja yksinkertaisia lauseita käyttäen, ja ääntämiseen ja sanastoon kiinnitetään erityistä huomiota. Tämän johdosta lapsen on helpompi seurata puhetta, mikä helpottaa pitkien ja mielenkiintoisten keskustelujen aloittamista ja jatkamista. Lepertely ja sanojen toistelu myös kasvattavat lapsen sanavarastoa.

Ohjenuorat lasten kanssa puhumiseen

Vanhempien kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten he kommunikoivat lapsensa kanssa. Etenkin varhaisten kehitysvaiheiden aikana lapselle puhuminen on erittäin hyödyllistä ja rikastuttavaa. Vauvakielen lisäksi on olemassa monia muitakin tapoja, joiden avulla lapsen kanssa puhutaan mahdollisimman tehokkaasti.

Mikä on vauvakieli?

Seuraavat ovat muutamia tapoja stimuloida vauvan ja pienen lapsen kielellistä kehitystä:

  • Laskeudu lapsen tasolle ja ota häneen katsekontakti
  • Leikkikää yhdessä leikkejä, joissa lapsi hyödyntää kykyään puhua ja kuunnella
  • Opettele ja lausu tai laula lastenlauluja
  • Ota lapsi mukaan arkipäivän askareisiin, kuten ruokakaupassa käymiseen
  • Kuuntele aktiivisesti ja toista ja muotoile uudelleen lapsen puhetta
  • Hyödynnä positiivista vahvistamista

“Lapsen verbaalisen ymmärtämisen ja ilmaisun taso on ratkaiseva tekijä hänen henkilökohtaisessa kehityksessään, sosiaalisessa integroitumisessaan ja tietysti akateemisessa menestyksessään.”

– Marc Monfort

Puhuttu kieli on luonnollinen taito, jota aletaan harjoitella heti syntymän jälkeen ympäristön kanssa viestimisen avulla. Lapset oppivat puhumaan kuuntelemalla läheisiään ja etenkin vanhempiaan. Juuri tämän vuoksi vauva kieli ja muut positiiviset kommunikointitavat ovat niin tärkeitä.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Díez-Itza, E. (1993). Variaciones tonales en el habla a los niños y adquisición del lenguaje. Estudios de Psicología14(50), 33-47.
  • García, M. M. R. (1993). La influencia del habla de estilo materno en la adquisición del lenguaje: valor y límites de la hipótesis del input. Anuario de psicología/The UB Journal of psychology, 45-64.  https://www.raco.cat/index.php/AnuarioPsicologia/article/download/61191/88756
  • Monfort, M. (2001). El niño que habla. Madrid: Cepe.
  • Serena, F. J. C. (2001) El balbuceo. Disponible en este enlace.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.