Älykkyyden konsepti ja evoluutio
Jokainen on joskus kuullut vanhemman kehuvan lastaan älykkääksi, mutta harva pysähtyy miettimään, mitä älykkyys todella tarkoittaa ja mitä sen piirteet ovat. Tässä artikkelissa selvitämme, mitä älykkyydellä tarkoitetaan ja miten älykkyyden konsepti on muuttunut vuosien saatossa.
Mitä älykkyys on?
Vuosisatojen varrella älykkyys on määritelty monin eri tavoin. Jotkin määritelmät korostavat älykkyyden olevan yhteydessä ihmisen toimintaan ja toimintakykyyn ja toisten mukaan se on itsenäinen ominaisuus tai kyky. Älykkyyteen liitettyjä ominaisuuksia ovat kyky ratkaista ongelmia, oppia uusia asioita, soveltaa opittua nopeasti, käyttäytyä joustavasti ja tarkoituksenmukaisesti uusissa tilanteissa sekä ymmärtää ja käsitellä abstrakteja käsitteitä.
Moniälykkyysteorian kehittäneen psykologi Howard Gardnerin mukaan älykkyyden konsepti sisältää kyvyn ratkaista ongelmia tai valmistaa tuotteita, jotka ovat tärkeitä kulttuurisessa kontekstissa. Puhuttaessa älykkyydestä on pidettävä mielessä sen kolme perusominaisuutta:
- Älykkyys riippuu synnynnäisten tekijöiden vuorovaikutuksesta, siitä biologisesta potentiaalista, jonka henkilö perii vanhemmiltaan. Samanaikaisesti se riippuu henkilön elämänsä aikana saamista oppimismahdollisuuksista. Aivojen plastisuus eli muokkautumiskyky mahdollistaa uusien kognitiivisten kykyjen hankkimisen ja niihin sopeutumisen. Tämä puolestaa mahdollistaa älyllisen kapasiteetin optimoinnin maksimaalisen tason saavuttamiseksi.
- Älykkyys on dynaamista. Se on altis muutoksille ja kytköksissä ympäristöön, jossa henkilö kehittyy. Tämän vuoksi älyllinen kapasiteetti perustuu sekä yksilöllisiin kokemuksiin että perheen, koulun, kulttuurin, talouden ja sosiaalisten suhteiden vaikutukseen.
- Kykyä toimia älykkäästi erilaisissa tilanteissa ei voida selittää yhden älykkyyden avulla, vaan tutkijoiden mukaan on olemassa eri tehtäviin erikoistuneita ja toisistaan riippumattomia älykkyyksiä.
Älykkyyden konsepti ja evoluutio
1800-luku
1800-luvulla suoritettiin ensimmäisiä älykkyyttä koskevia tutkimuksia, joista vastasivat muun muassa seuraavat tutkijat:
- Paul Broca oli ranskalainen lääkäri ja antropologi, jonka mukaan on nimetty aivojen niin sanottu Brocan alue, jonka uskotaan liittyvän kielen tuottamiseen. Tämä oli ensimmäinen osoitus siitä, että tietty aivojen fyysinen osa pystytään yhdistämään tiettyyn aivojen toimintaan.
- Francis Galton oli englantilainen kirjailija, antropologi ja psykometrikko, joka aloitti perinnöllisyystutkimukset. Hän vastasi myös kaksostutkimuksista, joilla pyrittiin selvittämään, kuinka suuri osa ihmisen persoonallisuudesta voidaan selittää perimän tai ympäristön avulla.
- Wilhelm Wundt oli saksalainen psykologi, psykofysiologi ja filosofi, jota pidetään yhtenä kokeellisen ja kognitiivisen psykologian perustajista. Hän tutki mentaalisia prosesseja itsetarkastelun kautta.
1900-luvun alku
1900-luvun alussa asiantuntijat olettivat, että älyllinen kapasiteetti on ainutlaatuinen, ajan yli vakaa ja mitattavissa oleva tekijä. Tämän johdosta alettiin kehittää erilaisia testejä älykkyden mittaamiseksi ja arvioimiseksi. Tällä saralla tärkeässä roolissa olivat muun muassa seuraavat henkilöt:
- Alfred Binet oli ranskalainen psykologi ja psykometrikko, joka kehitti kollegansa Théodore Simonin kanssa ensimmäisen nykyaikaisen älykkyystestin vuonna 1905. Testillä arvioitiin kielellistä ja matemaattis-loogista älykkyyttä sekä muistia.
- William Stern oli saksalainen psykologi, joka kehitti varsinaisen älykkyysosamäärän laskemisen vuonna 1912.
1900-luku
1900-luvulla heräsi mielenkiintoinen keskustelu älykkyyden käsitteestä:
- Ensinnäkin kognitiivisesta näkökulmasta älykkyys on monimutkainen ajatusten rakenne.
- Samaan aikaan geneettinen näkökulma väitti, että vahva perinnöllinen komponentti vaikuttaa älykkyyteen. Näin ollen ihmisen luonne määrittäisi hänen älyllisen potentiaalinsa ja rajoituksensa.
- Lopulta päädyttiin teoriaan, jonka mukaan älykkyys on joukko erilaisia kykyjä tai tekijöitä.
Älykkyyden konsepti tänä päivänä
Jo aikaisemmin mainitun Howard Gardnerin luoman moniälykkyysteorian mukaan äly jakaantuu seitsemään erilaiseen ja itsenäiseen älykkyyden lajiin. Koska jokaisella älyn muodolla on erilainen ja oma hermostollinen perustansa, älykkyys yhdessä lajissa ei takaa, mutta ei myöskään estä, lahjakkuutta toisessa älykkyyden lajissa.
Gardnerin mukaan älykkyyden seitsemän lajia ovat:
- Kielellinen älykkyys
- Matemaattis-looginen älykkyys
- Avaruudellinen ja visuaalinen älykkyys
- Musikaalinen älykkyys
- Liikunnallinen älykkyys
- Intrapsyykkinen älykkyys
- Interpsyykkinen älykkyys
Myöhemmin Gardner lisäsi listaan kahdeksannen älykkyyden muodon, luonnon ymmärtämisen kyvyn. Kyseinen älykkyyden laji ei ollut mukana alkuperäisellä listalla, mutta myöhemmin Gardner alkoi pitää ympäristön tarkkailua ja ymmärtämistä evolutiivisesti tärkeänä tekijänä.