Mikä on ravistellun vauvan oireyhtymä?

Ravistelu on valitettavan yleinen vauvoihin kohdistuva väkivallan muoto, joka voi pahimmillaan aiheuttaa lapsen menehtymisen.

Ravistellun vauvan oireyhtymä tarkoittaa oireita, vammoja ja löydöksiä, joita voimakas ravistelu aiheuttaa lapsen aivojen, silmien ja mahdollisesti kaularangan alueelle. Kyseessä on kohtalaisen yleinen väkivallan muoto, sillä ar­vioiden mu­kaan Suomessa kai­kista al­le 2-vuotiaista lap­sista lähes 3 % on ravis­teltu vähintään ker­ran. Jo muutama aikuisen aiheuttama edestakainen ravistusliike voi riittää aiheuttamaan vauvalle pysyviä vaurioita.

Ravistellun vauvan oireyhtymä

Ravistellun vauvan oireyhtymä viittaa vauvalle ravistelun ja joskus myös lyömisen seurauksena syntyneisiin aivojen, silmien ja kaularangan alueen vammoihin. Tämän tyyppisiä vammoja syntyy helposti ravistelun tuloksena, sillä vauvan pää on suuri ja painava verrattuna sitä tukeviin niskan lihaksiin, minkä lisäksi pienen lapsen nivelsidokset ovat vielä hyvin joustavia. Kun aikuinen ravistelee vauvaa, tämän pää heiluu hallitsemattomasti puolelta toiselle, mikä voi aiheuttaa aivovaurion sekä vammoja pään ja kaularangan alueelle. Pään hallitsematon edestakainen liike voi myös vaurioittaa aivojen ja selkäytimen liitoskohtaa ja pysäyttää lapsen hengityksen.

Usein ravistelun syynä on se, että vauvaa hoitava henkilö on tuskastunut jatkuvaan itkuun. Tutkimusten mukaan yleisimmin vauvaa ravistelee isä tai äidin miesystävä. Ravistelulle alttiimpia ovat 3–4 kuukauden ikäiset lapset, pojat hieman tyttöjä yleisemmin. Mui­ta ravis­te­lulle altis­tavia teki­jöitä ovat:

• Vau­van kes­kosuus
• Kak­sosuus
• Vauvan vammaisuus
• Äi­din nuo­ri ikä
• Yksin­huol­tajuus
• Puoli­soiden suh­teeseen liittyvät on­gelmat
• Vanhempien työt­tömyys
• Muu väkivalta perheessä
• Päihteiden käyttö
• Mielenterveysongelmat

Yllä mainittujen lisäksi äi­din tupa­kointi ras­kauden ai­kana, per­heen suu­ri lapsi­määrä, köy­hyys, van­hempien naimat­tomuus ja vau­van pie­ni synty­mä­paino ovat riski­te­ki­jöitä, joi­den sama­nai­kainen esiin­ty­minen jopa seitsenkertaistaa pahoin­pi­telyn ris­kin.

Ravistellun vauvan oireyhtymän oireet ja seuraukset

Tavallisimpia ravistelusta aiheutuvia oireita ovat:

• Hermostuneisuus, rauhattomuus ja ärtyneisyys
• Uneliaisuus ja valppauden puute
• Ruokahalun puute, pahoinvointi ja oksentelu
• Ihon sävyn muutokset, etenkin kalpea tai sinertävä iho
• Hengitysvaikeudet
• Tajuttomuus
• Kouristukset
• Heikentynyt näkökyky tai sokeus
• Halvaus
• Vakavimmissa tapauksissa kooma

Joissain tapauksissa vauvalla ei havaita välittömästi tapahtuman jälkeen oireita tai oireet ovat lieviä. Usein voimakas ravistelu johtaa kuitenkin vaikeaan vammautumiseen tai jopa kuolemaan. Erään tutkimuksen mukaan noin 20 % ravistelluiksi tulleista vauvoista menehtyy. Eloonjääneistä 55 % todetaan neurologinen vamma ja 65 % näköaistin heikentyminen. Ainoastaan 20 % henkiin jääneistä lapsista ei todeta kotiuttamishetkellä terveydellisiä haittoja.

Kuinka ehkäistä ravistellun vauvan oireyhtymää?

Vauvaa ravistelevat useimmiten oma isä (60 %), äiti (12,5 %) tai muu tuttu hoitaja (loppuosa). Yhdysvalloissa vuonna 1992 suoritetun kyselytutkimusten mukaan 25–50 % teini-ikäisistä ja aikuisista ei tiedä, että vauvan ravisteleminen voi johtaa vakaviin vammoihin tai kuolemaan. Viimeisen vuosikymmenen aikana erityisesti Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Englannissa onkin käynnistetty erilaisia kampanjoita ravistellun vauvan oireyhtymän ehkäisemiseksi.

Ravistelutilanne liittyy usein vanhemman tai muun hoitajan turhautumiseen siitä, että lapsi ei lakkaa itkemästä tai ei esimerkiksi suostu syömään. Taustalla voi olla erilaisia omaan elämäntilanteeseen liittyviä ongelmia, ja riskitilanteiden tunnistaminen ja ennaltaehkäisy onkin äärimmäisen tärkeää. Ilman varsinaisia muita stressitekijöitäkin jokainen vanhempi on joskus väsynyt. Perheiden voimavarojen tukemisen tulisikin olla oireyhtymän ehkäisyn keskiössä.