Kuinka auttaa lasta ymmärtämään ja kohtaamaan kuoleman käsite?

Kuinka auttaa lasta ymmärtämään ja kohtaamaan kuoleman käsite?

Viimeisin päivitys: 02 elokuu, 2021

Joutuessaan kohtaamaan kuoleman käsitteen lapsi ymmärtää yhtäkkiä, että jokaisen elämä päättyy joskus. Tämä voi aiheuttaa hänelle ahdistusta, surua ja pelkoa, ja on tärkeää, että vanhemmat ovat hänen tukenaan.

Kuinka puhua lapselle läheisen kuolemasta?

Vaikeina aikoina on hyvä tietää joitakin ohjenuoria, joita kannattaa seurata, kun haluat puhua lapsen kanssa läheisen ihmisen kuolemasta:

  1. Tärkeintä on taata lapsen turvallisuuden tunne. Tämä on erityisen tärkeää silloin, jos yksi perheen tukipilareista on menehtynyt. Tässä tapauksessa – varsinkin jos kyseessä on lapsen vanhempi – lapsi ei ainoastaan tunne syvää surua, vaan hän saattaa miettiä mitä tapahtuu, jos hän menettää toisenkin vanhempansa tai muun läheisen ihmisen.
  2. Älä valehtele asiasta lapselle. Yksi yleinen virhe, jonka vanhemmat tekevät on sanoa, että keskuudesta poistunut on lähtenyt matkalle. Tämä kuitenkin saa aikaan lapsessa vain valheellisia odotuksia siitä, että matkalle lähtenyt vielä joskus palaisi takaisin. Tulee olla myös tarkkana kun kuolemasta ja sairaudesta puhutaan samassa yhteydessä, jotta lapsi ei ala pelätä kuolevansa joka kerta kun itse tai joku muu läheisistä sairastuu.
  3. Anna lapsen ilmaista tunteitaan. Varhaislapsuudessa lapsi ilmaisee kokemaansa kipua vihan ja kiukkukohtausten kautta. Jos siis lapsesi ilmaisee tunteitaan tällä tavoin, tulee sinun pysyä rauhallisena. Keskustele lapsesi kanssa ja auta häntä prosessoimaan tätä vaikeaa tilannetta.
  4. Vastaa lapsen kysymyksiin. Älä vaihda puheenaihetta, mikäli lapsi kysyy kysymyksen, joka saa olosi epämukavaksi. Tämä saattaisi saada lapsessa aikaan ajatuksen, että joistakin asioista ei saa keskustella. Lisäksi lapsi voi luulla, että sinua ei kiinnosta hänen murheensa.
  5. Älä kaunistele totuutta suojellaksesi lasta. Sinun tulee olla tarkkana käyttämiesi sanojen kanssa keskustellessasi aiheesta lapsen kanssa. Tavoitteena on, että lapsi ymmärtää kuoleman käsitteen ja näkee sen luonnollisena asiana. Anna lapsen nähdä todellisuus, mutta jätä sen ulkopuolelle kaikki lasta vahingoittava dramaattisuus. Älä myöskään tee sitä virhettä, että uskoisit lapsen olevan kykenemätön kohtaamaan tiettyjä tilanteita elämässä.
Kuinka auttaa lasta ymmärtämään ja kohtaamaan kuoleman käsite?

Lapsen suru

Lapsen tapa surra riippuu monesta tekijästä. Näitä ovat esimerkiksi lapsen ikä, sekä hänen suhteensa laatu kuolleeseen ihmiseen. Muita tekijöitä voivat olla myös kuoleman syy, sekä sairauden ollessa kuoleman aiheuttajana, se kuinka pitkään henkilö on ollut sairas.

Kun lapsi on saavuttanut tietyn iän ja kypsyyden tason, voi lapsen viedä sairaalaan jättämään hyvästit kuolinvuoteella olevalle henkilölle. On kuitenkin tärkeää, että vanhemmat tietävät, miten valmistaa lasta kohtaamaan tuleva. Heidän pitää myös olla valmistautuneita lapsen mahdollisiin reaktioihin.

Kun kyse on läheisen kuolemasta, olisi asiasta hyvä puhua lapsen kanssa mahdollisimman pian. Vaikka kyseessä onkin vaikea ja kivulias asia, olisi suru-uutiset tärkeää välittää lapselle muutaman tunnin sisällä tapahtuneesta. Valitse oikea aika ja paikka kertoa asiasta lapselle, ja puhu tapahtuneesta totuudenmukaisesti, yksinkertaisesti ja aidosti.

Anna lapsen osallistua hautajaisiin. Tämä saattaa auttaa lasta ymmärtämään ja hyväksymään läheisen kuoleman ja kohtaamaan suruprosessin parhaalla mahdollisella tavalla.  Jos vanhemmat ovat tilanteesta murtuneita, voi joku toinen perheenjäsen tai läheinen pitää huolta lapsesta hautajaisten ajan.

Haluamme korostaa, kuinka tärkeää on olla läsnä lapselle tänä vaikeana aikana, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Auta lasta ilmaisemaan itseään, jaa hänen tunteensa sekä muistelkaa yhdessä menehtyneen kanssa vietettyjä hyviä hetkiä.

Kuinka auttaa lasta ymmärtämään ja kohtaamaan kuoleman käsite?

Lapsen kokemus kuoleman käsitteestä tieteellisestä näkökulmasta

Tutkimusnäyttö, joka koskee lapsen kokemusta kuoleman käsitteestä, on hyvin epämääräistä. Lisäksi tutkimusjulkaisut ovat hyvin vanhoja. Kehityspsykologi Jean Piaget’n näkökulmasta katsottuna lapsen sanaston riittämättömyys ja abstraktin ajattelun puute vaikuttavat lapsen kokemukseen kuoleman käsitteestä. Tästä syystä aikuinen ei välttämättä ymmärrä, miten lapsi kokee kuoleman.

“Ymmärrys kuolemasta muuttuu iän myötä.”

– Jean Piaget

Psykoanalyysin kehittäjän Sigmund Freudin mukaan lapsi ei ymmärrä kuoleman todellista merkitystä. Freudin mielestä kuolemalla ei ole minkäänlaista merkitystä lapsen psykologisessa kehityksessä. Myös kiintymysteorian pioneeri John Bowlby ottaa myöskin kantaa kuoleman aiheeseen. Hänen mukaansa alle 10-vuotias lapsi ei osaa pelätä kuolemaa, vaan kuolemanpelko astuu kuvioihin vasta myöhemmällä iällä. Teoreetikon mukaan kuolemanpelko juurtaa juurensa erossa olemisen konseptiin.

Eri tutkijat kuitenkin ovat samaa mieltä eräässä asiassa, nimittäin jonkin asteisessa kuoleman sivuuttamisessa. Irvin D. Yalomin mukaan syy kuoleman sivuuttamiseen on ihmisen universaali taipumus kieltää kuoleman olemassaolo. Kuolema on yksi elämänvaiheista, jota ei ole syytä pelätä. Kuolemaa tulisi kuvailla lapselle luonnollisena osana elämää jo varhain, jotta lapsi ymmärtäisi kuoleman käsitteen sellaisena kuin se on. Kuolema on viimeinen ja väistämätön vaihe elämässä.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Perinataalinen suru ja äidin tuska
Äitiyden IhmeLue se täällä Äitiyden Ihme
Perinataalinen suru ja äidin tuska

Perinataalinen suru koetaan, kun lapsi menehtyy raskauden aikana tai pian sen jälkeen. Puhumme tästä arasta ja vaikeasta aiheesta artikkelissamme.



  • García, M. F. C. (2013). La educación para la muerte. Un reto formativo para la sociedad actual. Psicogente, 16(30), 424-438. https://www.redalyc.org/pdf/4975/497552364014.pdf
  • Gónzalez, I. & Herrán, A. (2010). Introducción meto- dológica a la muerte y los miedos en educación infantil. Tendencias Pedagógicas, 15, 124-149.
  • Herrán, A. & Cortina, M. (2008b). La muerte y su di- dáctica. Manual para educación infantil, primaria y secundaria. Madrid: Universitas.
  • Neimeyer, R. A., & Ramírez, Y. G. (2007). Aprender de la pérdida: una guía para afrontar el duelo. Paidós.