Vastasyntyneen hengitysvaikeusoireyhtymä
Vastasyntyneen hengitysvaikeusoireyhtymä on keskosuuteen ja surfaktantin vähyyteen liittyvä vastasyntyneen keuhkojen hengenvaarallinen vajaatuuletustila. Surfaktantti on pintajännitystä alentava aine, eli erityisten keuhkorakkulasolujen erittämä keuhkorakkuloiden sisäpinnan valkuais- ja fosfolipidiseos, joka vähentää nestekalvon pintajännitystä ja auttaa siten keuhkorakkuloita pysymään avoimina.
Mikä on surfaktantti?
Surfaktantti on pintajännitystä alentava aine, joka sisältää erilaisia lipidejä ja proteiineja, mitkä auttavat ilmapusseja pysymään auki, jotta voit hengittää. Sen päätavoitetteena on vähentää pintajännitystä ja estää ilmapusseja sulkeutumasta, kun ilma tulee ulos. Koska keho ei tuota tätä pinta-aktiivista ainetta, tarvitset enemmän painetta avataksesi ilmapussit, kun ilma tulee ulos. Tämä aiheuttaa keuhkojen turvotusta ja mahdollisesti keuhkopöhön kehittymisen. Veressä ei ole silloin tarpeeksi happea ja se puolestaan vähentää käytettävissä olevaa happea koko kehossa.
Vastasyntyneen hengitysvaikeusoireyhtymä on pääsyy ennenaikaisesti syntyneiden vastasyntyneiden vauvojen hengitysvajeisiin, etenkin ennen 34 raskausviikkoa syntyneillä vauvoilla, mutta riskit ovat sitä suurempia, jos raskausviikoja on vähemmän.
Tärkeimmät riskitekijät
Tärkein vastasyntyneen hengitysvaikeusoireyhtymän riskitekijä on ennenaikainen synnytys. Muita riskitekijöitä ovat muun muassa:
- Kalvojen ennenaikainen puhkeaminen
- Synnytyksen käynnistäminen
- Keisarileikkaus
- Äidin diabetes
- Vakava verenvuoto synnytyksen aikana
- Mekonium lapsivedessä
Hengitysvaikeusoireyhtymän oireet
Yleisimmät vastasyntyneen hengitysvaikeusoireyhtymän oireet ovat:
- Hengitysvaikeudet
- Nopea hengitystiheys
- Rinnan epätavallinen liike hengitettäessä
- Takykardia
- Syanoosi eli ihon sinerrys
Hoitamattoman hengitysvaikeusoireyhtymän mahdollisia komplikaatioita ovat:
- Aineenvaihduntahäiriöt
- Matala verenpaine
- Ilmarinta
- Kallonsisäinen verenvuoto
- Sepsis tai infektio
Vastasyntyneen hengitysvaikeusoireyhtymän hoito
Perinteinen hengitysvaikeusoireyhtymän hoito koostuu pinta-aktiivisen aineen antamisesta vauvalle, sekä mekaanisesti avustetun hengittämisen käytöstä. Jotkut vanhemmat eivät pidä tästä jälkimmäisestä vaihtoehdosta, koska se vaatii vauvan henkitorven intubaation. On kuitenkin olemassa myös ei-invasiivisia menettelytapoja. Hengitysvaikeusoireyhtymän oireista vähiten kärsineet vauvat, joilla on hyvä ennuste, ovat yleensä myös vähiten ennenaikaisesti syntyneitä. Heidän tilanteessaan saattaa olla riittävä apu, kun heille annetaan vain happea jatkuvalla ilmanpaineella nenän kautta.
On syytä myös syytä ottaa huomioon, että synteettisten pinta-aktiivisten aineiden antaminen vähentää varhaisessa vaiheessa kuolleisuutta ja komplikaatioita, jolloin myös mekaanisen ilmanvaihdon tarve on pieni. Käytetyimmät synteettiset pinta-aktiiviset aineet ovat Beractant, Poractant alfa, Calfactant ja Lucinactant. Hoidon kanssa vauvan ennuste toipumisesta on positiivinen. Ilmanvaihdon avulla keuhkot alkavat tuottaa pinta-aktiivisia aineita itsestään ja prosessi ratkaistaan muutamassa päivässä.
Kuinka ennaltaehkäistä vastasyntyneen hengitysvaikeusoireyhtymää?
Kun ennenaikainen synnytys on välttämätön, äiti saa annoksen glukokortikoideja, kuten beetametasonia. Tämä auttaa sikiön keuhkoja kasvamaan ja tuottamaan tarpeellisia pinta-aktiivisia aineita. Itse asiassa vauvan keuhkot voidaan tarkistaa jo ennen syntymää lapsiveden kautta. Tämä auttaa lääkäreitä valmistautumaan ja aloittamaan hengitysvaikeusoireyhtymän hoidon jo ennen vauvan syntymää.
Lyhyesti sanottuna, mikäli mahdollista, synnytystä tulee lykätä 39. raskausviikkoon saakka tai siihen asti kunnes vauvan keuhkot ovat täysin kehittyneet. Ennenaikainen synnytys tuo aina enemmän riskejä, jotka olisi parasta pyrkiä ennaltaehkäisemään.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Fehlmann, E., Tapia, J. L., Fernández, R., Bancalari, A., Fabres, J., D Apremont, I., … & Ceriani Cernadas, J. M. (2010). Impacto del síndrome de dificultad respiratoria en recién nacidos de muy bajo peso de nacimiento: estudio multicéntrico sudamericano. Archivos argentinos de pediatría, 108(5), 393-400.
- Jonguitud-Aguilar, A., & Salazar-Juárez, M. (2007). Los olvidados: epidemiología del paciente prematuro tardío con síndrome de dificultad respiratoria. Perinatología y Reproducción Humana, 21(4), 178-184.
- Morales-Barquet, D. A., Reyna-Ríos, E. R., Cordero-González, G., Arreola-Ramírez, G., Flores-Ortega, J., Valencia-Contreras, C., … & Villegas-Silva, R. (2015). Protocolo clínico de atención en el recién nacido con síndrome de dificultad respiratoria. Perinatología y Reproducción Humana, 29(4), 168-179.
- Castro López, F. W., Labarrere Cruz, Y., González Hernández, G., & Barrios Rentería, Y. (2007). Factores de riesgo del Síndrome Dificultad Respiratoria de origen pulmonar en el recién nacido. Revista Cubana de Enfermería, 23(3), 0-0.