Vanhemmat voivat auttaa lasta kehittämään huumorintajuaan
Jos perheessäsi tai lähipiirissäsi on noin neljän vuoden ikäinen lapsi, olet varmasti huomannut hänellä olevan kyky hymyillä ja nauraa sata kertaa päivässä. Huomautettakoon, että aikuiset nauravat keskimäärin vain 17 kertaa päivässä ollessaan hyvällä tuulella. On tärkeää auttaa lasta kehittämään huumorintajuaan, sillä se tekee elämästä onnellisemman ja hauskemman kokemuksen niin lapselle itselleen kuin kaikille hänen ympärillään olevillekin.
Nauraminen tekee hyvää
Nauraminen luo siteen vanhemman ja lapsen välille. Yksinkertaisesti sanottuna, ei ole parempaa tapaa luoda yhteys toiseen ihmiseen, kuin nauraa hänen kanssaan. Nauraminen voi auttaa ihmistä oppimaan enemmän ja tuntemaan olonsa paremmaksi niin omissa nahoissaan kuin maailmassa yleisestikin. Vanhemman nauraessa lapsi kokee kaiken olevan hyvin ja yhtyy nauruun.
Lapset oppivat jo aikaisin estottoman asenteen olevan paras oppimisen kannalta – tämä pätee myös vakavien asioiden oppimiseen. Nauraminen ja hyvä huumorintaju ovat tärkeitä myös lapsen sosiaalisen ja mentaalisen kehityksen kannalta. Nauraminen tekee hyvää niin lasten kuin aikuistenkin terveydelle ja huumorintaju voi tehdä elämästä huomattavasti helpompaa.
Tutkimusten mukaan nauraminen tehostaa tiettyjen ihmisen oloa parantavien hormonien, kuten endorfiinin, vapautumista. Se myös madaltaa stressihormonien tasoa ja stimuloi immuunijärjestelmää. Nauraessamme lihaskireys vähenee, verenkierto ja hengitys tehostuvat ja veren happipitoisuus nousee.
Nauraminen myös osoittaa henkilön olevan onnellinen ja harmoniassa itsensä ja ympäristönsä kanssa. Maailmassa ei ole mitään parempaa kuin lapsen viaton hymy, sillä se on paitsi tarttuva, myös muistuttaa meitä siitä, että elämä voi olla huomattavasti hauskempaa ja helpompaa kuin usein ajattelemmekaan.
Vanhemmat voivat auttaa lasta kehittämään huumorintajuaan
Hauskojen asioiden tekeminen
Hauskojen asioiden tekeminen noin 4-vuotiaan lapsen naurattimiseksi on aina hyvä idea. Lapsilla on tapana nauraa aikuisten hassutellessa heidän ympärillään. Ilmeily, hymyily, keksittyjen sanojen käyttäminen, hassujen laulujen laulaminen, näkyvällä paikalla piilottelu – vain mielikuvitus on rajana, kun tehtävänä on pienen lapsen hauskuuttaminen.
Vitsien kertominen
Lapset rakastavat nauramista, ja vitsien kertominen on hyvä tapa saada lapsi hykertelemään. Vitsin ei välttämättä tarvitse edes olla erityisen hyvä, mutta liioitellusti kerrottuna se voi olla erittäin hauska. Vitsien kuunteleminen ja kertominen myös tukee lapsen kielellistä kehitystä, opettaa ajoituksen tärkeydestä ja auttaa rakentamaan ihmisten välistä luottamusta. Muista nauraa aina lapsen kertoessa sinulle vitsin – vaikka se ei olisi erityisen hauska!
Ääneen nauraminen
Älä koskaan välttele ääneen nauramista. Anna itsellesi lupa nauraa ja muista naurun tarttuvan myös perheeseesi tai muihin ympärillä olijoihin. Yhdessä nauraminen on erinomainen tapa tuoda perhe yhteen ja vahvistaa perheenjäsenten välisiä siteitä. Jos jokin asia vaikuttaa hauskalta, nauti siitä – aina itseäsi ja muita kunnioittaen tietenkin.
Kutittaminen
Suurin osa lapsista pitää kutittamisesta, ja se on yleensä hyvä tapa saada lapsi nauramaan. Voitte pelata kutituspeliä, jossa mitataan, kuka kestää kutittamista pisimpään nauramatta tai selvittää, kuka nauraa koviten. Voitte itse keksiä pelejä, joiden ainoa sääntö on, että nauramatta ei saa olla!
Asioiden hauskan puolen näkeminen
Olipa kyse sitten lautapelin pelaamisesta tai illallispöydässä istumisesta, luovuus on tärkeää lapsen huumorintajun kehittämisessä. Pyri löytämään myös arkisista asioista hauskuutta ja hyödynnä niitä viihdyttääksesi itseäsi ja perhettäsi.
Samalla, kun autat lastasi nauramaan ja kehittämään huumorintajuaan, pidät itsekin hauskaa ja näet maailman positiivisemmassa valossa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- González Arratia López Fuentes, N. I., & VALDEZ MEDINA, J. L. (2007). Resiliencia en niños. https://www.redalyc.org/pdf/1339/133915933006.pdf?sequence=1&isAllowed=y
- Shapiro, L. E., & Tiscornia, A. (1997). La inteligencia emocional de los niños. Javier Vergara.
- Carbelo, B., & Jáuregui, E. (2006). Emociones positivas: humor positivo. Papeles del psicólogo, 27(1), 18-30. https://www.redalyc.org/pdf/778/77827104.pdf
