Kuinka opettaja voi varmistaa, että oppilaat ovat ymmärtäneet opetetut asiat?
Yksi koulunkäynnin perustavoitteista on oppimisen varmistaminen. Arvioidakseen, ymmärtävätkö oppilaat opetettavan materiaalin, opettajat voivat hyödyntää tiettyjä strategioita. Niiden avulla opettajan ei tarvitse toivoa parasta odottaessaan oppilaiden koevastauksia, vaan hän tietää etukäteen, onko hän tehnyt työnsä hyvin ja ovatko oppilaat ymmärtäneet opetetut asiat.
Hyvin usein opettaja saa vasta kokeen jälkeen käsityksen siitä, ovatko oppilaat oppineet tunneilla läpikäydyt asiat. Tässä vaiheessa aineisto on jo käsitelty ja siihen palaaminen on myöhäistä. Liian harvat opettajat keskittyvät kunnolla oppilaiden heikkouksiin ja väärinymmärryksiin. Oppilaiden tavoittamiseksi ei riitä, että asia yksinkertaisesti selitetään – vaikka se tehtäisiin hyvin. Opettajien on seurattava, ymmärtävätkö oppilaat oikeasti sen, mitä heille kerrotaan. Epäilysten herätessä on tärkeää puuttua tilanteeseen välittömästi.
Kuinka opettaja voi varmistaa, että oppilaat ovat ymmärtäneet opetetut asiat?
Kyllä/Ei-kysymysten välttäminen
On tärkeää välttää kysymyksiä, joihin oppilaat voivat vastata pelkällä kyllä- tai ei-sanalla. Samoin sen tyyppisiä kysymyksiä kuin ”onko asia selvä?” kannattaa välttää, sillä oppilaat vastaavat niihin todennäköisesti yksinkertaisesti kyllä.
Tuloksena on, että opettaja saattaa yllättyä, kun oppilas myöhemmässä vaiheessa myöntää, ettei tosiasiassa ymmärtänyt asiaa. Tällaisen tilanteen välttämiseksi ja sen varmistamiseksi, että oppilaat ymmärtävät opetetun asian, opettajan on syytä esittää tarkkoja kysymyksiä, jotka pakottavat oppilaat käyttämään hankkimaansa tietoa.
Pohdiskelu
Tämä tarkoittaa sitä, että oppilaita pyydetään käyttämään tunnin viimeiset viisi minuuttia pohdiskelemalla tunnilla läpikäytyä aihetta ja kirjoittamaan ylös lyhyet muistiinpanot opitusta asiasta. Opettaja kerää ja käy läpi nämä kirjalliset pohdinnat. Oppilaita voidaan myös pyytää selittämään, kuinka he soveltaisivat opittua asiaa, käsitettä tai taitoa käytännössä.
Käsimerkkien käyttäminen
Yksi menetelmä on käyttää ennalta sovittuja käsimerkkejä käsitellyn materiaalin ymmärtämisen arvioinnissa. Tämä strategia vaatii kaikkien oppilaiden sitoutumisen ja antaa opettajalle mahdollisuuden arvioida koko ryhmän oppimisen ja ymmärtämisen tasoa.
Yksinkertainen esimerkki käsimerkistä on sormien pystyyn nostaminen ja itselleen arvosanan asteikolla 1-5 antaminen. Jos siis oppilas kokee ymmärtäneensä opetetun aiheen täysin, hän näyttää viittä sormea, mutta jos hän ei ymmärtänyt aiheesta mitään, hän nostaa vain yhden sormen.
Vastausjulisteet
Tässä menetelmässä oppilaat valmistavat vastausjulisteita, joita käytetään koko opintokokonaisuuden ajan. He voivat käyttää käytettävissä olevia materiaaleja – liitutauluja, kortteja, paperiarkkeja ja niin edelleen – tai he voivat valmistaa pysyviä julisteita, joihin merkitään mahdolliset vastaukset.
Näitä työkaluja käyttämällä opettaja voi helposti tarkistaa yksittäisten oppilaiden vastaukset luokan esitellessä julisteensa. Julisteissa valmiina olevat vastaukset voivat olla esimerkiksi vihreä merkki osoituksena siitä, että kaikki on ymmärretty, oranssi merkki osoittamassa osittaista ymmärrystä ja punainen merkki osoittamassa, että aiheen ymmärtäminen vaatii lisää työtä.
Sokraattinen menetelmä
Kuten metodin nimestä voidaan päätellä, sokraattinen menetelmä on Sokrateen kehittämä dialogia hyödyntävä kysely- ja opetusmenetelmä. Kyseessä on eräänlainen kyseenalaistava ristikuulustelu tiedon tai mielipiteiden löytämiseksi tai vaihtoehtoisesti väitteiden kumoamiseksi.
Kun menetelmää sovelletaan sen perusmuodossa, opettaja esittää kysymyksiä, jotka on muotoiltu testaamaan oppilaiden käyttämää logiikkaa ja heidän olettamiaan tosiasioita. Kysymysten avulla selvitetään, mitkä ovat oppilaiden käsitykset aiheesta, ja mitä määrittelyjä ja logiikkaa hän käyttää ajattelussaan.
Sokraattista menetelmää voidaan käyttää luokassa avoimena dialogina niin, että myös oppilaat kyselevät toisiltaan kysymyksiä. Nämä kysymykset avaavat helposti keskustelun käsillä olevasta aiheesta ja tuottavat lisää kysymyksiä ja vastauksia. Helpottaakseen keskustelua oppilaat oppivat kysymään tarkkoja kysymyksiä, mikä taas johtaa syvempään tietoon aiheesta.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Carlos Lomas. Aprender a comunicar (se) en las aulas. 2003. Ágora digital 5.1.
- Lorrie Shepard. La evaluación en el aula. 2006. Educational Mesasurement.
