Mitä ei saa tehdä, jos lapsi on ujo?
Olet täällä luultavasti siksi, että olet huomannut lapsellasi ongelmia ujouden kanssa. Hän saattaa esimerkiksi olla haluton lähestymään muita lapsia leikkipuistossa, vaikka haluaisikin leikkiä heidän kanssaan. Hän saattaa myös punastua, kun tuntematon henkilö kyselee häneltä henkilökohtaisia asioita. Sosiaalisessa tapahtumassa hän saattaa takertua jalkoihisi ja piilottaa päänsä selkäsi taakse.
Olet yrittänyt auttaa häntä käyttäytymään luontevasti muiden ihmisten seurassa ja nauttimaan heidän kanssaan keskustelusta tai leikkimisestä. Lapsen asenne ei kuitenkaan muutu. On hyvä pitää mielessä, että vanhemmat tekevät usein virheitä tällaisissa tilanteissa, vaikka tarkoittaisivatkin hyvää. Joskus mutkistamme ongelmaa auttamisen sijaan. Haluatko tietää mitä ei saa tehdä, jos lapsi on ujo? Jatka lukemista.
Mitä ujous on?
Ujous on persoonallisuuden piirre, johon liittyy vaivaantunut ja epävarma olo sosiaalisissa tilanteissa. Sen vaikutusten suuruus ihmisten välisessä kanssakäymisessä riippuu siitä, kuinka voimakasta ujous on. Nämä ovat yleisimpiä ujouden ilmenemismuotoja lapsuudessa:
- Lapsi välttää katsekontaktia sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa hän ei ole tarpeeksi itsevarma
- Hän puhuu hyvin hiljaa
- Hänellä on vaikeuksia aloittaa keskusteluja
- Hän eristäytyy sosiaalisissa tapahtumissa, kuten syntymäpäivillä tai muissa juhlissa
- Hänellä on vaikeuksia puhua julkisesti tai viitata tunnilla
“Ujo lapsi puhuu vähän, vaikka hänen kielitaitonsa olisi riittävän kehittynyt, ellei hän ole sellaisten ihmisten seurassa, joiden kanssa hän tuntee olonsa itsevarmaksi.”
– Mota, A. –
Mitä ei saa tehdä, jos lapsi on ujo?
Vaikeimmissa tapauksissa ujous voi johtaa fobiaan tai voimakkaaseen ahdistukseen. Toisinaan siitä saattaa taas olla jopa hyötyä, jos se saa lapsen olemaan varovaisempi ja harkitsevampi vuorovaikutuksessaan muiden ihmisten kanssa. Seuraavaksi kerromme mitä ei saa tehdä, jos lapsi on ujo.
1. Lapsen pakottaminen vuorovaikutukseen
Lapsen painostaminen vuorovaikutukseen on haitallista. Jos vaadimme häntä lähestymään muita lapsia julkisella paikalla tai aloittamaan keskustelun puolituntemattomien ihmisten kanssa, voimme saada aikaan juuri päinvastaista kuin odotimme. Voi olla, että lapsen ahdistus voimistuu ja hänestä tulee sen myötä vetäytyneempi.
Lapsen pakottaminen vuorovaikutukseen silloin, kun hänellä on epämukava olo, voi saada hänet tuntemaan itsensä haavoittuvaiseksi ja suojattomaksi. Älä siis pakota lasta omaksumaan asennetta, jota hän ei ole valmis omaksumaan. Lapsi kannattaa mieluummin altistaa asteittain sosiaalisille tilanteille, jotta hän voi vähitellen kehittää sosiaalisia taitojaan. Muista, että sinun on aina pysyttävä empaattisena ja kunnioittavana lasta kohtaan.
2. Lapsen ylisuojelu
Aivan kuten lapsen pakottaminen vuorovaikutukseen ei toimi, ei toimi myöskään ylisuojelu. Yksi ylisuojelun merkittävimmistä seurauksista on se, että lapsi ei löydä omia sosiaalisia taitojaan, koska hänen vanhempansa puhuvat hänen puolestaan. On tärkeää löytää kultainen keskitie. Sosiaalisessa tilanteessa voit tarkkailla lapsen käyttäytymistä, mutta se ei tarkoita, että estät lasta kaikin keinoin tuntemasta pienintäkään epämukavuutta.
Anna hänen kohdata nämä haasteet pikkuhiljaa ja kunnioita hänen tahtiaan.
3. Leimaaminen
Älä koskaan leimaa lastasi. Lapsen luokittelu ujoksi, epävarmaksi tai vetäytyneeksi ei ole hyvä asia. Lisäksi on vältettävä sellaisia lausahduksia kuin “Olet tosi ujo” tai “Hän on lapsi, joka ei viihdy ihmisten seurassa.”
Ei pidä myöskään olettaa, ettei lapsi kykene toimimaan luontevasti missään sosiaalisessa tilanteessa tai ryhmätoiminnassa. Muista, että lapsi vasta kehittyy ja rakentaa omaa identiteettiään, joten ei ole oikein sanoa varmuudella, että hän on ujo.
4. Älä vertaile häntä muihin lapsiin
Yksi asia, jota on hyvä välttää, on lapsen vertaaminen muihin lapsiin. Jotkut lapset ovat äärimmäisen ulospäin suuntautuneita, nauttivat kaikkien kanssa juttelusta ja tulevat huomatuiksi kaikkialla. Toiset taas mielellään muuttuisivat näkymättömäksi, jos voisivat.
Ota todesta sekä anna tilaa ja neuvoja, jos lapsi on ujo
Auttaaksesi lastasi on tärkeää, että otat todesta hänen tunteensa, ongelmansa ja asenteensa. On tärkeää olla naureskelematta hänelle ja pilkkaamatta häntä. Kärsivällisen ja ymmärtäväisen asenteen säilyttäminen auttaa lastasi vähitellen tuntemaan olonsa varmaksi haastavissa tilanteissa.
Toisaalta on tärkeää, että annat lapsellesi tilaa. Kun joku kysyy häneltä kysymyksen, sinun ei pitäisi vastata hänen puolestaan. Sillä ei ole väliä, kuinka kauan vastaaminen kestää tai mitä lapsi sanoo. Silläkään ei ole väliä, jos lapsi ei vastaa lainkaan! Sinun ei tarvitse täyttää hänen hiljaisuuksiaan, sillä ne ovat hänelle tilaisuuksia.
Näissä pienissä haasteissa lapsi voi hankkia työkaluja, joiden avulla hän saa tyydyttävän yhteyden muihin ihmisiin. Muista myös, että voit aina työstää ujoutta lastenpsykologin kanssa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Dorta Pérez, Y. (2020). La timidez en la infancia: un aspecto a considerar en las aulas de Educación Infantil.
- Mota, A. V. (2009). La Timidez Infantil. Málaga.