Huonojen opettajien ominaisuudet
Tämänpäiväisessä artikkelissamme keskustelemme yleisistä huonojen opettajien yhteisistä ominaisuuksista. Vielä tänäkin päivänä monet opettajat uskovat, että mahdollisimman ankara kuri on paras tapa saada oppilaat oppimaan. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
Mitä ankarampi opettaja on, sitä vähemmän oppilaat todennäköisesti kiinnittävät häneen huomiota. Pahimmillaan oppilaat pelkäävät opettajaansa, mikä vaikuttaa opiskeluun ja voi saada aikaan konflikteja. Valitettavasti tällainen lähes sotilaallinen opetustyyli on edelleen voimissaan monissa kouluissa ja koululuokissa, vaikka se ei tee oppimiskokemuksesta positiivista.
Huonojen opettajien yleiset ominaisuudet
Tarve osoittaa syyllisyys ja herättää pelkoa
Huono opettaja haluaa paljastaa opiskelijoiden epäonnistumiset ja jopa pilkkaa näitä. Hänellä on myös tahaton taipumus saada oppilaat käyttäytymään huonosti, mikä heikentää heidän oppimiskykyään.
Opiskelijoiden pelko kasvaa entistä enemmän opettajan kysellessä luokalta kysymyksiä. Tämä pätee erityisesti tilanteisiin, joissa opiskelija kokee voivansa tehdä virheen vastatessaan kysymykseen. Tämän seurauksena oppilaat eivät luota opettajaansa, mikä tekee heistä entistä haluttomampia osallistumaan luokkahuoneen tapahtumiin.
Ei rohkaise osallistumaan, eikä usko jatkuvaan arviointiin
Huono opettaja ei ota huomioon opiskelijoiden osallistumista. Hän haluaa luokasta täyden vallan ja kieltäytyy antamasta tarkempaa selitystä, kun opiskelija haluaa tietää lisää tietystä aiheesta. Opettajan mukaan tällainen asiaan syventyminen vain aiheuttaisi tarpeettomia viivästyksiä.
On tavallista, että huono opettaja ohittaa opiskelijoiden koulumenestyksen parantamiseen tähtäävät pyrkimykset ja arvioi oppilaita puhtaasti koemenestyksen perusteella.
Oppilaiden syyttäminen huonosta opiskelumenestyksestä
Huono opettaja ei koskaan pysähdy miettimään, miksi iso osa hänen oppilaistaan saa huonoja arvosanoja. Pikemminkin hän olettaa, että huono suorituskyky johtuu opiskelijoiden kiinnostuksen puutteesta. Tällainen opettaja ei koskaan kysy itseltään, mikä hänen oma roolinsa kaikessa tässä on.
Kieltäytyy uudistumasta
Huono opettaja ei päivitä osaamistaan, tekniikoitaan tai materiaalejaan. Hän ei välitä siitä, että ei pysy teknologian kehityksen kelkassa tai pedagogisten trendien aallonharjalla. Pahimmassa tapauksessa hän kieltää myös opiskelijoita hyödyntämästä moderneja ja kehittyneitä resursseja.
Halu olla aina johdossa
Jotkut opettajat uskovat, että tietyn etäisyyden pitäminen oppilaisiin antaa heille etulyöntiaseman, koska opiskelijat näkevät heidät auktoriteettina.
Asiantuntijoiden mukaan opettajat, jotka muodostavat läheisen suhteen oppilaisiinsa, ansaitsevat osakseen enemmän kunnioitusta ja ihailua. Lisäksi he tarjoavat opiskelijoille sellaista luottamusta ja turvaa, joka pysyy mukana loppuelämän.
Syvälle aiheeseen menemisen välttely
Huono opettaja opettaa opiskelijoille ainoastaan perusasiat ja raapaisee näin vain aiheen pintaa. Opettajan heihin iskostaman pelon vuoksi opiskelijat eivät uskalla pyytää tarkempaa selitystä heitä kiinnostaviin aiheisiin.
Ei pidä lapsista
Hyvän opettajan on oltava empatiakykyinen ja osoitettava empatiaa jokaista opiskelijaa kohtaan, minkä lisäksi hänen tulee pyrkiä tekemään jokaisesta oppitunnista miellyttävä oppilaille. Miksi sitten osa opettajista ei pidä lapsista?
- Peruskoulussa jotkut opettajat eivät suvaitse lapsille ja nuorille tyypillistä äänekkyyttä ja levottomuutta.
- Lukiossa opettajat voivat turhautua opiskelijoihin, jotka eivät kiinnitä huomiota opetukseen ja ovat kiinnostuneempia muista asioista.
- Jotkut opettajat väsyvät työhönsä huonon palkan ja suuren työkuorman vuoksi. Se, että opettajalla ei ole motivaatiota työhönsä, näkyy nopeasti luokkahuoneessa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että huonot opettajat eivät ole sitoutuneita oppilaisiinsa, ja heillä on heikkouksia tietämyksensä suhteen.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Alcívar M, V., Cornejo A, N., & Izquierdo J, G. (2017). Docentes y estudiantes, la brecha generacional digital. Espirales Revista Multidisciplinaria de investigación, 1(7). Recuperado de: https://revistaespirales.com/index.php/es/article/view/228
- Bernal A., & Ibarrola S. (2015). Liderazgo del profesor: objetivo básico de la gestión educativa. Revista Iberoamericana de educación, 67, 55-70. Recuperado de: https://redined.educacion.gob.es/xmlui/bitstream/handle/11162/176939/v.67%20p%2055-70.pdf?sequence=1&isAllowed=y
- Edwards D. (1990). El papel del profesor en la construcción social del conocimiento. Revista Investigación en la Escuela, 10, 33-49. Recuperado de: https://idus.us.es/bitstream/handle/11441/59237/El%20papel%20del%20profesor%20en%20la%20construcci%c3%b3n%20social%20del%20conocimiento.pdf?sequence=1&isAllowed=y
- Feito R. (2004). ¿ En qué puede consistir ser “buen” profesor?”. Cuadernos de pedagogía, 332, 85-89. Recuperado de: http://didac.unizar.es/jlbernal/enlaces/pdf/61Feitobuen%20prof.pdf
- García A. (1992). Características del «buen profesor» universitario según estudiantes y profesores. https://digitum.um.es/digitum/handle/10201/94977
- Martínez J, U. (1988). El buen profesor. Conference: IX Congreso Nacional de Pedagogía. Recuperado de: https://www.researchgate.net/profile/Xavier-Ucar/publication/236590614_El_buen_profesor/links/0046351821aec49c4e000000/El-buen-profesor.pdf
- Martínez A, C. (2010). ¿ Cómo es el buen profesor universitario según el alumnado? Revista española de pedagogía, 223-242. Recuperado de: https://www.jstor.org/stable/23766298
- Mellado V. (2017). Las emociones en la formación del profesorado. Revista de investigación y experiencias didácticas, 32(3),11-36. Recuperado de: https://redined.educacion.gob.es/xmlui/handle/11162/164110
- Oliveira D, A., Gonçalves G, B., & Melo S, D. (2004). Cambios en la organización del trabajo docente. Consecuencias para los profesores. Revista Mexicana de Investigación Educativa, 9(20), 183-197. Recuperado de: https://dialnet.unirioja.es/servlet/articulo?codigo=930035