Mikä on lootussynnytys?
Lootussynnytys on menetelmä, jossa napanuoraa ei katkaista synnytyksen jälkeen, vaan sen annetaan olla kiinni vauvassa ja istukassa, kunnes se irtoaa itsestään. Istukkaa kuljetetaan mukana niin pitkään, että napanuora irtoaa itsestään, mikä kestää yleensä 3-10 päivää.
Menetelmää puolustavat perustelevat näkemyksensä sillä, että kun napanuoraa ei katkaista, syntymä on lapselle mahdollisimman lempeä kokemus, ja hän saa istukasta irti kaiken mahdollisen hyödyn. Lisäksi lootussynnytys on vanhemmille rituaali, jolla kunnioitetaan vauvan ja istukan yhteyttä. Asiantuntijoiden mukaan tämä jatkuvasti suosiotaan kasvattava trendi voi kuitenkin jopa vaarantaa vastasyntyneen terveyden, eivätkä synnytyslääkärit suosittele metodia kenellekään.
Mikä on lootussynnytys?
Suomessa napanuora katkaistaan yleensä kätilön tai synnytyslääkärin toimesta 1-3 minuuttia lapsen syntymän jälkeen, jolloin vauvan yhteys istukkaan katkeaa. Sitä, että napanuoraa ei katkaista välittömästi lapsen syntymän jälkeen, perustellaan sillä, että näin vauva saa tarpeeksi verta napanuoran kautta ja hänen sopeutumisensa ulkomaailmaan helpottuu. Tämän lisäksi vauvan hemoglobiiniarvo ja verenpaine ovat paremmat, kun napanuora saa sykkiä loppuun ennen kuin se suljetaan.
Lootussynnytyksessä napanuoraa ei katkaista lainkaan synnytyksen jälkeen, vaan sen annetaan jäädä kiinni vauvaan ja istukkaan ja irrota luonnollisesti. Yleensä napanuora irtoaa itsestään noin 3-10 päivää synnytyksen jälkeen. Tuona hetkenä lapsi irtaantuu siitä yhteydestä, joka piti häntä kiinni äidissään yhdeksän kuukauden raskauden ajan.
Lootussynnytyksen nimi tulee sen perustajalta Clair Lotus Daylta. Tämä Kaliforniassa työskentelevä tutkija kyseenalaisti vuonna 1974 napanuoran leikkaamiseen liittyvät käytännöt ja tutki jopa primatologi Jane Goodallin töitä ajatustensa tueksi. Hänen tekemänsä tutkimustyö ja huolensa napanuoran katkaisemista kohtaan johtivat siihen, että hän itse synnytti lapsensa uudenlaisella tavalla, jota nykyään kutsutaan lootussynnytykseksi.
Lootussynnytys etenee käytännössä seuraavasti:
- Äiti synnyttää ensin vauvan ja noin puoli tuntia myöhemmin istukan.
- Tämän jälkeen istukka huuhdellaan lämpimällä vedellä, jotta kaikki veri saadaan poistettua sen pinnasta.
- Ylimääräinen vesi valutetaan pois ja istukka kuivataan varovasti paperipyyhkeillä. Kuivumisprosessin nopeuttamiseksi istukan pinnalle lisätään yleensä hieman suolaa.
- Tämän jälkeen istukka asetetaan esimerkiksi kankaiseen pussiin, jota kannetaan mukana siihen asti, että napanuora irtoaa itsestään.
Mitä lootussynnytyksen hyötyjen sanotaan olevan?
Istukalla on monia tehtäviä, jotka ovat elintärkeitä sikiön kehittymiselle. Se kuljettaa happea ja ravintoaineita äidin elimistöstä lapselle ja kuona-aineita vastakkaiseen suuntaan, tuottaa hormoneja, joiden avulla sikiö kasvaa ja kehittyy sekä suojaa sikiötä äidin immuunivasteelta estäen äidin kehoa hylkimästä sikiötä vierasesineenä.
Lootussynnytyksen puolustajat pitävät menetelmää lempeänä tapana totuttaa vauva uuteen elinympäristöönsä. Heidän mielestään lapsi saa näin kaiken mahdollisen hyödyn irti istukasta, mikä on tärkeää hänen kasvunsa, kehityksensä ja terveytensä kannalta. Tämän lisäksi lootussynnytys on vanhemmille tai ainakin äidille rituaali, jolla kunnioitetaan vauvan ja istukan yhteyttä.
Asiantuntijat pitävät lootussynnytystä riskialttiina
Lootussynnytyksen hyödyistä ei ole tieteellisiä todisteita. Syntynyt istukka ei ole enää yhteydessä äidin verenkiertoon, eikä se näin toimita vauvalle ravintoa tai verta. Asiantuntijoiden mukaan siitä, että napanuoraa ei irroteta istukasta, voi pahimmillaan olla lapselle haittaa.
Heidän mukaansa synnytyksen jälkeen kiinni jätetty istukka on kuollutta kudosta ja täynnä verta, mikä tekee siitä otollisen kasvualustan bakteereille. Jos istukka jätetään kiinni vauvaan synnytyksen jälkeen, saattaa se tulehtua, ja pahimmillaan tulehdus voi levitä lapseen.