Lapsen vapauteen vaikuttavat tekijät
Kukin lapsi kypsyy omaan tahtiinsa, eikä ole olemassa yhtä yleistä ohjenuoraa, jonka mukaan lapselle voitaisiin antaa erilaisia vapauksia hänen kasvaessaan. Lapsen vapauteen vaikuttavat erilaiset tekijät aina iästä asuinpaikkaan ja kypsyysasteeseen.
Lapsen kehityksen vaiheet
Lasten kehitystä voidaan tutkia monesta näkökulmasta. Yksi tapa on viitata sveitsiläisen kehityspsykolofi Jean Piaget’n geneettiseen epistemologiaan, joka on kasvatustieteellinen teoria, jonka mukaan lapsen sosiaalinen, henkinen ja fyysinen kehitys etenevät käsi kädessä, eikä lapsi voi käsittää kehitystasoonsa nähden liian monimutkaisia asioita.
Piaget jakoi lasten kehityksen neljään vaiheeseen:
- Sensomotorinen kausi (0-2 vuotta)
- Lapsi oppii tutkimaan ja kokeilemaan ympärillään olevia esineitä ja asioita kaikkien viiden aistinsa ja motoristen kykyjensä avulla.
- Tämä kokeiluvaike auttaa lasta kehittämään käsitystä esineiden pysyvyydestä, mikä tarkoittaa, että hän alkaa lopulta ymmärtää esineiden olevan olemassa, vaikka ne eivät ole näkyvissä.
- Lapsi alkaa hahmottaa itseään toimijana ja reagoi ärsykkeisiin, eli hän siirtyy reflekseistä varsinaisiin tahdonalaisiin liikkeisiin.
- Esioperationaalinen vaihe (2-6 vuotta)
- Lapsi oppii käyttämään kieltä ja kuvaamaan todellisuutta symbolien ja kielen varassa. Tietyt sanonnat hän kuitenkin ymmärtää edelleen kirjaimellisesti.
- Tälle kehitysvaiheelle on ominaista egosentrisyys, eli lapsen ajattelu on itse- ja minäkeskeistä, eikä hän osaa vielä asettua toisen asemaan.
- Moraalisessa ajattelussa lapsi harkitsee asioita vain seurauksien näkökulmasta.
- Lapsen voi olla vaikea erottaa ajatusta ja tekoa toisistaan.
- Konkreettisten operaatioiden vaihe (7-11 vuotta)
- Egosentrisyys vähenee ja empatiakyky lisääntyy, mikä näkyy muun muassa siinä, että lapsi osaa asettua ainakin osittain toisen asemaan.
- Lapsi alkaa soveltaa logiikkaa ja kykenee deduktiiviseen päättelyyn ja sääntöjen soveltamiseen ainakin yksittäisissä tapauksissa.
- Lapsi osaa käyttää abstrakteja käsitteitä suhteessa konkreettisiin asioihin.
- Lapsen ajantaju on entistä kehittyneempi, ja hän ymmärtää paremmin välimatkoja ja sellaisia aikaa kuvaavia käsitteitä kuin menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus.
- Lapsen moraalinen ajattelukyky kehittyy, ja hän osaa harkita asioita myös teon tarkoituksen näkökulmasta.
- Formaalien operaatioiden vaihe (11-12 vuotta)
- Lapsi kykenee loogiseen abstraktiin ajatteluun ja näin myös oletusten tekemiseen ja asioista muodostamiensa oletusten systemaattiseen testaamiseen.
- Lapsi pystyy tekemään päättelytehtäviä puhtaasti symbolien avulla.
- Lapsi pohtii entistä enemmän esimerkiksi ideologisia, hypoteettisia ja tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä.
Joidenkin asiantuntijoiden mukaan lapsen ei tulisi liikkua yksin ulkona ensimmäisten kolmen kehitysvaiheen aikana. 11-12 vuoden iässä lapsi lähestyy murrosikää ja alkaa kaivata omaa vapautta, kunnioitusta ja mahdollisuutta tehdä itsenäisiä päätöksiä. Tämän ikäiset lapset haluavat jo enemmän autonomiaa sekä ajattelun ja tekemisen vapautta.
Lapsen vapauteen vaikuttavat tekijät
- Ikä. Ikä on luonnollisesti yksi tärkeimmistä tekijöistä mietittäessä, mitä asioita lapsi voi tehdä itsenäisesti ja voiko hän liikkua ilman aikuisen valvontaa kodin ulkopuolella. Siinä missä monessa maassa lapset saavat liikkua yksin vasta 12-13 vuoden iässä, Suomessa jo monet alakoululaiset kulkevat esimerkiksi koulumatkansa yksin tai luokkatovereiden seurassa.
- Kypsyys. Jokainen lapsi kypsyy yksilölliseen tahtiinsa, ja vanhemmat tai muut ensisijaiset huoltajat ovat aina parhaita henkilöitä arvioimaan, milloin lapsi suoriutuu turvallisesti tietyistä tehtävistä. Siinä missä yksi 7-vuotias pystyy taittamaan koulumatkansa turvallisesti yksin, toinen saman ikäinen lapsi ei siihen välttämättä pysty. Kypsyyteen on tärkeä kiinnittää huomiota myös nuoren tullessa teini-ikään, sillä kaikki nuoret eivät osaa esimerkiksi käsitellä rahaa tai ajaa mopolla samassa iässä.
- Itsevarmuus. Vanhempien täytyy tukea lasta hänen kypsymisprosessinsa aikana antamalla hänelle pikkuhiljaa työkaluja itsevarmuuden kehittämiseen.
- Asuinpaikka. On tavallista, että pienessä kaupungissa, esikaupunkialueella ja maaseudulla asuvilla lapsilla on enemmän vapauksia kuin isoissa kaupungeissa asuvilla ikätovereillaan.
- Viestintä. Luottamus syntyy paitsi tekojen, myös toimivan kommunikaation kautta. Vanhempien tulee pyrkiä luomaan lapseen luottamuksellinen ja avoin suhde, jolloin tämä uskaltaa puhua vanhemmilleen kaikenlaisista asioista.
- Vanhempien yhteistyö. Saman ystäväpiirin vanhempien on hyvä olla jossain määrin tekemisissä keskenään. Tällöin lasten tekemisiä on helpompi seurata, ja kukin vanhempi tietää, millaisia asioita muiden perheen lapset saavat tehdä.