Miksi vauva kuuluu vanhemman syliin?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Viimeisin päivitys: 30 heinäkuuta, 2019

Jokainen vanhempi lienee kuullut ainakin muutaman kerran, ettei lasta kannata nostaa syliin hänen itkiessään, jotta tämä ei totu siihen, että itkemällä saadaan vanhemman huomio. Tosiasiassa vauva kuuluu vanhemman syliin, ja tätä väittämää avaamme tässä artikkelissa.

Miksi vauva kuuluu vanhemman syliin?

Pieniä lapsia on läpi aikojen kuljetettu vanhempien käsivarsilla. Monissa kulttuureissa näin tapahtuu edelleen jatkuvasti, eikä lapsen sylistä laskemista edes harkita. Länsimaisessa yhteiskunnassa toimittiin pitkään samoin ennen lastenrattaiden, syöttötuolien, sittereiden ja muiden arkea helpottavien apuvälineiden keksimistä.

Kaikki nämä välineet ovat hyödyllisiä ja auttavat vanhempia, mutta liiallisuuksiin vietynä ne voivat olla esteenä sille yhteydelle, joka vahemmilla kuuluisi olla lastensa kanssa. Niistä voi olla ajan myötä enemmän haittaa kuin hyötyä.

Vauvat käyvät läpi vaiheen, jonka aikana heidän lempipaikkansa on äidin käsivarsilla. Tämän vaiheen mahdollisimman aito huomioiminen on suureksi hyödyksi myös lapsen älylliselle ja fyysiselle kehitykselle.

Äidin luonnolliset vaistot kaipaavat lasta syliin. Ystävät ja läheiset kuitenkin saattavat sanoa vauvan tottuvan liikaa sylissä olemiseen, ja että on virhe ottaa lapsi syliin aina tämän itkiessä. Lapsi todennäköisesti itkee, koska hän äitiään. Hän haluaa äitinsä tuudittavan, suukottavan ja halaavan häntä, eikä tässä ole mitään vikaa.

Vanhempansa sylissä olevat vauvat ovat onnellisia vauvoja. He itkevät vähemmän, valittavat vähemmän, syövät useammin äitinsä rinnalla ollessaan ja nukkuvat ongelmitta. Syli on vauvalle luonnollinen paikka, ja siinä hän kokee olonsa mukavaksi ja turvalliseksi.

Vietettyään 9 kuukautta äitinsä kohdussa, vauvan on saatava olla niin lähellä äitiään kuin mahdollista. Vauva on tottunut kuulemaan äitinsä sydämen sykkeen, ja siksi hän rauhoittuu äitinsä lähellä.

Uuteen maailmaan synnyttyään lapsi ei tiedä mitään. Hänen on totuteltava uuteen elämänrytmiin, ja siksi hän tarvitsee vanhempiaan. Vanhempien syli on vauvan emotionaalinen tarve. Äidin ja isän käsivarret ovat syleily, hellyydenosoitus, silitys ja turva hädän aikana. Lapsen sylissä pitäminen on myös paras tapa vahvistaa vanhemman ja lapsen välistä sidettä.

Iho ihoa vasten

Ihokontakti alkaa siitä, kun vastasyntynyt asetetaan äitinsä paljaalle rinnalle välittömästi syntymän jälkeen. On olemassa tieteellisiä todisteita, jotka kertovat tämän kontaktin tärkeistä hyödyistä niin pitkällä kuin lyhyelläkin aikavälillä.

Vauva on syntymänsä jälkeen erityisessä tilassa, jossa hän on hereillä ja tarkkailee ympärillään tapahtuvia asioita, ja jossa hänen silmänsä ovat apposen auki. Hänellä on terävä hajuaisti ja aktiiviset refleksit. Tämän hetken tärkeys on ehdottoman tärkeää huomata. Se kestää vain ensimmäisten kahden tunnin ajan, jonka jälkeen alkaa unelias vaihe.

Äidin ja lapsen välisen ensimmäisen kontaktin aikana he katselevat toisiaan, haistelevat ja koskettelevat – tämä on kokemuksena todella unohtumaton. Äidin luontainen tuoksu on erittäin tärkeä, sillä vauvan näkökyky on ensimmäisinä kuukausina vielä puutteellinen. Vauva tunnistaa äitinsä tämän tuoksun ja äänen avulla.

Ihokontakti helpottaa vauvan sopeutumista kohdun ulkopuoliseen elämään ja auttaa kontrolloimaan ruumiinlämpöä, mihin lapsi ei vielä itse kykene. Se myös vähentää aikaa, jonka vauva käyttää itkemiseen, vahvistaa äidin ja lapsen suhdetta sekä helpottaa imetystä. Vauva hakee nänniä vaistomaisesti voidakseen imeä maitoa ensimmäistä kertaa.

Toisin sanoen, siitä hetkestä lähtien, kun vauva poistuu kohdusta, hänen on saatava olla äitinsä sylissä sopeutuakseen maailmaan. Myös isän rooli on todistettavasti erittäin tärkeä. On totta, että isät kokevat olonsa toisinaan äitiä epävarmemmaksi etenkin ensimmäisen lapsensa kohdalla. He tarkkailevat, kuinka äiti tuudittaa, silittää ja pitelee vauvaa sylissään. Mutta myös isä voi tarjota käsivartensa silloin, kun vauva tarvitsee jotakin.

Apuna kantoreppu tai -liina

Markkinoilla on monia apuvälineitä, jotka auttavat vanhempia kantamaan lasta rinnallaan niin, että vanhemman kädet jäävät vapaaksi. Vanhempi voi kantaa vauvaa kantoliinassa tai -repussa paitsi kodin ulkopuolella, myös puuhaillessaan kotona. Samalla vauva saa haistella, katsella ja koskettaa vanhempaansa, mikä vahvistaa näiden kahden ihmisen sidettä.

Kantoreppujen tieteellisesti todistettuja hyötyjä ovat esimerkiksi seuraavat:

• Kohdun ulkopuoliseen elämään sopeutuminen on vähemmän traumaattista
• Mahdollistaa saman tahdin vanhemman kanssa
• Auttaa imetyksessä
• Aktivoi vauvan ruoansulatusta
• Tarjoaa paremman unen
• Lisäturva vanhemmalle
• Sallii vanhempien tehdä muita askareita
• Auttaa vahvistamaan tunnesidosta

Mitä tapahtuu, jos lapsi ei vietä tarpeeksi aikaa sylissä?

Jos vauva jätetään huomiotta hänen pyytäessään päästä syliin, hänelle voidaan aiheuttaa seuraavia asioita:

• Stressi
• Ahdistuneisuus
• Epävarmuus
• Luottamuksen puute
• Huono itsetunto ja itseluottamus
• Yksinäisyys