6 menetelmää, joiden avulla opettaa lasta lukemaan ja kirjoittamaan
On kaksi pääasiallista keinoa opettaa lasta lukemaan ja kirjoittamaan. Nämä ovat synteettinen ja analyyttinen menetelmä. Kolmannessa metodissa sekoittuvat nämä kaksi menetelmää. Tuntemalla erilaisia menetelmiä opettaja pystyy valitsemaan, mikä metodi sopii parhaiten juuri hänen oppilailleen.
6 menetelmää, joiden avulla opettaa lasta lukemaan ja kirjoittamaan
1. Synteettinen menetelmä
Tämä menetelmä aloittaa pienimmistä yksiköistä edeten monimutkaisempiin kokonaisuuksiin. Lapsi oppii ensiksi aakkoset ja kirjaimet, ja sen hän oppii muodostamaan niistä tavuja. Tämän jälkeen tavuja yhdistelemällä lapsi oppii muodostamaan sanoja ja lopulta lauseita. Oppiminen alkaa abstrakteista asioista ja päättyy konkreettisten asioiden saavuttamiseen.
Tässä lähestymistavassa lapsi oppii lukemaan ja kirjoittamaan samanaikaisesti. Tämä on kaikista perinteisin ja vanhin tapa opettaa lasta. Tämän menetelmän kritisoidaan edistävän ennemminkin lapsen muistia kuin ymmärrystä.
2. Aakkos- tai tavausmenetelmä
Tämän menetelmän avulla lapsi oppii aakkoset ulkoa ja oikeassa järjestyksessä. Sen jälkeen kun lapsi on oppinut kirjainten nimet, lapsi alkaa opettelemaan tavuja tavaamalla. Lopuksi lapsi oppii muodostamaan tavuista sanoja ja sanoista lauseita. Tämän menetelmän haittapuoli on se, että lapsi ei opi kirjainten äänteitä, ainoastaan niiden nimet. Lapsi ei tällöin opi kunnolla ymmärtämään lukemaansa.
3. Foneettinen menetelmä
Tämä eroaa edellisestä menetelmästä siinä, että lapsi ei opi kirjaimia nimeltä. Sen sijaan lapsi oppii kirjaimet äänteeltään eli lapsi oppii kirjaimen grafeemis-foneemisen vastaavuuden. Normaalisti lapsi oppii ensiksi vokaalit ja sitten konsonantit. Opittuaan kirjainten äänteet, lapsi yhdistelee niitä tavuiksi, joita toistamalla useaan kertaan lapsen mieleen muodostuu assosiaatio kirjaimista ja tavuista. Opettajat käyttävät oppimisen tueksi erilaisia kuvia ja kortteja, sillä ne auttavat lasta muistamaan paremmin. Tämän menetelmän avulla lapsi oppii lukemaan ja kirjoittamaan samanaikaisesti.
4. Syllabinen menetelmä
Syllabisessa menetelmässä aloitetaan tavuista ennen kuin opetellaan sanojen muodostamista. Lapsi oppii jokaisen konsonantin yhdistämällä sen viiden vokaalin kanssa. Ensiksi opetellaan suorat tavut (ma, me, mi, mo, mu), sitten käänteiset tavut (am, em, im…) ja lopuksi sekoitetut tavut (pan, pen, pin…) sekä yhdistetyt tavut (pra, pre, pri…). Kun lapsi on oppinut nämä tavut, lapsi oppii yhdistelemään niitä muodostaakseen sanoja ja lauseita. Näiden tueksi lapselle esitetään vielä kuvia.
5. Analyyttinen tai globaali menetelmä
Analyyttisessa tai globaalissa menetelmässä aloitetaan oppiminen suuremmista kokonaisuuksista ja päädytään pienempiin ja abstraktimpiin yksiköihin. Toisin sanoen aloitetaan merkityksellisten lauseiden ja sanojen opettelemisesta, jotta voidaan oppia tavut ja kirjaimet. Globaali menetelmä perustuu siihen, että lapsi havainnoi ensiksi asioiden yleisen luonteen ja sitten vasta niiden yksityiskohdat. Tästä syystä moni kolmevuotias pystyy jo tunnistamaan esimerkiksi joitakin merkkejä ja niiden nimiä sekä eläinten nimiä. Lapsi tietää, mitä ne ovat ja mitä ne tarkoittavat, sillä lapsi törmää näihin sanoihin säännöllisesti.
Tämä lukemaan ja kirjoittamaan opettava menetelmä on dynaamisempi sekä motivoivampi kuin analyyttinen menetelmä. Lapsen tulee kuitenkin myös muistaa asioita, aivan kuten edellisissäkin menetelmissä. Eroavaisuus piilee kuitenkin siinä, että koska sanat ja lauseet ovat merkityksellisiä lapselle, se edistää tekstin ymmärtämistä paremmin. Ja tämä on tietenkin paljon motivoivampaa lapselle.
Tämä prosessi jaetaan eri vaiheisiin:
- Ymmärrys. Prosessi alkaa sanoilla ja niitä vastaavilla kuvilla. Joka päivä lapsi saa opetusmateriaalin, josta ilmenee kirjoitettu sana ja sitä vastaava kuva. Tällä tavoin lapsi oppii yhdistämään sanan ja sanan merkityksen, vaikka hän ei tietäisikään kirjainten nimiä tai äänteitä, jotka sanan muodostavat. Yksi tapa opettaa lasta lukemaan ja kirjoittamaan on nimikoida luokkahuoneen erilaiset esineet (pöytä, tuoli, liitutaulu, ikkuna…) tai ripustaa seinälle julisteita viikonpäivistä, vuodenajoista sekä säätiloista. Lapsi oppii lukemaan näitä sanoja, koska näkee niitä päivittäin.
- Jäljittely. Kun lapsi tuntee useampia sanoja, lapsi työstää grafomotorisia taitojaan jäljittelemällä ja sanelemalla sanoja, jotka hän jo tunnistaa.
- Työstäminen. Tähän prosessin vaiheeseen kuuluu jo aiemmissa vaiheissa opitun vahvistaminen. Lapsi alkaa lisäksi työstämään tuntemiensa tavujen äänteitä sekä sanojen sisältämiä kirjaimia. Tällä tavoin lapsi oppii muodostamaan uusia sanoja muiden sanojen tavuyhdistelmistä.
- Tuottaminen. Lapsi vahvistaa kaikkea oppimaansa. Lapsi alkaa ottamaan oppimaansa myös käytäntöön luomalla lauseita ja lyhyitä tarinoita. Tässä vaiheessa lapsi alkaa työstämään uutta sanastoa sekä luetun ymmärtämistään.
6. Valikoivat tai sekoitetut menetelmät
Sekoitetuilla menetelmillä tarkoitetaan synteettisten ja analyyttisten menetelmien parhaiden puolten yhdistämistä. Opettaja valitsee mielenkiintoisimmat kohteet ja luo niiden pohjalta oman menetelmänsä. Menetelmä pohjautuu kokonaisvaltaiseen tekstin ymmärtämiseen. Ensinnäkin lapsi oppii lyhyitä tekstejä ja tuttuja sanoja, mikä motivoi häntä alusta alkaen. Samalla hän oppii lausumaan sanoja ja äänteitä sekä vokaaleja ja konsonantteja. Sekoitettu menetelmä keskittyy sanojen tunnistamiseen, ymmärtämiseen ja grafeemis-foneemiseen vastaavuuteen.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Calzadilla Pérez, O. O. (2012). Métodos de enseñanza de la lectoescritura en la Educación Primaria. Academia Española.