Emotionaalinen laiminlyönti voi kasvattaa epäassertiivisen aikuisen

20 huhtikuu, 2020

Oletko koskaan miettinyt, miten emotionaalinen laiminlyönti vaikuttaa lapseen ja hänen tulevaisuuteensa? Muiden negatiivisten seurausten lisäksi se voi kasvattaa lapsesta epäassertiivisen nuoren ja aikuisen.

Mitä on assertiivisuus?

Assertiivisuudella tarkoitetaan tietynlaista jämäkkyyttä, vakuuttavuutta ja itseensä luottamista. Viestinnässä sillä tarkoitetaan kykyä tuoda omat näkemyksensä, tarpeensa ja halunsa esiin suoraan, selkeästi, päättäväisesti, vilpittömästi ja rauhallisesti. Assertiiviseen käyttäytymiseen kuuluu omien oikeuksien puolustaminen, joka kuitenkin tapahtuu niin, ettei toisen ihmisen oikeuksia loukata. Se ei tarkoita passiivisuutta tai aggressiivisuutta.

Assertiivisuus on jokaiselle tärkeä ominaisuus, joka auttaa välttämään vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia ja kärsivällisyyden menettämistä sekä elämään elämää tasapainoisemmalla ja rennommalla tavalla. Vaikka assertiivisuus vaikuttaa yksinkertaiselta asialta, se ei sitä aina käytännössä ole.

Suurin osa ihmisistä ei ole niin assertiivisia kuin heidän olisi hyvä olla, ja syy tähän löytyy usein lapsuudesta. Ihmiset, jotka kasvavat emotionaalisen laiminlyönnin täyttämässä kodissa, eivät välttämättä pysty kehittämään tätä ominaisuutta missään vaiheessa elämäänsä. Puhuessamme emotionaalisesta laiminlyönnistä, tarkoitamme tilannetta, jossa muut jättävät tunteemme huomiotta.

Emotionaalinen laiminlyönti voi kasvattaa epäassertiivisen aikuisen

Mitä on emotionaalinen laiminlyönti?

Vanhempien tapauksessa emotionaalinen laiminlyönti on kyvyttömyyttä vastata tehokkaasti lapsen emotionaalisiin tarpeisiin. Yksi vanhempien tärkeistä tehtävistä on validoida lapsen tunteet ja opettaa häntä kanavoimaan ne oikein. Vanhempien tulisi olla lapsen emotionaalinen kiintopiste, kun tämä kaipaa heiltä apua kaikilla elämän osa-alueilla.

Jos vanhemmat eivät kykene tunnistamaan näitä tunteita, lapsi ei tiedä, kuinka käyttäytyä, sillä hänet on saatu uskomaan, että se, mitä hän tuntee tai ajattelee, on jollain tapaa epäsopivaa. Tämän tuloksena lapsi ei aikuisiässäkään luota omiin tunteisiinsa tai vaistoihinsa, ja hänen itsetuntonsa on huono. Tämän lisäksi hänen on todennäköisesti vaikea ilmaista tunteitaan assertiivisesti.

Tämän tyyppisen kasvatuksen saaneet kuuluvat usein jompaankumpaan ääripäähän niin, että he joko antavat muiden talloa oikeuksiaan tai suhtautuvat muihin hyvin aggressiivisesti.

Assertiiviset oikeudet emotionaalista laiminlyöntiä vastaan

Itsearviointi

Sinulla on oikeus arvioida omaa käytöstäsi ja ottaa vastuu teoistasi. Tällä tarkoitetaan sitä, että et ole velvollinen selittämään käytöstäsi. Sinulla on myös oikeus arvioida, haluatko todella ottaa vastuun muiden ihmisten ongelmien ratkaisemisesta. Sinulla on myös oikeus muuttaa mieltäsi, tehdä virheitä ja sanoa “ei”.

Tunteiden ilmaiseminen

On osoitettu, että jos henkilön kasvattavat vanhemmat tai muut huoltajat, jotka pitävät tunteiden ilmaisemista negatiivisena asiana, henkilö on todennäköisemmin tietämätön omista oikeuksistaan. Jos vanhempasi eivät välittäneet ajatuksistasi tai rankaisivat sinua siitä, että sinulla oli omia mielipiteitä, saatat alkaa alitajuisesti ajatella, ettei tunteillasi ja tarpeillasi ole väliä.

Emotionaalinen laiminlyönti voi kasvattaa epäassertiivisen aikuisen

Arvioidaksesi pitääkö tämä paikkansa omalla kohdallasi, kysy itseltäsi, ovatko ihmiset sanoneet sinulle sen tyyppisiä lausahduksia kuten “et voi antaa muiden saada selville, miltä sinusta tuntuu tai mitä todella ajattelet” tai “mitä ikinä teetkään, älä pilaa tilannetta”. Jos vastaus on kyllä, olet todennäköisesti kuullut nämä toteamukset vanhempiesi suusta. Vaikka et olisikaan siitä tietoinen, tällaiset lausahdukset liimaantuvat alitajuntaasi ja määrittävät käytöstäsi.

Assertiivisuuden kehittymisen tärkeys

Jos assertiivisuuden kehittymiseen tarvittavat perustavanlaatuiset aspektit otetaan huomioon, tämä kyky voi kehittyä missä elämänvaiheessa tahansa – ja etenkin lapsuudessa. Yksi näistä perustavanlaatuisista tekijöistä on osata tunnistaa ja nimetä omat tunteet.

Meidän on paitsi opittava tunnistamaan omat tunteemme, myös ymmärrettävä, miksi tunnemme tietyllä tavalla ja selvitettävä, miten tulemme parhaiten toimeen kyseisten tunteiden kanssa. Meidän on ymmärrettävä omat oikeutemme ja tiedettävä, että jokainen ihminen ansaitsee muiden kunnioituksen – ja tähän lukeudumme myös me itse.

Tietysti on myös tärkeää osata arvostaa muiden mielipiteitä. Meidän on ymmärrettävä, että voimme olla eri mieltä muiden kanssa ilman, että tuomitsemme tai loukkaamme heitä – ja tämä on myös jotain, mitä meidän tulee vaatia muilta. Kaikki tämä auttaa kehittämään terveen itsetunnon, joka auttaa ymmärtämään, että virheiden tekeminen ei tee kenestäkään vähempiarvoista ihmistä – itse asiassa parhaassa tapauksessa virheet opettavat ja kasvattavat.

  • Carpena, A. (2008). Emociones y salud. Aula de Innovación Educativa, 173-174 (pp. 61-64).
  • Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
  • Navas, M. D. C. O. (2010). La educación emocional y sus implicaciones en la salud. Revista Española de orientación y psicopedagogía, 21(2), 462-470. https://www.redalyc.org/pdf/3382/338230785025.pdf