Keskosvauvojen ruoansulatukselliset ongelmat

Ennenaikaisesti syntyvän lapsen elimistö ei ole vielä täysin kehittynyt, minkä vuoksi hän on altis erilaisille terveysongelmille. Muiden ongelmien lisäksi keskosvauvojen ruoansulatukselliset ongelmat ovat kohtalaisen yleisiä. Ymmärrys keskosten kehityksestä ja elimistön toiminnasta on lisääntynyt merkittävästi, minkä johdosta keskosten hoito ja ennuste ovat parantuneet huomattavasti.

Keskosvauvojen ruoansulatukselliset ongelmat

Gastroesofageaalinen refluksi

Gastroesofageaalisessa refluksissa on kyse siitä, että mahan sisältöä nousee ruokatorveen. Keskosvauvojen ja vastasyntyneiden kohdalla ongelma johtuu ruokatorven sulkijalihaksen kypsymättömyydestä. Sulkijalihas sijaitsee ruokatorven ja mahalaukun välissä ja on yleensä supussa, mutta avautuu nieltäessä. Jos sulkijalihas on liian väljä tai kehittymätön, ruoka pääsee nousemaan mahalaukun happojen kera takaisin ruokatorveen.

Vauvojen kohdalla refluksi näkyy usein siten, että vatsalaukusta nousee suullisen verran maitoa ylös. Vauva voi pulauttaa maidon ulos tai nielaista sen ilman, että aikuinen edes huomaa tapahtunutta. Joissakin tapauksissa lapsi saattaa olla refluksin takia hetken hengittämättä, mikä voi johtaa happikatoon, joka ilmenee sinertävinä huulina.

Vauvan gastroesofageaalinen refluksi voidaan yleensä diagnosoida oireiden perusteella, eikä useimmissa tapauksissa tarvita lisäkokeita. Jos lapsella ei ole muita oireita, lääkkeellinen hoito ei ole yleensä tarpeen, vaan perhe pärjää lääkärin antamien muiden ohjeiden avulla. Suositeltavia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi pienien määrien syöttäminen kerrallaan ja vauvan tietyssä asennossa pitäminen ruokailun jälkeen.

Viivästynyt mekonium

Mekonium eli lapsenpihka on vastasyntyneen ensimmäinen tumma ja tahmea uloste, joka koostuu lapsivedestä, limasta, sapesta, utukarvoituksesta sekä ihon ja suolten soluista. Vauva ulostaa mekoniumin yleensä 24 tunnin sisällä syntymästä. Viivästynyt mekonium tarkoittaa ulostamiskyvyttömyyttä, eli sitä, että lapsi ei ulosta lapsenpihkaa normaalissa aikaikkunassa. Paksu mekonium voi synnyttää suolistoon tukkeuman.

Viivästynyt mekonium voi ilmetä yksinään tai oirehtia osana vakavampaa tautia kuten kystistä fibroosia. Tästä syystä ongelmasta kärsivältä lapselta otetaan myös vatsan alueen röntgenkuvat. Näin pystytään poissulkemaan muut sairaudet ja suoliston poikkeavuudet, jotka voivat estää mekoniumin poistumisen suolistosta.

Kun diagnoosi on tehty ja oireiden mahdollinen suhde muihin sairauksiin on selvitetty, voidaan ongelmaa alkaa hoitaa. Lääkäri voi pyrkiä hoitamaan viivästynyttä mekoniumia stimuloimalla vauvan peräaukon aluetta. Jos tämä ei auta lasta ulostamaan, voidaan avuksi ottaa peräruiske. Vakavimmissa tapauksissa tukos joudutaan poistamaan kirurgisesti.

Nekrotisoiva enterokoliitti

Nekrotisoiva enterokoliitti on keskosilla esiintyvä suolistosairaus ja vaikeimmassa tautimuodossaan yksi tärkeistä kuolinsyistä pienillä keskosilla. Tämän suoliston seinämien tulehdustilan voivat aiheuttaa virukset, bakteerit tai suoliston poikkeavuudet. Pahimmillaan tulehdus vaurioittaa suolta niin, että suoli puhkeaa, ja tällöin leikkaushoito on välttämätön.

Nekrotisoiva enterokoliitti voi oirehtia syömättömyytenä, oksenteluna tai vatsan alueen turvotuksena. Vakavammissa tapauksissa uloste on veristä ja vauva unelias ja ärtynyt. Diagnoosi tehdään lapsen oireiden perusteella ja varmistetaan laboratoriokokein ja kuvantamalla. Lievissä tapauksissa hoidoksi riittää sopiva ruokavalio, jolloin suolisto saa levätä ja parantua rauhassa.