7-vuotiaan kriisi
Niin sanottu 7-vuotiaan kriisi on kehityksellinen vaihe, jonka aikana lapsi alkaa muodostaa omaa persoonallisuuttaan ja identiteettiään. Tässä vaiheessa hänen aivoissaan tapahtuu suuria muutoksia, jotka vaikuttavat hänen omaksumiinsa käyttäytymistapoihin.
7-vuotiaan kriisi
Ihmisen aivot kehittyvät voimakkaasti lapsuudessa ja nuoruudessa ja saavuttavat lopullisen rakenteensa ja toimintakykynsä henkilön ollessa 25-30-vuotias. Myelinisaatiolla tarkoitetaan prosessia, jossa hermosolujen aksonit saavat myeliinitupen, minkä ansiosta informaation siirtyminen hermosolujen välillä tehostuu. Seitsemän vuoden iässä myelinisaatio etenee kohti päätöstään. Samaan aikaan tapahtuu merkittäviä muutoksia niin fyysisellä, psyykkisellä kuin sosiaalisellakin tasolla, ja pitkä ja intensiivinen tie kohti murrosikää alkaa.
Tässä vaiheessa myös lapsen käytöksessä on odotettavissa tiettyjä muutoksia. Huoleen ei kuitenkaan ole aihetta, sillä niin sanottu 7-vuotiaan kriisi on normaali kehityksellinen vaihe lapsen elämässä. Tämän ikäisellä lapsella on tarve tutkia maailmaa itse, ja hänen autonomiansa ja itsenäisyytensä kehittyvät suurin harppauksin. Lapsi alkaa myös olla tietoinen itsestään:
- Todellisesta minästä: Tähän kuuluu niitä piirteitä, joilla lapsi itse määrittelee itseään. Se vastaa kysymyksiin “Kuka minä olen?” ja “Millainen minä olen?”.
- Ideaalista minästä: Tähän kuuluu piirteitä, joita lapsi toivoisi itsellään olevan. Se vastaa kysymyksiin “Kuka minä haluaisin olla?” ja “Millainen minun pitäisi olla?”.
Lapsi haluaa vahvistaa omaa persoonallisuuttaan ja identiteettiään erottuakseen muista ihmisistä, ja tähän kehitysvaiheeseen kuuluu monimutkainen sisäisen reflektion ja tutkimisen prosessi. Tämä prosessi yhdistettynä epäkypsyyteen ja impulssien hallinnan puutteellisuuteen saattavat aiheuttaa kapinoivaa ja uhmakasta käytöstä.
Vaiheen tunnuspiirteet
7-vuotiaan kriisiä voidaan pitää persoonallisuuden vahvistamisen vaiheena, jonka aikana lapsella voidaan havaita alla mainitun laisia käyttäytymismuotoja – joillakin lapsilla vahvempina, toisilla heikompina.
- Auktoriteettien, kuten vanhempien ja opettajien, kieltäminen tai uhmaaminen
- Sääntöjen noudattamatta jättäminen
- Dominoiva asenne
- Yhtäkkiset mielialan muutokset esimerkiksi naurusta itkuun ja toisinpäin
- Toisten määräily
- Toistuvat kiukkukohtaukset
- Arvaamaton käytös
- Kapinoiva käytös, kun asiat eivät suju oman tahdon mukaisesti
- Negatiivinen reagointi kaikkiin hänelle ehdotettuihin asioihin.
“Ei ole olemassa vaikeaa lasta. On vain vaikeaa olla lapsi kiireisessä maailmassa, joka on täynnä väsyneitä ja kärsimättömiä ihmisiä.”
Kuinka kohdata 7-vuotiaan kriisi?
Suurimmassa osassa tapauksia yllä kuvatun kaltainen sopimaton käytös loppuu itsestään lapsen kasvaessa. Vanhemmat voivat kuitenkin kontrolloida ja muokata lapsen negatiivista asennetta ja käytöstä soveltamalla erilaisia kasvatuksellisia ja pedagogisia ohjenuoria. Tärkeintä on valmistautua siihen, että 7-vuotiaan kriisi voi olla haastava vaihe sekä vanhemmille että lapselle itselleen. Tämän lisäksi vanhemmat voivat hyödyntää seuraavia vinkkejä:
- Asettakaa kotiin säännöt, joita lapsen täytyy noudattaa. On tärkeää, että lapselle selitetään näiden sääntöjen merkitys selkeästi.
- Vältä käyttämästä suhteettomia rangaistuksia, koska niistä ei yleensä ole apua, vaan ne päinvastoin turhauttavat ja suututtavat sekä sinua että lasta.
- Hyödynnä positiivista vahvistamista, eli vahvista lapsen hyvää käytöstä esimerkiksi kehumalla tai halaamalla häntä.
- Älä kiinnitä huomiota lapsen kiukutteluun tai negatiiviseen käytökseen. Odota sen sijaan, että hän rauhoittuu, ja keskustele hänen kanssaan rakentavasti vasta tässä vaiheessa. Auta häntä pohtimaan omaa käyttäytymistään ja reaktiotaan tilanteessa.
- Kannusta lasta harrastamaan liikuntaa tai urheilua, jossa hän saa purettua energiaansa.
- Vietä lapsen kanssa laatuaikaa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Baeza E., Tomás J., Molina M., Raheb C., Vila A. (s.f.). Fases del desarrollo. Barcelona: Centre Londres 94. http://repositorio.uigv.edu.pe/bitstream/handle/20.500.11818/4163/TRABSUFICIENCIA_BARRAGAN_LESLY.pdf?sequence=1&isAllowed=y
- Bergeron, M. y Mainar, G. G. (1974). El desarrollo psicológico del niño:(desde la primera edad hasta la adolescencia). Morata.