Lasten myöhäinen nukkumaanmeno on haitaksi
“Mene nukkumaan, tai et kasva!” on varmaan yksi kaikkein useimmin käytetyistä lauseista kasvatuksessa, ja sitä ovat käyttäneet jo monet sukupolvet yrittäessään saada uhkauksella lapsen menemään nukkumaan aikaisin. Mutta mitä sitten psykiatrian mukaan on haittaa siitä, että lapsi menee nukkumaan myöhään? Mitä seurauksia siitä on lapselle, että uni siirtyy eteenpäin?
Tässä artikkelissa kerromme niistä yllättävistä havainnoista, jotka unta koskevassa tieteessä on tehty. Ne osoittavat, että lapset jotka menevät nukkumaan myöhään, ovat alttiimpia monille häiriöille. Tämä on ehdottomasti väittelyä aiheuttava näkemys, mutta katsotaan kuitenkin tarkemmin, mitä tiede asiasta sanoo.
Lasten nukkumaanmenon viivästyminen: tieteen näkökulma
Oletko sinäkin yksi niistä äideistä, jotka yleensä laittavat lapset nukkumaan myöhään? Kenties olet yrittänyt kovasti, mutta et vain saa pieniä menemään nukkumaan aikaisin ja noudattamaan tiukkaa rutiinia. Ja tuloksena on unen siirtyminen myöhemmäksi. Jos näin on, aamut saavat varmaan omassa kodissasikin aikaan niitä tyypillisiä valituksia ja voivotteluja.
Tästä aiheesta on tehty uusi ja kiistanalainen tutkimus, ja sen mukaan nukkumaanmeno myöhään johtaa hyvin merkittävään eroon lapsen kasvussa ja kehityksessä. Nämä ovat erään hyvin tunnetun lastenpsykiatrin, José Ferreira Belisarion, päätelmät.
Tämän arvostetun lääkärin tekemien tutkimusten mukaan muutokset tavoissa ja elämäntyyleissä vaikuttavat suoraan lapsen tulevaisuuteen. Itse asiassa ne voivat johtaa sellaisiin ongelmiin kuten keskittymiskyvyn puutteeseen, ahdistukseen ja useisiin muihinkin häiriöihin.
Nykyisin lasten saaminen nukkumaan kymmeneen mennessä illalla ei ole mikään itsestäänselvyys. Se, mikä voidaan havaita usein, on mainitun lääkärin raportin mukaan tämä: perhe päätyy lääkärinvastaanotolle, sillä nämä myöhäisen nukkumaanmenon illat aiheuttavat ongelmia.
Onko tätä tapaa mahdollista muuttaa?
Vaikka onkin joitakin unirutiineja, joita voidaan muuttaa yksinkertaisesti, on hyvä ymmärtää, että tähän asiaan kuuluu niinkin mittava projekti kuin täysi koko perheen tapojen muuttaminen. Lapset ovat vähemmän todennäköisesti sitä mieltä, että heidän tulisi mennä sänkyyn aikaisin, jos kaikki muut jäävät vielä valveille. Tämän vuoksi siis asiantuntijat suosittelevat, että valmistaudutaan uneen laittamalla valot kotona pois.
Toinen vinkki, jonka lääkäri antaa, on se että kodissa – tai ainakin makuuhuoneissa – tulisi välttää valkoista valoa ja valita sen sijaan keltainen valo. Se antaa lämpimän valon, joka on rentouttavampi ja joka auttaa meitä saamaan unen päästä kiinni.
Lääkärin mukaan sähkölaitteiden jättäminen päälle, kuten puhelinten tai iPadien, ei ole hyvä idea. Hänen mukaansa nämä ovatkin oikeita vihollisia lapsen unen rutiinin suhteen, ja ne herättävät keskellä yötä.
Mutta miksi myöhäinen nukkumaanmeno on suuri haitta?
Useiden tieteellisten tutkimusten mukaan lasten täytyisi mennä nukkumaan aikaisin erään hyvin perustavanlaatuisen ja yksinkertaisen syyn vuoksi. Usemmilla ihmisillä kasvuhormonit alkavat vaikuttaa noin kello 00.30, mutta vasta neljännessä unen vaiheessa.
Tämä tarkoittaa, että jos lapsesi menee nukkumaan kello 22-23.00 tai jopa myöhemmin, tällä hormonilla on paljon vähemmän aikaa vaikuttaa, ja siten tottumuksella on kasvuun huono vaikutus.
Jotta tutkimus saatiin toteutettua, tieteilijät vertasivat aivotoimintaa aikaiseen ja myöhäiseen nukkumaanmenoon tottuneilla lapsilla. Nämä samat lapset olivat sitten matematikkatestissä. Ensimmäinen ryhmä selviytyi hyvin, mutta toinen taas pärjäsi hyvin vain yhdessä, pienessä osassa testiä.
Tieteilijät epäilivät, että lapset jotka nukkuvat vähemmän tai huonommin, usein säilyttävät vähemmän opiskellusta tiedosta kuin ne, jotka ovat levänneet paremmin. Lisäksi tutkijat väittävät, että tarpeeksi unta saaneet lapset tulevat aikuisiksi, joilla on vähemmän alttiutta kärsiä sellaisista sairauksista kuten Alzheimerin taudista.
Asiantuntijat lapsipsykiatrian alueella kuitenkin korostavat, että kaikki voivat vähentää tätä riskiä ja viivyttää kyseisen sairauden ilmenemistä unen ja liikunnan avulla. “Mitä enemmän, sen parempi”, lääkäri sanoo, ja korostaa myös sitä, että vanhempien kannattaisi yrittää laittaa lapset urheilemaan jo varhaisessa iässä.
Tämä tutkimus saa epäilemättä aikaan suuria reaktioita. Aihe on avoinna väittelylle, ja kuten aina, mielipiteitä on monia. Mutta mitä sitten lukijamme ovat asiasta mieltä? Oletko samalla kannalla näiden erimielisyyttä aiheuttavien tutkimustulosten kanssa?