Kirje isälle, joka hylkäsi

17 tammikuu, 2020

Ikävä kyllä henkinen kipu on monelle meistä liiankin tuttu asia. Yksi sydäntäsärkevimmistä tilanteista lapselle on tunnetasolla hylätyksi tuleminen vanhemman taholta. Tänään kerromme aiheesta erään nuoren tytön kirjeen kautta. Tämä on tytön kirje isälle, joka hylkäsi hänet. Siitä voimme päätellä, että emotionaalinen hylkääminen voi olla lapselle jopa vaikeampaa kuin vanhemman fyysinen menettäminen.

Lapsen hylkääminen tunnetasolla

Kun vanhemmat lakkaavat olemasta yhdessä esimerkiksi avioeron myötä, tilanne on lapsille vaikea. Heidän on vaikea ymmärtää tai hyväksyä sitä, että näin kävi – perhe hajosi. Asioita on myös vaikea ilmaista sanoin, sillä vanhempien ero voi saada lapsessa aikaan hyvin voimakkaita tunteita.

Lapsen hylätyksi tuleminen tunnetasolla voi aiheuttaa hänessä monenlaisia ongelmia, kuten esimerkiksi indentiteettikriisin tai huonon itsetunnon. Tällöin lapsella on vaikeuksia suhtautua muihin, ja hän kokee epävarmuutta sekä monessa tapauksessa uskoo, että hän ei voi olla tarpeeksi arvokas kenellekään.

Lapset voivat uskoa, että he ovat tehneet jotain väärää, kun vanhempi on lähtenyt luota pois.

Lapselle on hyvin vaikeaa hyväksyä, että toinen vanhemmista haluaa mieluummin olla toisen perheen kanssa ja että hän on päättänyt olla palaamatta koskaan takaisin. Hyväksymisen prosessi on niin vaikea, että lapsi tarvitsee pysyvyyttä ja jatkuvaa rakkautta – hän tarvitsee tunnetason turvapaikan.

Lapsuudessa tunnetasolla hylätyksi tuleminen voi olla ihmiselle hyvin kivulias kokemus. Seuraavaksi tulet kuulemaan nuoren tytön mietteet siitä, että hänen isänsä jätti perheensä.

Sanotaan, että me emme tunne omaa vahvuuttamme ennen kuin vahvana oleminen on ainoa vaihtoehto. Tämä tyttö päätti olla vahva ja sulkea haavansa seuraavalla kauniilla kirjeellä.

Kirje isälle, joka hylkäsi

Isä, haluan sinun tietävän, että ajattelen sinua kaiken aikaa.

Joka päivä mietin, mitä olisi tapahtunut, jos et olisi lähtenyt, mutta kai asiat ovat tällä tavalla paremmin.

Olen löytänyt oman intohimoni: taiteen. Jos olisit täällä kanssani, pyytäisin sinua viemään minut museoihin, valokuvanäyttelyihin ja gallerioihin, kuten myös näytelmiin, konsertteihin ja kirjatilaisuksiin. Se olisi varmaan mahtavaa.

Taide on auttanut minua löytämään monia asioita, tarkastelemaan ihmisiä ja antamaan mielikuvitukseni lentää. Nyt se ainoa asia, jonka haluaisin pystyä kyvittelemaan, on tämä: miltä hymysi näyttää.

Mietin, miltä silmäsi näyttävät, kun olet surullinen, tai miten otsasi rypistyy, kun olet vihainen. Ottaisin monia kuvia sinusta, sillä lopultakin minulla on sellainen kamera, jota aina halusin – se, jota toivoin aikoinaan niin paljon.

Joskus unelmoin sinun vieressäsi käsi kädessä kävelemisestä kadulla, pään painamisesta olallesi. Halusin aina tietää, miltä tuntuisi, kun sinä sanoisit minulle “olet niin kaunis”. Sääli, että et koskaan tätä voinut tehdä.

Mikään ei ole pielessä, isä. Ymmärrän, että sinulla on kova kiire.

Sinä lähdit. Tiedän, että se ei ollut minun syyni, eikä äitini. Olen aina halunnut olla yhtä vahva kuin hän, mutta en pysty siihen, sillä kaikesta huolimatta kaipaan sinua niin paljon.

Muistan edelleen sen päivän, kun lähdit. Olisin halunnut tietää silloin, että en koskaan enää tulisi näkemään sinua, jotta olisin voinut halata ja sanoa, että tulen aina rakastamaan sinua.

Miksi et kertonut minulle totuutta, isä? Jos olisit, tänään kaikki olisi helpompaa.

Toivon, että olisit valinnut meidät. Minä tarvitsin sinua. Minun tarvitsi kuulla rohkaisevat sanasi joka päivä, sinun neuvosi. Ennen kaikkea tarvitsin sitä, että olisit tehnyt selväksi tämän asian: kenenkään miehen ei tule kohdella minua huonosti, sillä minä olen arvokas.

Tänään olen tietoinen kaikesta tästä, mutta minulle olisi ollut helpompaa kuulla kaikki tämä sinulta.

En syytä sinua. En syytä sinua omista epävarmuuksistani, siitä kauheasta hylätyksi tulemisen pelosta ja tyhjyydestä. Usein olen uskonut, että vikani ovat suurempia kuin hyveeni. Kaikki tämä on minun mielessäni, ja minun tarvitsee oppia käsittelemään nämä ongelmat.

Olen yrittänyt täyttää monella tapaa sen syvän tyhjyyden, jota tunnen – myös tavoilla, josta en ole ylpeä.

Rakkaussuhteeni ovat olleet katastrofaalisia, sillä olen pelännyt, että minut jätetään. Joskus olen itkenyt sitä ajatuksta, että en menisi naimisiin, ja tämä teki minusta rakkaudessa suuren pelkurin.

Totuus on, että en haluaisi joutua kokemaan sitä, minkä äiti joutui kanssasi kärsimään.

Mitä hyötyä lupauksista on, jos ne rikotaan?

Kirje isälle, joka hylkäsi

Äiti ja minä selvisimme aika hyvin, ja ihailen häntä niin. Hän on aina rinnallani, ja hän opetti minulle, että huolimatta siitä, kuinka vaikeaksi elämä menee, hymyillen on aina parempi. Hän on mahtava nainen.

Kun katson äitiä, en voi ymmärtää, miksi lähdit. Joskus mietin, että ehkä pelkäsit – omaa vahvuuttasi ja haluasi päästä elämässä pidemmälle. Kun et tuntenut olevasi kykenevä, juoksit pois. En kuitenkaan tuomitse sinua. 

Tiedän, että jos joutuisin valitsemaan nyt, kenen luokse jäisin, jäisin aina äidin luokse. Tiedän myös sen, että sinä jäisit toisen perheesi luokse.

Toivon kaikesta sydämestäni, että sinä olet vaimollesi ja uusille lapsillesi sitä, mitä et meille voinut olla: isä ja uskollinen kumppani. Sanon nyt hyvästit kuivin silmin, sillä kyyneleitä en enää tällä hetkellä tarvitse.

Tiedän, että kirjoitin aiemmin tulevani aina rakastamaan sinua, mutta tänään tiedän, että rakastan sinua koskien kuitenkin ainoastaan sitä, mitä sinä olisit voinut olla. Minä voin kiittää sinua vain elämästäsi, sillä se on suurin lahja, jonka olet minulle antanut. Toivon todella, että sinä voit hyvin. Lähetän sinulle suukon hyvästiksi, olitpa nyt missä tahansa.

Tänään voin sanoa, että haavani ovat parantuneet.

  • Higgins, D.J. y McCabe, M.P. (2001). Multiple forms of child abuse and neglect: Adult retrospective reports. Aggression and Violent Behavior, 6(6): 547-578.
  • Manso, J. M. (2002). Estudio sobre las variables que intervienen en el abandono físico o negligencia infantil. Anales de psicología, 18(1), 135-150. https://revistas.um.es/analesps/article/download/28661/27741/
  • Manso, J. M. (2003). Estudio sobre las repercusiones lingüísticas del maltrato y abandono emocional infantil. Revista de Logopedia, Foniatría y Audiología, 23(4), 211-222. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0214460303757647
  • Manso, J. M. M. (2004). Maltrato infantil: análisis diferencial entre el abandono físico y el emocional. Psicología y Salud, 14(2), 215-227. http://psicologiaysalud.uv.mx/index.php/psicysalud/article/view/843
  • Polansky, N.A., De Saix, C. y Sharlin, S.A. (1972). Child neglect. Understanding and reaching the parent. Washington D.C.: Child Welfare League of America.