Pieni opas kaksivuotiaan ymmärtämiseksi
Moni vanhempi puhuu kahdesta ikävuodesta vaikeana tai jopa pelottavana vaiheena lapsen elämässä. On totta, että kaksivuotiaan ymmärtämiseksi on tehtävä töitä – ja se voi silti olla miltei mahdoton tehtävä. He, jotka eivät vielä ole kohdanneet tätä lapsen ikävaihetta, eivät välttämättä tiedä, mistä puhumme, mutta jokainen kyseisen jakson kohdannut vanhempi ymmärtää, mitä tarkoitamme.
Tätä ikää lähestytään usein väärällä tavalla. “On olennaista, että asenne on oikea”, sanovat kaksivuotiaan kanssa taistelun kokeneet vanhemmat. On mahdotonta ymmärtää lapsen erityistä maailmaa aikuisen teräväjärkisestä näkökulmasta. Aikuisina meidän täytyy olla joustavampia kaksivuotiaiden kanssa.
Tässä iässä lapsella ei vielä ole kykyä asettaa itseään toisen ihmisen asemaan, eikä hän pysty arvioimaan omien tekojensa seurauksia. Lapsen tulevaisuus kuitenkin riippuu meidän vanhempien reaktioista.
Siksi haluammekin tänään kertoa muutamista vinkeistä kaksivuotiaan ymmärtämiseksi. Näin vanhemmat ovat valmiimpia kohtaamaan tämän haasteellisen ajanjakson paremmin – jakson, joka voi muuttua kenen tahansa vanhemman painajaiseksi.
“Luo etäisyyttä lapsesi tekojen ja oman reaktiosi välille.”
– Tuntematon
4 vinkkiä kaksivuotiaan ymmärtämiseksi
- Lapsesi ei ymmärrä rajoja. Tässä iässä kapinoidaan sosiaalisia normeja vastaan. Lapsi koettelee ja mittaa vanhempiaan. Hän tutkii, mitä tapahtuu, jos hän potkaisee pöytää. Hän leikkii ruoalla, heittelee leluja ja kieltäytyy nostamasta niitä, viskaa tavarat lattialle, ottaa kengät jaloistaan ja repii jopa vaatteet pois päältään. Lapsesi voi luvata yhä uudelleen, että hän ei enää käyttäydy huonosti, mutta hän on pakkomielteinen rikosten uusija. Lapsesi leikkii ja selvittää, missä raja kulkee. Paras valinta on jättää huomiotta lapsen huono käytös ja kehua hänen hyvää käytöstään.
- Lapsesi ei ymmärrä rangaistuksen ulottuvuuksia. Monta kertaa saattaa tuntua siltä, että on mahdotonta ymmärtää omaa kaksivuotiastasi. Hän on käyttänyt loppuun kaiken kärsivällisyytesi, kuluttanut sinut tyhjiin, etkä enää tiedä, mitä tehdä. Kun uhkaat häntä, hän ei tunnu välittävän juurikaan. Mutta kun sitten toteutat uhkauksesi, hän muuttuu kyynelten mereksi. Jos luulet, että lapsesi ei ymmärrä sinua tai ettei hän osa erotella negatiivista ja hyväksyttyä toisistaan, olet väärässä! Hän ei vain tunne seurauksia omista teoistaan, eikä sitä, mitä rangaistuksen jäykkyys tarkoittaa. Älä jätä seuraamuksia toteuttamatta. Toimi heti, jotta hän voi tarkastella syyn ja seurauksen suhdetta.
- Lapsesi on kivikasvoinen sen sijasta, että hän osoittaisi kiitollisuutta. Ehkäpä lapsesi ei osaa jakaa, ja sinä päätät antaa hänelle lahjan – sellaisen lelun, jota hän aina yrittää ottaa kavereiltaan ja serkuiltaan. Ja mikä onkaan pikkuisesi reaktio tähän suureen yllätykseen? Älä huoli, sillä asia ole niin, ettei hän olisi iloinen. Hän vain on yllättynyt. Hän on hämmentynyt uusista tunteista, joita hän ei ole vielä aiemmin kokenut: kiitollisuus ja valtava onnellisuus. Tässä tapauksessa voit vain odottaa, että lapsesi kasvaa, jotta voisit todistaa hänen iloaan siitä, kun hän saa jotakin haluamaansa.
- Vastaukset, jotka jättävät sinut avuttomaksi. Jos lapsesi – huolimatta puheliaisuudestaan – vastaa sinulle vain selkeisiin kysymyksiin, älä huoli. Tämä on tavallinen ilmiö kyseisessä iässä. Lapsellesi on vaikeaa summata tai yhdistää asioita, kun hän joutuu “avointen” kysymysten eteen, jotka vaativat enemmän ajattelua. Siten, sillä hän ei osaa priorisoida tai hän ei tiedä, mistä aloittaa, hän valitsee hiljaisuuden. Ratkaisu on helppo: tee kysymyksistäsi tarkempia ja vähemmän avoimia. Toinen tavallinen vastaus kysymyksiin on “mitä?”. Älä huoli edelleenkään! Lapsesi vain pyytää enemmän aikaa käsitellääkseen kysymystä päässään. Hänen keskittymisensä poukkoilee, ja hänen huomionsa suuntautuu hyvin helposti muualle tässä iässä. Houkuttele huomio kysymyksiisi ja puhu hitaasti.
Jokainen lapsen käytösmuoto johtuu tietystä syystä. Yritä pitää itsesi rauhallisena pystyäksesi ymmärtämään kaksivuotiastasi. Ratkaisu kaikkiin niihin tilantesiin, jotka usein saavat meidät vanhemmat epätoivoon, ovat paljon yksinkertaisempia kuin uskotkaan. Kärsivällisyydellä, tahdonvoimalla, omistautumisella ja uhrautumisella jokainen vanhempi kuitenkin selviää lapsen uhmaiästä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- De Piaget, T. D. D. C. (2007). Desarrollo Cognitivo: Las Teorías de Piaget y de Vygotsky.
- Etxebarria, I. (2003). Las emociones autoconscientes: culpa, vergüenza y orgullo. EG Fernández-Abascal, MP Jiménez y MD Martín (Coor.). Motivación y emoción. La adaptación humana, 369-393.