Virtsatietulehdus raskauden aikana

07 toukokuu, 2020
 

Virtsatietulehdukset ovat yksiä yleisimmistä infektioista Suomessa, ja etenkin naisilla virtsarakkotulehdukset ovat hyvin tavallisia nuoresta iästä lähtien. Virtsatietulehdus iskee raskauden aikana herkemmin kuin muulloin, joten kohtalaisen moni odottava äiti kärsii tästä vaivasta. Tilastojen mukaan 5-10 prosentilla raskaana olevista naisista todetaan bakteereita virtsassa ilman, että siitä aiheutuu oireita, ja 1-2 prosenttia odottavista äideistä kärsii oireita aiheuttavasta virtsarakko- tai munuaisallastulehduksesta.

Mikä on virtsatietulehdus ja millaisia sen oireet ovat?

Virtsatietulehduksella ei tarkoiteta yhtä ainoaa vaivaa, vaan tämän tyyppiset infektiot voidaan jakaa eri tyyppeihin. Tärkeimmät virtsatietulehdukset ovat:

  • Kystiitti eli virtsarakkotulehdus on yleisin virtsatietulehdusten tyyppi
  • Pyelonefriitti eli munuaisallastulehdus on kystiittiä harvinaisempi infektio
  • Uretriitti eli virtsaputkitulehdus on melko harvinainen ja kahdesta ylemmästä poiketen usein sukupuolitauti

Virtsarakkotulehdukset ovat Suomessa hengitystieinfektioiden jälkeen toiseksi yleisimpiä infektioita, joita hoidetaan vuosittain noin 300 000 tapausta. Virtsarakkotulehdukset ovat yleisiä etenkin naisista, ja 65-vuotiaista naisista noin puolet on sairastanut vähintään yhden tämän tyyppisen infektion. Työikäisillä naisilla virtsatieinfektiot ovat tutkimusten mukaan jopa 14 kertaa yleisempiä kuin miehillä.

Komplisoituneella infektiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa tulehduksen syynä on virtsateiden rakenteellinen tai toiminnallinen sairaus, immuunipuutos tai jokin epätavallinen tulehduksen aiheuttaja. Tähän ryhmään kuuluvat myös raskaana olevat naiset ja miehet.

 

Kystiitti eli virtsarakkotulehdus

Urinary tract infections during pregnancy

Kystiitti on virtsarakon tulehdustila, jonka tavallisia oireitava ovat kirvely virtsatessa, lisääntynyt virtsaamistarve ja jomottava kipu alavatsassa. Siinä missä virtsarakkotulehduksessa kipu ja kirvely korostuvat virtsaamisen lopussa, virtsaputkitulehduksessa kirvely on kovinta virtsaamisen alussa. Joskus infektio aiheuttaa veristä virtsaa, mutta tämä on harvinaista.

Virtsaputkitulehduksen syynä voi olla sukupuolitauti, jolloin aiheuttajana on yleisimmin klamydia, mutta joissakin tapauksissa myös tippuri, virtsatiemykoplasma tai ureoplasma.

Pyelonefriitti eli munuaisallastulehdus

Munuaisallastulehduksen ja virtsarakkotulehduksen oireet ovat keskenään täysin erilaiset. Munuaisallastulehdukseen ei liity virtsarakkotulehdukselle tyypillisiä virtsaamisvaivoja, vaan sen tavallisimpia oireita ovat kuume, kylmät väreet sekä kylkiin ja selkään kohdistuva kipu. Iäkkäillä ja huonokuntoisilla potilailla tulehdus voi näkyä yleiskunnon romahtamisena, oksenteluna tai sekavuutena.

Oireeton bakteriuriatria eli oireeton bakteerivirtsaisuus

Oireeton bakteriuriatria eli oireeton bakteerivirtsaisuus on tila, jossa virtsassa todetaan toistuvasti bakteerikasvua, vaikka potilas ei kärsi virtsatietulehdukselle tyypillisistä oireista. Pitkäänkään jatkuva oireeton bakteerivirtsaisuus ei aiheuta haittaa munuaisille tai terveydelle ylipäätään, eikä se tyypillisesti johda oireiseen infektioon. Tämän vuoksi oireetonta bakteriuriaa ei normaalisti erikseen etsitä, vaan tapaukset tulevat yleensä ilmi muista syistä otettavien virtsatutkimusten yhteydessä.

 

Jokaiselta odottavalta äidiltä kuitenkin otetaan alkuraskauden aikana äitiysneuvolassa virtsan bakteeriviljely oireettoman bakteerivirtsaisuuden etsimiseksi. Vaikka vaivaa ei normaalisti hoideta, raskaana olevat naiset ovat erityistapaus, koska tulehdus saattaa suurentaa ennenaikaisen synnytyksen ja äidin munuaisallastulehduksen riskiä.

Mistä virtsatietulehdus johtuu?

Virtsarakkotulehduksen aiheuttaa yleensä se, että bakteereita nousee henkilön omasta suolistosta, välilihasta tai nivusista virtsaputkea pitkin virtsarakkoon. Yksi syy siihen, että tämän tyyppiset tulehdukset ovat naisilla yleisimpiä kuin miehillä, on naisten lyhyempi virtsaputki. Joillakin naisilla virtsatietulehdus puhkeaa yhdynnän seurauksena, mutta näissäkin tapauksissa tulehduksen aiheuttavat useammin oman kuin kumppanin elimistön bakteerit.

Vaihdevuosien heikentämä limakalvo, diabetes ja laitoshoidossa oleminen nostavat virtsatietulehduksen riskiä. Vanhan uskomuksen mukaan kylmettyminen ja uiminen lisäävät virtsatietulehduksen riskiä, ja moni tämän päivän aikuisista kuulikin lapsuudessaan vanhempiensa neuvovan välttämään kylmillä alustoilla istumista. Kyseessä on kuitenkin pelkkä uskomus, sillä nämä tekijät eivät tosiasiassa aiheuta virtsatieinfektioita.

Urinary tract infections during pregnancy
 

Hoitamatonkaan virtsarakkotulehdus ei yleensä johda munuaisallastulehdukseen, mutta bakteerien on mahdollista nousta virtsajohtimia pitkin munuaisiin asti. Tällöin taustalla voi olla jokin anatominen poikkeavuus. Munuaisallastulehduksen voivat aiheuttaa myös verenkierrosta munuaisiin päässeet bakteerit.

Raskauden aikaisen virtsatietulehduksen hoito

Raskauden aikana virtsarakkotulehdusta ja oireetonta bakterivirtsaisuutta hoidetaan 3-5 päivän antibioottikuurilla. Odottaville äideille turvallisimpina lääkkeinä pidetään amoksisilliinia, pivmesillinaaminia ja nitrofurantoiinia. 90 % infektioista paranee yhdellä kuurilla, mutta kuuri uusitaan tarvittaessa.

Myös munuaisallastulehdusta voidaan joissain tapauksissa hoitaa kotona, jos odottavan äidin kunto on hyvä. Useissa tapauksissa hoito kuitenkin aloitetaan sairaalassa. Lääkkeeksi valitaan yleensä kefalosporiini.

Virtsatietulehduksen ehkäisy raskauden aikana

Virtsatietulehdusta voidaan pyrkiä ehkäisemään tietyin keinoin, joista keskeisiä ovat käsi- ja intiimihygieniasta huolehtiminen. On hyvä pitää mielessä, että liiallinen alapesu voi kuitenkin jopa edistää virtsatieinfektion syntyä.

Muita tulehdusten ehkäisyssä käytettyjä itsehoitokeinoja ovat seuraavat:

  • Hengittävien luonnonmateriaaleista valmistettujen vaatteiden käyttäminen
  • Runsas juominen, jonka tavoitteena on virtsan laimentaminen
 
  • Vessassa käynnin jälkeen pyyhkiminen edestä taakse, jotta bakteerit eivät kulkeudu virtsaputkeen
  • Lämmin ja kostea ympäristö on ihanteellinen kasvualusta bakteereille, minkä vuoksi esimerkiksi märkää uimapukua ei kannata pitää kauan päällä