Mistä tietää onko lapsi arka?

18.8.2019

Jotta vanhemmat voivat arvioida, onko lapsi arka, on osattava erottaa introverttius ja vaikeudet toimia sosiaalisissa tilanteissa.

Introverteiksi kutsutaan niitä lapsia, jotka ovat uppoutuneita omiin ajatuksiinsa tai tunteisiinsa, ja jotka nauttivat yksinolosta ja usein valitsevat olla yksin – mutta eivät tee näin sosiaalisten taitojen puutteen tai epävarmuuksien vuoksi. Tällainen käytös on hyvin tavallista varhaislapsuudessa. Arka lapsi sen sijaan tuntee olonsa epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa ja kokee epävarmuutta, kun hänen vanhempansa eivät ole paikalla.

Etenkin kaksi tekijää vaikuttavat huomattavasti lapsen arkuuteen. Ensimmäinen näistä on se, että lapsen vanhempi tai vanhemmat ovat arkoja, ja lapsi oppii heitä matkimalla. Toinen tekijä on se, että vanhemmat ovat hyvin sosiaalisia, mutta samalla ylisuojelevia lasta kohtaan. Uusimpien psykologian teorioiden mukaan nämä kaksi asiaa ovat suurimmat vaikuttimet arkuuden syntymiselle.

Paras ratkaisu on auttaa lasta kehittämään elämänsä muita osa-alueita ja rohkaista häntä ilmaisemaan itseään omalla tavallaan. Näiden lasten kehityksen tulisi olla paineetonta, minkä lisäksi vanhempien tulisi välttää lapsen ylisuojelemista, jonka tiedämme olevan yksi arkuuden syistä.

Introverttius ei ole huono asia

Mistä tietää onko lapsi arka?

Yhteiskunnassamme on valloillaan käsitys siitä, että ekstrovertit ihmiset menestyvät, kun taas arkojen henkilöiden – vaikka he olisivatkin lahjakkaita – tulee tehdä töitä itsensä kanssa oppiakseen olemaan enemmän vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa.

Introverttiutta ei kuitenkaan pitäisi nähdä negatiivisena asiana, mistä toimivat esimerkkinä sellaiset kuuluisat introvertit kuten Albert Einstein, J. K. Rowling ja Dr. Seuss. Vaikka nämä henkilöt eivät välttämättä loista tai loistaneet sosiaalisilla taidoillaan, he erottuivat joukosta luovuutensa, innovatiivisuutensa ja herkkyytensä ansiosta – ja jokainen heistä on muuttanut maailmaa omalla tavallaan.

Introvertit ihmiset nauttivat hiljaisuudesta. He ovat analyyttisia ja harkitsevaisia ja keskittyvät heille tärkeisiin ja kiinnostaviin asioihin. He pitävät rauhallisista tiloista, ja yksinolo auttaa heitä keskittymään, mikä on täysin päinvastaista ekstrovertteihin nähden, jotka usein ajattelevat ääneen ja rakastavat olla ihmisten ympäröiminä.

Kuten näemme, introvertit ja ekstrovertit ihmiset poikkeavat toisistaan monin tavoin, mutta kummatkaan heistä eivät automaattisesti ole arkoja. Arkuudesta voidaan puhua, kun lapsi lakkaa kehittymästä tietyssä asiassa sosiaalisen kanssakäymisen pelon vuoksi.

Sosiaalisen ahdistuksen oire on esimerkiksi se, että lapsi itkee paljon tilanteissa, jotka eivät ansaitse itkemistä, tai eristäytyy muista toistuvasti. Molempien oireiden ratkaiseminen saattaa vaatia ammattilaisen apua.

Jotkut lapset kärsivät jatkuvasta sosiaalisten tilanteiden pelosta nuoresta iästä lähtien. Tällaisessa tilanteessa niin vanhempien kuin päivähoidon tai koulunkin tuki on tärkeää. Myös esimerkiksi psykoterapiasta on usein hyötyä.

Toisinaan vanhemmat ovat osasyyllisiä lapsen arkuuteen

Mistä tietää onko lapsi arka?

Kanadalaisen, lasten ja perheiden hyvinvointiin keskittyvän, Today’s Parent -lehden raportin mukaan vanhemmat myötävaikuttavat toisinaan tahattomasti lapsensa ujouteen ja arkuuteen.

Raportissa tunnettu yhdysvaltalainen kirjailija ja professori Michael Reist sanoo: ”Kun vanhemmat tai muut aikuiset yrittävät korjata lapsen arkuutta, lapsi ei yleensä ymmärrä yritystä. Meidän on osoitettava lapsille, että on täysin sopivaa käyttäytyä eri tavalla kuin muut.”

Vanhempien on myös tärkeä ymmärtää, että yksi suurimmista syistä lasten arkuuteen on ylisuojeleminen. Lapsen liiallinen suojeleminen voi aiheuttaa epävarmuuden ja huonon itsetunnon kaltaisia ongelmia, jotka voivat johtaa arkuuteen.

The New York Times -lehdessä julkaistiin vastikään raportti, joka perustui Pennsylvanian yliopiston opiskelijoille suoritettuun kyselyyn. Yli 100 000 opiskelijan vastausten perusteella oli nähtävissä, että ahdistus on hyvin yleinen ongelma opiskelijoiden keskuudessa. Tutkimuksen mukaan yksi kuudesta opiskelijasta kärsii masennuksesta, stressistä tai ahdistuksesta. Tutkimus myös vahvistaa väittämän siitä, että yksi suurimmista ongelmien aiheuttajista ovat ylisuojelevat vanhemmat.

  • Cano Vindel, A., Pellejero, M., Ferrer, M. A., Iruarrizgada, I., & Zauzo, A. (2001). Aspectos Cognitivos, Emocionales, Genéticos Y Diferenciales De La Timidez. Revista Electrónica de Motivación y Emoción
  • Ito, L. M., Roso, M. C., Tiwari, S., Kendall, P. C., & Asbahr, F. R. (2008). Terapia cognitivo-comportamental da fobia social. Revista Brasileira de Psiquiatria. https://doi.org/10.1590/S1516-44462008000600007
  • Olivares, J., Rosa, A. I., Piqueras, J. A., Sánchez-Meca, J., Méndez, X., & García-López, L. J. (2002). Timidez y fobia social en niños y adolescentes: Un campo emrgente. Psicologia Conductual. https://doi.org/10.1016/S0975-3575(11)80026-X