Lasten ruminaatio - syyt ja hoito

Ruminaatio tarkoittaa sulamattoman tai osittain sulaneen ruoan nousemista takaisin suuhun pureskeltavaksi ja uudestaan nieltäväksi. Kyseessä on tahdosta riippumaton, harvinainen ja lyhytaikainen syömishäiriö tai yhtymä, jota esiintyy erilaisten psykologisten tekijöiden seurauksena.

Ruminaation puhkeamisikä

Ruminaatiosta kärsivät tyypillisesti lapset ja raskaana olevat naiset. Ruminaatio puhkeaa lapsilla yleensä 3-12 ikäkuukauden välillä ja vaiva kestää noin kuukauden ajan. Häiriö on yleisempi pojilla kuin tytöillä, ja  kehitysvammaisilla vauvoilla sairastuminen on muita lapsia todennäköisempää.

Ruminaatio vai rakkauden puute?

Vanhempien hylkäys, huomion puute, perheen sisäinen stressi, traumaattiset seksuaaliset tilanteet tai virikkeiden puute ovat kaikki tekijöitä, jotka asettavat vauvan alttiiksi tahdosta riippumattomalle ruminaatiohäiriön kehittymiselle.

Jotta ruminaatio laskettaisiin häiriöksi, sen tulee olla toistuvaa ja sitä on tapahduttava ainakin muutaman kerran viikossa, ellei jopa päivittäin. Aikuisilla, erityisesti älyllisten vaikeuksien tapauksessa, ruoan ylös nouseminen tapahtuu tahdonalaisesti ilman pahoinvointia tai oksentelua.

Ruoan ylös nouseminen liitetään vatsalaukun kouristeluun, jota seuraa ruokatorven alemman sulkijalihaksen rentoutuminen. Tämä aiheuttaa vatsalaukun ja suunielun välille onkalon, joka tuo ruokaa takaisin suuhun.

Oireet ja taudinmääritys

Ennen kuin lääkäri voi antaa lopullisen diagnoosinsa, vauvan ruoansulatuselimistön mahdolliset synnynnäiset muutokset on ensin suljettava pois. Tämän lisäksi hänen on arvioitava myös tyrien tai ruokatorven sulkijalihasstenoosin riskit.

Jos vauvalla huomataan mitään tavallisesta poikkeavaa, se voi olla lääkärille tärkeää tietoa, sillä on olemassa tiettyjä merkkejä, jotka viittaavat ruminaatiohäiriöön. Näitä merkkejä ovat:

• Pahanhajuinen hengitys
• Aspiraatio
• Nestehukka
• Laihtuminen
• Epätavallinen kasvu
• Hengitystieongelmat
• Hammasvaivat

Heikkolaatuinen ravinnonsaanti

Yksi tämän vaivan seurauksista on aliravitsemus, joka voi koitua hengenvaaralliseksi. Se vahingoittaa myös lapsen vastustuskykyä ja siten heikentää lapsen suojauksia sairauksia vastaan.

Se yhdistetään myös vähäisempään painonnousuun kuin mitä alle 1-vuotiailta vauvoilta odotetaan. Jos aliravitsemusta ei hoideta ajoissa, se tulee hidastuttamaan lapsen kehitystä ja kasvua.

Myös vauvan kehon asennot voivat kieliä ruminaatiohäiriöstä. Tällöin vauvan selkä on jännittynyt ja köyryssä, pää on kallistettu taaksepäin ja vauva tekee kielellään imeskelyliikkeitä.

Ensisilmäykseltä vauva vaikuttaa tyytyväiseltä ruoan noustessa suuhun, mutta sitten hänestä tulee kiukkuinen ja nälkäinen.

Rakkaudenosoitukset ovat paras hoito

Koska ruminaatiohäiriön alkuperä on yleensä psykologinen, sen hoidossa hyödynnetään yleensä käytökseen keskittyviä tekniikoita.

Meidän on tunnistettava ruminaation oireet ja etsittävä häiriöön sopivia käytöksiä. Tämä on käytökseen keskittyvä hoito, joka pohjautuu välineelliseen ehdollistamiseen, jota sovelletaan eri tavoin.

Pakottavassa toimintatavassa lapsi pakotetaan syömään lisää ruokaa, jotta hänen pureskelun tarpeensa vähenisi. Toinen tapa vähentää tätä tarvetta on lisätä karvaita tai epämiellyttäviä makuja lapsen ruokaan tai suoraan lapsen kielelle aina, kun hän alkaa ruminoimaan.

Positiivinen vahvistus lasten ruminaation hoidossa

Toisaalta taas sosiaalinen vahvistus hellien sanojen, suukkojen tai halausten kautta on erinomainen taktiikka. Jonkinlainen makupala palkintona lapselle siitä, että hän ei ruminoi, voi olla hyvin tehokas.

Myös lasta ympäröivän, mahdollisesti vihamielisen ympäristön muuttaminen parempaan päin on hyvin tehokasta. Kaltoinkohtelu tai hylkääminen on elintärkeää korvata kärsivällisyydellä, hellyydenosoituksilla ja ymmärryksellä.

Vanhempien on käytävä psykoterapiassa. Lapsen huomio on myös mahdollista kiinnittää hellyydenosoituksilla aina ruminaatiohäiriölle tyypillisten oireiden ilmaantuessa.

Lasten ruminaatiohäiriö ei ole yhteyksissä bulimiaan, ahmimishäiriöön tai vapaaehtoiseen syömisen rajoittamiseen, vaan se on liitettävissä suoraan vanhemmilta saadun hellyyden ja huomion puutteeseen.

Tätä häiriötä ei voida tiettävästi torjua ennalta. Ruminaatiohäiriötä vastaan taistellaan kuitenkin rakkaudella sekä sellaisten perhetilanteiden korjaamisella, jotka vaikuttavat negatiivisesti lapsen emotionaaliseen kehitykseen. Tämä on ensimmäinen askel kohti terveellistä ja onnellista elämää.